Hyvä työssään
Haluatko paremman työn tai onnellisemman elämän? Hyveistä voi olla apua.
Jo muinaiset kreikkalaiset tiesivät sen, mikä monilla nykyihmisillä tuntuu olevan hukassa: ollakseen onnellinen ja elääkseen hyvän elämän on oltava hyveellinen. Näin väittää pappi ja kouluttaja Antti Kylliäinen, joka haluaa tuoda antiikin Kreikasta peräisin olevan hyve-etiikan 2010-luvun suomalaisille työpaikoille.
Kylliäinen on sitä mieltä, että ihmiselle tekisi hyvää, jos elämä olisi yksi kokonaisuus, jossa eri elämänpiirit nivoutuisivat joustavasti yhteen eivätkä olisi toisistaan erillisiä maailmoja. Tasapainon löytäminen työn, perhe-elämän, ystävyyssuhteiden ja vaikkapa harrastusten välillä on Kylliäisen mukaan helpompaa, kun oivaltaa, että kaikkialla elämässä toimivat samat hyveet.
Oikeudenmukaisuutta tarvitsee niin kotiaskareita lapsilleen jakava isä kuin palkankorotuksista päättävä johtaja. Ilman rehellisyyttä ei pärjää parisuhteessa eikä ystävyydessä.
Kylliäinen tarkentaa, että kyse ei ole siitä, että työ ja sen vaatimukset saisivat nielaista koko elämän.
– Jos on perhettä, sen pitäisi kuitenkin olla elämässä ykkösasia. Jos yllättäen sattuisit kuolemaan, mihin jäisi suurin aukko? Töihin olisi jo parin viikon päästä palkattu uusi ihminen, joka tekee hommat vähintään yhtä hyvin. Sen sijaan kotona sinua muistettaisiin ja kaivattaisiin joka päivä.
Velvollisuus vai väline?
Suomalainen työelämä on Kylliäisen mukaan tällä hetkellä varsin kirjavaa. Erot työpaikkojen välillä ovat suuria. On työpaikkoja, joissa viihdytään, ja niitä, joissa työntekijät voivat huonosti. Myös työmäärä vaihtelee paljon.
– Hoitoalalla tehdään työtä kieli vyön alla, eikä aika silti riitä kaikkeen. Toisaalta esimerkiksi monissa seurakunnissa tahti on varsin leppoisa eikä ajankäyttöä ole viimeiseen saakka tehostettu.
Eroja on sukupolvienkin välillä. Vanhemmille ikäluokille työ on merkittävämpi elämänsisältö kuin nuoremmille, ja myös velvollisuus ja kunnia-asia.
– Nuoremmille työ on väline hyvinvointiin ja itsensä toteuttamiseen. Sen avulla hankitaan asioita, jotka ovat elämässä oikeasti mielekkäitä ja merkityksellisiä, Kylliäinen kuvailee.
Paperilta käytäntöön
Viime vuosina yhdellä jos toisella työpaikalla on nimetty arvoja. Niitä on painettu kiiltävälle paperille vuosikertomuksiin ja toisteltu juhlapuheissa. Antti Kylliäinen on sitä mieltä, että hienoimmatkin arvot jäävät monesti tyhjäksi puheeksi. Kuilu niiden ja käytännön välillä saattaa olla suuri.
Sitä vaaraa ei Kylliäisen mukaan ole, kun siirrytään arvoista hyveisiin: hyve on hyve vasta sitten, kun se toimii käytännössä.
– Samat asiat saattavat olla sekä arvoja että hyveitä. Arvoina ne ovat ihanteita, joiden toivotaan ohjaavan toimintaa ja joita kohti pyritään. Hyveitä ne ovat sitten, kun ne siirtyvät käytäntöön. Esimerkiksi oikeudenmukaisuus voi olla minulle keskeinen arvo, vaikka jatkuvasti tulisin toimineeksi epäoikeudenmukaisesti. Hyveeni se on vasta, kun todellakin toimin oikeudenmukaisesti, Kylliäinen selittää.
– Ei riitä, että firmalla on tietyt arvot. Myös perushyveet on oltava hallussa, jotta työyhteisö toimisi parhaalla mahdollisella tavalla.
Parempaa arkea
Hyveet kuulostavat Antti Kylliäisen puheissa lähes ihmelääkkeeltä työelämän ongelmiin. Niiden avulla parannetaan niin laatua ja tulosta kuin työhyvinvointiakin. Eikä niiden oppiminen edes ole vaikeaa.
– Vaikka hyveistä ei ole paljon puhuttu, itse asiat, kuten vaikka reiluus, rehellisyys ja suvaitsevaisuus, ovat meille tuttuja. Ja pakko ollakin, sillä ilman niitä mikään yhteisö ei pysyisi kasassa.
Kylliäinen kehottaa miettimään, onko tärkeämpää tehdä työtä mahdollisimman suurella voitolla vai mahdollisimman hyvin.
– Jos halutaan tehdä työ mahdollisimman hyvin, yrityksellä täytyy olla hyviä työntekijöitä – siis ihmisiä, joilla on hallussaan työn tekemisen keskeiset hyveet.
– Jos haetaan mahdollisimman nopeaa ja maksimaalisen suurta taloudellista hyötyä, hyveet eivät tietenkään auta. Orjatyövoima on silloin tosi tehokas ratkaisu.
Kylliäinen lisää, että hyveet ovat olennaisia, jos halutaan parantaa työnteon arkea ja saada ihmiset viihtymään työssään.
– Tyky-päivät ja kuntokortit ovat kyllä kivoja, mutta lähinnä kosmetiikkaa.
Puhu pahaa
Oikeudenmukaisuus on Antti Kylliäisen mukaan työyhteisön tärkein hyve.
– Jos se ei toimi, on ihan sama, miten muut asiat ovat.
Oikeudenmukaisuus koskee suuria periaatteita. Sitä tasapainottamaan tarvitaan reiluutta, tilannekohtaista harkintaa.
– Oikeudenmukaista on, että samaa palkkaa saavat tekevät yhtä paljon töitä. Mutta jos samaa palkkaa saava työkaverini on viimeisillään raskaana, olen reilu, jos hoidan rippileirillä enemmän yövalvomisia kuin hän, Kylliäinen havainnollistaa.
Myös avoimuutta Kylliäinen pitää tärkeänä hyveenä. Viikonlopun tekemisiä ei tarvitse työpaikalla raportoida, mutta työhön liittyvistä asioista on pystyttävä puhumaan – myös tunteista, jotka monella työpaikalla ovat vaikea ja vaiettu asia.
– Ikävätkin tunteet voi purkaa puhumalla, kunhan vain löytää vuodatukselleen oikeanlaisen kuuntelijan, Kylliäinen sanoo.
– Jos työkaverini on loukannut minua, ei välttämättä ole järkeä mennä vihaisena huutamaan hänelle. Asia hukkuu tunnemyrskyn sisään. Fiksumpaa on, että käyn purkamassa tunteeni ja haukkumassa hänet kolmannelle osapuolelle. Rauhoituttuani voin käsitellä asian minua loukanneen ihmisen kanssa. Tämä toimii, kunhan se, jolle olen purkanut kiukkuani, ymmärtää, mistä on kyse, eikä lähde levittämään asiaa työyhteisössä eteenpäin.
Tässä tullaan jo seuraavan hyveen, hyväntahtoisuuden, liepeille.
– Hyväntahtoisuuteen kuuluu se, että tahdomme toisillemme hyviä asioita emmekä esimerkiksi levittele pahoja puheita.
Aika hyvä elämä
Usein ajatellaan, että ihminen joutuu valitsemaan joko sen, mistä hän itse hyötyy, tai sen, mikä on oikein. Antti Kylliäinen huomauttaa, että niin ei tarvitse olla. Eikä olekaan, kun hyveistä on kyse.
– Hyvin ja oikein toimimalla saa suurimman mahdollisen henkilökohtaisen hyödyn. Silloin toimii niin kuin ihmisen pitää toimia, rakentaa omaa onnellisuuttaan ja saa hyvän elämän.
Kylliäisen mielestä, jokainen ihminen rakentaa oman elämänsä tarinaa.
– Nuorena ihminen miettii, millaiseksi haluaa tulla ja millaista elämää haluaa elää. Jotta toivottu elämä toteutuisi, hänellä täytyy olla tiettyjä ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä.
– Hyvä elämä on sellainen, jossa tavoitteet ja unelmat ovat toteutuneet. Tai jos eivät ole, tilalle on tullut jotain muuta vähintään yhtä hyvää. Hyvän elämän elettyään voi todeta, että on ollut aika hyvä ihmiseksi, vaikkei täydellisyyteen yltänytkään.
Kylliäinen muistuttaa, että missään vaiheessa ei ole liian myöhäistä pyrkiä hyvään elämään.
– Aina on mahdollisuus muuttua. Esimerkiksi rehellisyyden hyvettä on helppo harjoitella. Joka kerta kun sanoo jotakin, voi valita, puhuuko totta vai valehteleeko.
– Niin kauan kuin henki kulkee, voi harkita, mikä kulloisessakin tilanteessa on oikea tapa toimia. Vielä kuolinvuoteellakin voi oppia vaikkapa anteeksiantamisen hyveen.
Aristoteles, Antti ja hyve-etiikka
Antti Kylliäisen uusin kirja Paksunahkaisuudesta suurisieluisuuteen (Otava 2012) soveltaa hyve-etiikkaa nykyajan työelämän tarpeisiin. Kylliäisen mukaan ei ole mitenkään kummallista, että 2300 vuoden takaiset opit toimivat edelleen.
– Ihminen ei ole kahdessa tuhannessa vuodessa muuttunut, vaikka maailma on. Hyveet ovat edelleen täyttä tavaraa, ne vain täytyy löytää ja soveltaa uusiin tilanteisiin, Kylliäinen sanoo.
Hyve-etiikan tärkein edustaja on 300-luvulla eKr. elänyt Aristoteles. Hänen mukaansa elämässä tavoittelemisen arvoisinta oli onnellisuus. Onnellisuuden välttämätön ehto puolestaan on hyveellisyys.
Hyveet Aristoteles jakaa kahteen lajiin. Intellektuaalisiin hyveisiin kuuluu esimerkiksi viisaus ja luonteen hyveisiin esimerkiksi kohtuullisuus. Hyveet ovat kahden eri ääripään keskivälillä sijaitsevia ominaisuuksia. Esimerkiksi anteliaisuus sijaitsee ahneuden ja tuhlaavaisuuden keskivälillä.
Jaa tämä artikkeli: