Ihmisen hinta
Kumpi on tärkeämpää, omaisuus vai ihmisen henki ja terveys? Suomalaisia oikeudenpäätöksiä lukiessa tuntuu monesti siltä, että ensin mainittu. Etenkin seksiin liittyvissä rikoksissa laki on usein kaukana oikeudenmukaisuudesta.
Parin viikon sisältä löytyy tästä kaksi esimerkkiä. Jämsässä oikeus tuomitsi poikkeuksellisen järkyttävän pedofiilijutun päätekijät koviin rangaistuksiin, mutta kolme muuta selvisi ehdollisilla rangaistuksilla. Yksi heistä oli katsellut tietokoneen ruudulta vuoden ja kolmen kuukauden ajan lapsia, joita perheen äiti ja isäpuoli käyttivät seksuaalisesti hyväkseen.
Lappeenrannassa tuomittiin kaksi amerikkalaisen jalkapallon pelaajaa raiskauksesta ehdolliseen vankeuteen. Raiskaus ei oikeuden mukaan ollut törkeä, koska kumpikin raiskatuista naisista joutui vain yhden raiskaamaksi. Tosin tilanteessa oli läsnä kolmaskin mies, joka piti raiskattavia käsistä kiinni. Maallikkona on pakko ihmetellä, eikö tämä tehnyt tekoa törkeäksi ja montako raiskaajia pitää olla.
Henkirikoksista yleensä sentään saa useamman vuoden tuomion, mutta entä törkeät pahoinpitelyt? Miten korkealla henkirikosluvut nyky-Suomessa olisivat ilman nykyaikaista tehohoitoa? Moni pahoinpitely päättyisi ilman sitä varmasti uhrin kuolemaan. Nyt tappamistarkoituksesta voi selvitä melko alhaisella tuomiolla vain siksi, että ensiapu on hyvää, ambulanssi nopea ja leikkaussali valmiina.
Mikä on ihmisen fyysisen ja henkisen koskemattomuuden hinta? Mitä yhteiskunnassa arvostetaan? Tähän liittyy myös keskustelu prostituutiosta ja ihmiskaupasta.
Maksullista seksiä puolustetaan sillä, että toiminta on vapaaehtoista, siitä saa rahaa ja moni nauttii työstään. Näinköhän? Helsingin Sanomat kertoi kyselystä, jossa haastateltiin 400 virolaista prostituoitua. Kyselyn mukaan käytännössä kaikki työskentelivät rikollisliigojen valvonnassa. Suurin osa kertoi, että tärkeintä työssä on oppia välttämään tai sietämään asiakkaiden väkivaltaa ja toiseksi tärkeintä oppia näyttelemään intohimoa.
Toisen ihmisen alistaminen kauppatavaraksi on rikollista toimintaa. Kun ihmiskaupasta ei Suomessa juuri ole langetettu tuomioita, on syytä kysyä, ottaako poliisi asian riittävän vakavasti vai pitäisikö lakia tiukentaa.
Jaa tämä artikkeli: