null Hyvää pyhää: Valon kuuluu loistaa

Hyvää pyhää: Valon kuuluu loistaa

Vaatimusten sijaan tarvitaan vapaaehtoisuutta.

Parhaimmillaan uskonnollisuus on ­koko elämän suola. Tavat ja käytänteet rytmittävät koko elämää. Ne kokoavat ympärillemme läheisiä ihmisiä lämmittämään elämän taitekohtia. Kaste elämän alussa, jumalanpalvelus ennen viikon ­töitä ja erinäiset muut rituaalit ovat kuin talon kantavat rakenteet. Ne ympäröivät elämän matkaa, jonka päämääränä on läheinen yhteys Jumalaan.

Tavat kannattelevat, sanotaan. Uskonnollisuudessa ei tarvita välttämättä suuria tunteita eikä hurmoskokemuksia. Hiljainen päätös olla mukana käytänteissä, jotka uskonnon harjoittamiseen on luotu, ­riittää.

Suola luovuttaa makunsa, lamppu himmenee käytössä ja sen kupu tummuu ilmansaasteista. Niin käy uskonnolle, kun tavoista ja käytännöistä tulee itse­tarkoitus. Martti Luther kumppaneineen huomasi, että jos synnintunnustus tapahtuu, ettei joku auktoriteetti suuttuisi, se ei tuo kokemusta armahdettuna olemisesta. He huomasivat, että jos rahan antaminen on vaatimus eikä kumpua jakamisen ilosta, on tavan ja käytänteen tuki lahonnut sisältä. 

Valon kuuluu loistaa, suolan kuuluu maustaa, sanoo Jeesus. Jumalan rakkauden valoa ei saa peittää pelokkaaseen tapojen noudattamiseen. Jumalan ihmeellisestä armosta leviää maku koko ihmisyyden suloiseen soppaan. Jos niin ei tapahdu, on tarkasteltava, joutaako jokin tapa romukoppaan.

Jos sielu tekee kuolemaa pakkojen puristuksessa, on uskallettava karsia. Helppoa se ei ole, mutta siihen Jeesus kehottaa. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, vapaasti, kirkkaana ja Jumalan rakkautta heijastaen.

Rukous

Tässä olen, Jumala.

Tänään pystyn pysähtymään ja tunnustelemaan läsnäoloasi. Tarvitsen sitä. Sinä annat sielulleni rauhaa.

Aina en kykene olemaan lähelläsi.

Tekee kipeää huomata, kuinka kauas ajaudun, kun puuhastelen ja touhuan. Silloin sinä vedät minua puoleesi kuin valo yön perhosia.

Johdata ja opasta minua yhä lähemmäs sinua.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi