Hyvää pöhinää!
Yleisradio julkisti viime viikon lopulla vuoden 2013 sanan. Me katsojat ja kuulijat olimme saaneet valita sanan, joka kuvastaa kulunutta vuotta parhaiten. Voittajaksi kohosi pöhinä.
Pöhinä tarkoittaa nykykielessä suunnilleen hyvää meininkiä ja sitä, että jotakin kiinnostavaa tapahtuu. Rokkibändillä voi olla hyvä pöhinä. Sosiaalisessa mediassa voi olla hyvä pöhinä, kuten sana somepöhinä todistaa.
Pakko myöntää, että lämpenin voittajasanalle vasta sitä hetkisen maisteltuani. Pöhinän hyvä puoli on positiivisuus. Samaa ei voi sanoa kisan perintöprinsseistä natsitortusta ja kestävyysvajeesta.
Natsitorttu on sanoista tuntemattomampi. Se syntyi, kun ruotsalaiset keksivät joulutortun muistuttavan hakaristiä. Uudesta sanasta tuli jonkinlainen tekopyhyyden ja turhantärkeyden symboli.
Kestävyysvajeesta taas on varmasti kuullut jokainen. Se osoittaa, että todellisuutta voi ohjailla sanoilla. Siinä vaikeasti ymmärrettävä uustalouskieli yhdistyy tehokkuutta jumaloivaan politikointiin. Samaa sarjaa olevaa sanastoa meille syötetään jatkuvasti rakenneuudistusten, yt-neuvottelujen ja kustannusleikkureiden muodossa.
Edelliset pöhinä voittaa myös taustaltaan. Se ei ole syntynyt yhdessä yössä, kuten natsitorttu, eikä talouskonsulttien ja poliitikkojen työpöydillä, kuten kestävyysvaje. Ei, se on syntynyt nuorison suussa.
Alun perin sanalla tarkoitettiin sekoilua ja toimintaa. Räppäri Notkea Rotta lauloi pöhinästä jo kymmenen vuotta sitten, eikä hänen pöhinänsä ollut sellaista menoa, josta voisi kertoa ennen lasten nukkumaanmenoaikaa. Niistä ajoista sana on kuitenkin siistiytynyt ja kehittynyt salonkikelpoiseksi. Varsinainen kehityskertomus siis!
Vuosi 2013 sai mielestäni arvoisensa sanan. Pöhinä nostaa esiin lamapuheiden seasta myös positiivisia pilkahduksia. Vaikka rahat ovat tiukassa, meno on silti kiinnostavaa. Tästä on hyvä lähteä kohti joulun ja uuden vuoden uusia pöhinöitä!
Jaa tämä artikkeli: