Ihmeellinen luonto
Kun kesä tulee pohjolaan, kummasteltavaa riittää. Olen ihaillut kyykäärmeen kaunista sahalaitaa, vaskitsan kuparinkiiltävää sileää pintaa, sitruunaperhosen kevytmielistä leikkiä ja kimalaisen pörröistä olemusta. Paksukaisen ei mitenkään pitäisi voida pysyä ilmassa pienillä siivillään, mutta siellä se vain pöristää.
Se, että pienimmätkin otukset ovat niin tarkoituksenmukaisia ja kauniita, saa minut aina hämmästelemään. Paitsi tietenkin itikat, mutta ne ovatkin legendan mukaan Paholaisen yritys luoda pääskynen.
Erään ihmetyksen aiheen tapasin aamuvarhain Vantaanjoen rannassa. Piti oikein höristää korvia. Mitä ihmettä? Virttäkö tuo lintu laulaa?
Jossakin oksistossa pieni laulaja päästeli voimallisesti ja tarkasti jotain aivan tuttua. Seitsemän ensimmäistä nuottia. Pitemmälle se ei muistanut, mutta nämä seitsemän piipitystä toistuivat moneen kertaan. Ei se mikään sattuma voinut olla.
Kuu–le–I–sä–tai–vaan–pyyn.
Oliko lintu ehkä satakieli? Vai erinomaisena matkijana tunnettu luhtakerttunen, joka kuulemma pystyy matkimaan 80:aa lintulajia? Jotkut linnut osaavat matkia jopa kännykän soittoääniä, kertovat lintuharrastajat.
Tuliko tuo pieni laulaja Afrikasta, jossa se on voinut kuulla laulettavan Etelä-Afrikan kansallislaulua Nkosi Sikelel’ iAfrika? Pari kuukautta pienin siivin matkattuaan se laulaa saman laulun alkua suomalaisessa joenrantapusikossa.
Samaa laulua veisaa Jaakko Löytty videolla, joka löytyy YouTubesta, mainostaessaan Helsingissä kesäkuun alussa pidettäviä valtakunnallisia lähetysjuhlia. Hän on tehnyt lauluun suomalaiset sanat.
Kaukainen matkalainen lauloi mielessäni virren ihan kokonaan. ”Varjele ja siunaa Afrikkaa, Amerikan maita, Eurooppaa. Australiaa, suurta Aasia, siunaa koko maailmaa.”
Siinä olikin sellainen saarna, joka ei ihan heti unohdu.
Jaa tämä artikkeli: