Ihmisiä sodan varjoista
David Grossman: Sinne missä maa päättyy. Otava 2011.
Israelilaisen David Grossmanin Sinne missä maa päättyy on järisyttävä lukukokemus. Liki 700-sivuinen teos tuo sodan todellisuuden ja sen runtelemat ihmiset niin lähelle, että romaania täytyy sulatella hitaasti.
Ora, Ilan ja Avram ovat nuori kolmikko, joka kohtaa toisensa sairaalassa kuuden päivän sodan aikana 1967. Kuumehöyryiset, riutuneet nuoret saavat toisiinsa yhteyden, joka leimaa koko heidän loppuelämänsä.
Kirja on kirjoitettu juutalaisnaisen näkökulmasta. Se luotaa syvältä perhettä ja sen rakentumista, äidin ja poikalapsen suhdetta, rakkautta ja ystävyyttä, kasvua ja kärsimystä. Väkivallan uhka ja tietoisuus Israelia ympäröivistä lukuisista vihollisista tuhoaa paitsi ihmissuhteita myös mielenterveyttä ja kykyä rakentaa mitään kestävää.
Romaanin ydinkysymys on, miten selvitä kauheasta ja sen mahdollisuudesta. Erilaiset neuroottiset käyttäytymismallit saavat vallan siellä, missä ei voi luottaa selviävänsä hengissä edes tavallisesta bussimatkasta. Yksityiskohdat tulevat oudon merkityksellisiksi, miltei maagisiksi.
Kertominen ja kirjoittaminen ovat tapoja pitää rakkaat elossa. Grossmanille ne ovat myös keinoja välttää uhriutuminen ja säilyttää kielen, tunteiden ja ajatusten rikkaus sodan kuihduttamassa maailmassa.
Grossman on Israelissa tunnettu poliittisesti aktiivinen vasemmistolainen pasifisti, jonka oma poika kuoli sotilaspalveluksessa Israelin ja Libanonin sodassa. Tieto värittää lukijan matkaa kirjan kanssa.
Jaa tämä artikkeli: