Hyviä neuvoja ja huolenpitoa
Mira Luoti voi puhua äitinsä kanssa melkein kaikesta. Viime aikoina äitiä ja tytärtä on puhuttanut puutarhanhoito.

Mira Luoti voi puhua äitinsä kanssa melkein kaikesta. Viime aikoina äitiä ja tytärtä on puhuttanut puutarhanhoito.

Hyviä neuvoja ja huolenpitoa

Äidit neuvovat lapsiaan monenlaisissa asioissa. Neljä tunnettua suomalaista kertoo, mitä oppivat omalta äidiltään.

Mira Luoti oli meneväinen lapsi. Hän kävi soittotunneilla, orkesteriharjoituksissa, näytelmäkerhossa, kuorossa, telinevoimistelu- ja joukkuevoimistelu­treeneissä sekä tanssitunneilla.

Äiti sen sijaan viihtyi kotona. Hän antoi Miran harrastaa, mutta ei ollut sellainen äiti, joka olisi kuskannut Miraa ja tämän kahta siskoa ja veljeä ympäriinsä. Äidille oli tärkeää, että perhe söi yhdessä ja että ruokaa oli riittävästi.

– Meillä oli aina ruoka valmiina tiettyyn kellonaikaan. Se oli hyvää kotiruokaa. Itse kasvatettiin paljon kaikkea, Mira Luoti kuvailee.

Ihan aina Mira ei ehtinyt ajoissa kotiin.

– Kun tulin myöhässä, äidin kasvishernekeitto odotti minua jäähtyneenä. Sellaisissa tilanteissa äiti pahoitti mielensä.

Mira kokee, että äiti antoi hänen olla oma itsensä eikä yrittänyt patistaa häntä mihinkään tiettyyn suuntaan. Ymmärrystä riitti myös silloin, kun Mira keksi jotakin outoa kuten mennä päiväkotiin sukkahousut päässä.

– Haaveilin silloin pitkistä hiuksista ja sukkahousut tuntuivat vähän samalta.

Peruskoulun jälkeen Mira muutti kotoa ja aloitti kokkikoulun Turussa.

– Se oli aika luonnollinen siirtymä, mutta äitiä tuli välillä ikävä, vaikka lähellä toisiamme asuttiinkin.

Tyttärensä menestykseen muusikkona äiti on suhtautunut tyynesti.

– Ei se ollut hänelle yllätys. Olin jo muutenkin ollut määrätietoinen ja pärjännyt hyvin esimerkiksi voimistelussa.

Tyttärensä uraa äiti on seurannut tarkoin ja kokoaa leikekirjaa. Palautetta hän ei yleensä anna.

– Ei hän ole sentyyppinen ihminen. PMMP:n keikoilla hän kävi muutaman kerran ja kommentoi vain, että hyvin meni.

Mira Luodin ja hänen puolisonsa uusperheeseen kuuluu neljä lasta, viides syntyy kesällä. Mira on menevä äiti ja ottaa lapset mukaan myös omiin menoihinsa. Äitinsä tavoin Mira tahtoo kuitenkin pitää kiinni siitä, että perhe syö yhdessä.

Myös suvaitsevaisuutta hän haluaa opettaa lapsilleen.

– Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei tuomitse toisia heidän valinnoistaan.

Oma äiti on Mira Luodille yhä se, jolle voi kertoa mitä vain ja jonka luo voi aina mennä lepäämään – tai syömään.

– Puhumme oikeastaan kaikesta, ja usein aika syvällisiä juttuja. Viime aikoina olemme puhuneet aika paljon puutarhanhoidosta.

Jukka Hildénin äiti on Duudsoneiden fani.

Jukka Hildénin äiti on Duudsoneiden fani.

”Ole oma itsesi”

Duudsoneitten Jukka Hildén on kotoisin Alahärmästa Hakolan kylästä Etelä-Pohjanmaalta. Jälkikäteen ajateltuna se oli erinomainen paikka kasvaa.

– Siellä sai hoitaa lehmiä, rakentaa majoja, ajaa traktoria ja puuhastella monenlaista.

– Lapset myös otettiin mukaan kaikkiin askareisiin, ja töitä piisasi.

Jukka Hildén kertoo olleensa lapsena oikea Vaahteramäen Eemeli, jolla oli paljon virtaa.

– En minä mitään pahuuttani tehnyt, mutta joskus tuli satikutia ihan aiheesta. Kuria oli sopivasti, eli sen verran, että se loi turvallisuutta muttei tyrehdyttänyt luovuutta.

Äitiään hän luonnehtii topakaksi naiseksi, jolla on hyvä huumorintaju ja pilkettä silmäkulmassa. Pientä jekkuakin äiti välillä keksi.

– Kun toin kotiin näytille ensimmäisiä tyttöjä, äiti murjaisi sellaisia vitsejä, että minä punastelin.

Koulunkäynnistä äiti ei luonut ylimääräisiä paineita, vaan luotti siihen, että poika tekee parhaansa. Hän myös arvasi jo varhain, ettei Jukasta taida tulla ihan tavallisen päivätyön tekijää. Harrastuksissa äiti oli tukena ja kuskina.

– Hän vei minua lumilautarinteeseen ja harjoituksiin, kun aloin harrastaa itsepuolustuslajeja.

Duudsoneiden taktiikkana on ollut, että monista tempauksista on kerrottu äideille vasta jälkikäteen. Joskus äidit ovat kauhistelleet, mutta he ovat myös olleet ryhmän suurimpia faneja ja tukijoita alusta saakka.

Tärkein äidin opetus Jukka Hildénille on ollut se, että pitää olla ja tehdä kuten sydän sanoo.

– Äiti on sanonut, että tärkeintä on, että olet oma itsesi.

Kunnioitus äitejä kohtaan näkyy siinä, miten Duudsonit ovat ohjeistaneet fanejaan.

– Olemme aina sanoneet, että älkää tehkö kuten me tehdään vaan tehkää niin kuin äiti sanoo.

”Kohtele kaikkia tasa-arvoisesti”

Lastenpsykiatrin ja Pelastakaa lapset ry:n ylilääkärin Jari Sinkkosen äiti teki elämäntyönsä kyläkoulun opettajana Kontiolahdella Pohjois-Karjalassa.

– Hän oli tyypillinen sen ajan opettaja, joka vaikutti monella tavalla pienessä yhteisössä. Hän ohjasi tanhuja ja näytelmäkerhoa. Opettajana hän oli pidetty.

– Hän oli myös järjestelmällinen ja nautti virkanaisen roolista. Hän oli kotoisin hyvin vaatimattomista oloista, eikä ollut edes ylioppilas.

Jari Sinkkonen oli myös äitinsä oppilaana. Töissä äiti oli samanlainen kuin kotona, paitsi että Jari-poika ei saanut koulussa häneltä mitään erityistä huomiota.

– Numerot hän taisi antaa minulle alakanttiin. Ei hän ainakaan minua suosinut.

Äidin mielestä asemalla ja rahalla ei ollut merkitystä, mutta hän piti arvossa koulutusta, yleissivistystä ja kulttuuria. Hän iloitsi siitä, että poika alkoi soittaa huilua ja kiinnostui myöhemmin oopperastakin. Hieno juttu oli myös se, että Jari kouluttautui ja alkoi kirjoittaa kirjoja.

– Kun Pienistä pojista kunnon miehiä julkaistiin vuonna 1990, äiti luki sen ja kommentoi, että vasta nyt hän ymmärtää monta asiaa. Itse hän oli silloin jo eläkkeellä.

Jari Sinkkonen kertoo olleensa hyvin kiltti lapsi, mutta ar­vioi, että äidillä oli varmasti ollut vaikeuksia ymmärtää poikaviika­rien mielenmaisemaa.

– Hänen ihanneoppilaansa taisi olla kiltti ja tunnollinen tyttö.

Äidin tärkein opetus oli kuitenkin se, että kaikkia on kohdeltava tasapuolisesti.

– Se on asia, josta minä olenkin saanut usein kehuja.

”Veroilla tehdään hyvää”

Helsingin hiippakunnan piispa Irja Askola varttui Etelä-Karjalassa, Lauritsalan kauppalassa. Isä kuoli kun Irja oli kahdeksan. Työssäkäyvän yksinhuoltajaäidin arki oli vaativaa myös taloudellisesti, mutta Kerttu-äiti vakuutteli, että kaikesta selvitään.

– Siihen aikaan lapsia ikään kuin suojeltiin surulta. Hän oli tyypillinen sen ajan nainen, joka tinki omista haaveistaan lasten vuoksi, Irja Askola kertoo.

Kun äiti teki paljon töitä eikä isää enää ollut, seurakunnasta tuli Irja-tytölle tärkeä paikka, jossa oli mukavia, turvallisia aikuisia. Se vaikutti syvästi Irja Askolan käsitykseen Jumalasta ja kirkosta.

– Äiti ei paineisina ruuhkavuosinaan ehtinyt itse juuri olla seurakunnan toiminnassa mukana, mutta kun hän jäi eläkkeelle, hän löysi vapaaehtoistyön.

Irja Askolalle ja tämän sisarelle äiti opetti koulutuksen tärkeyttä. Hän osti kotiin kirjoja ja lähetti tytöt oppikouluun.

– Äiti kulki sitten vaikka vuosia vanhassa ulsterissa.

Hän myös säästi rahaa, jotta Irja pääsisi kielikouluun Saksaan.

Äidille ei ollut väliä, mihin ammattiin tytöt päätyvät, pääasia oli, että he kouluttautuvat. On myös yksi aivan erityinen oppi, josta Irja Askola muistaa verovirkailijana työskennelleen äitinsä.

– Hän neuvoi laatimaan veroilmoitukset pienistäkin kesätienesteistä, vähäisiä tositteita myöten. Hän opetti, että verot ovat hyvän tekemisen väline. Vieläkin kun näen veroilmoituksen, minulle tulee äiti mieleen.

 

Jaa tämä artikkeli:

Kommentoi