— Voiko olla totta, että Suomessa alaikäinen tyttö asuu sillan alla, ihmettelee Stella Soranummi.

Ihminen polvillaan

Stella Soranummen mielestä päättäjät voisivat kerjätä kuukauden.

• 02.11.2011 09:04
• Nina Riutta
• Sini Pennanen

Kerjäläiselokuva-dokumentissa kerrotaan romanialaisen Mihaela Stoican tarina. Dokumentissa ovat mukana myös Stella ja Pekka Soranummi. He liittyvät Mihaelan tarinaan, sillä tytön hätä sai heidät liikuttumaan, kun Stella luki lehdestä Mihaelasta.

Mihaela oli silloin 17-vuotias ja asui poikaystävänsä kanssa sillan alla Eduskuntatalon lähellä.

— Juttu kosketti minua syvältä. Mietin, voiko olla totta, että Suomessa joku alaikäinen tyttö asuu sillan alla. Miksi kukaan ei tee mitään?

Uudet perheenjäsenet

Kolmisen vuotta sitten perjantai-iltana Stella ja Pekka Soranummi lähtivät Helsinkiin ravintolaan syömään. Ateneumin kulmalla kerjäsi nuori tyttö. Hän oli lehdestä tuttu Mihaela.

— Jäimme puhumaan Mihaelan kanssa sen mitä pystyimme ja annoimme hänelle rahaa. Mihaela puhui jonkin verran englantia. Menimme syömään. Oli aika elitistinen ja ahdistunut olo. Juttelimme Pekan kanssa siitä, oliko tarkoitus, että meidän tulisi tehdä jotain Mihaelan ja hänen poikaystävänsä Surasin hyväksi.

Soranummet päättivät, että he etsisivät jonkun tahon, joka auttaisi nuoret pois kadulta. Stella kirjoitti lapulle englanniksi, että jos löytyisi tulkki, niin he haluaisivat jutella Mihaelan kanssa paremmin. Lapussa oli myös Pekan puhelinnumero. Kun he paluumatkalla kävelivät taas Mihaelan ohi, Stella antoi lapun hänelle.

Tulkki löytyi, ja niin Soranummet sopivat tapaamisen Mihaelan, Surasin ja tulkin kanssa kahvilaan.

— Siinä puhuessamme kävi selväksi, ettei ole olemassa sellaista tahoa, joka auttaisi Mihaelaa ja Surasia, Stella kertoo.

Ainoa vaihtoehto näytti olevan, että Soranummet ottaisivat nuorenparin omaan kotiinsa lämpimään.

— Ensin ajattelin, että ei meille! Meillähän on pieni tytär ja me käymme töissä ja… Mutta omatunto ei sallinut, että nuoret olisivat palanneet kadulle. Eihän se voi olla normaalia, että ihminen jätetään sinne, Stella sanoo.

Mihaela ja Suras muuttivat Soranummien luokse.

Mitä Jeesus tekisi?

Stella ja Pekka Soranummi järjestivät nuorelleparille töitä: lehtien haravointia, puusavottaa ja kotiaskareita. Pekka järjesti konsertin, jonka tuotto meni heidän auttamisekseen. He myös keräsivät rahaa, jotta Mihaela ja Suras pääsisivät takaisin kotipaikkakunnalleen ja voisivat aloittaa koulunkäynnin. Kumpikaan nuorista ei osannut lukea eikä kirjoittaa.

— Kun ei osaa lukea eikä kirjoittaa, ei pysty hakemaan apua. Ei saa olla niin, että nykypäivän Euroopassa kaikilla ei ole mahdollisuutta oppia lukemaan ja kirjoittamaan, luokanopettajana työskentelevä Stella vetoaa.

Mihaela ja Suras asuivat Soranummilla kuukauden ja sitten he lähtivät takaisin Romaniaan.

— Kristitty ei voi mennä sen taakse, ettei muka voi tehdä mitään, tai ajatella, että rahan antaminen kerjäläiselle on vain laastaria eikä poista todellista ongelmaa. Eikä kristitty voi ajatella niinkään, että kerjäläisiä ei kannata auttaa sen takia, ettei heitä vain tule maahan lisää. Auttaminen luo toivoa. Pitäisi miettiä, mitä Jeesus tekisi kerjäläisen nähdessään, Stella pohtii.

Stella oli yhteydessä moniin tahoihin Mihaelan ja Surasin tilanteesta. Hän kirjoitti esimerkiksi Helsingin kaupunginjohtajalle, EU:n talouskomissaarille Olli Rehnille, presidentille ja EU:n ihmisoikeuskomissiolle. Ympäripyöreitä vastauksia tuli melkein kaikista paikoista, mutta mitään käytännön ratkaisua ei löytynyt.

— Päättäjille tekisi hyvää olla vaikka kuukausi kerjäläisen asemassa.

Hätä on todellista

Kerjäläisten auttamisesta on käyty julkista keskustelua. Suomessakin heidät on haluttu pois katukuvasta. Stella Soranummi ei ihmettele yhtään sitä, että romanit lähtevät Romaniasta esimerkiksi Suomeen. Kotimaassaan heitä kohdellaan kuin heillä ei olisi ihmisarvoa.

— Jos romaneilla on vaikka vain toive tai jopa lupaus paremmasta, on päivänselvää, että he lähtevät sinne. Usein romanikerjäläisistä puhutaan kuin he olisivat jotain massaa, mutta he ovat ihmisiä, joilla on tunteet ja he haluaisivat elää normaalia hyvää elämää.

— Sen polvillaan olevan ihmisen hätä on todellista.