Murrosikäinen poika on keskellä murhenäytelmää.
Ihmisiä suviyössä
Betoniyö. Ohjaus Pirjo Honkasalo.
Lähinnä dokumenttielokuvien tekijänä mainetta niittänyt Pirjo Honkasalo on tehnyt paluun fiktiiviseen elokuvaan. Pirkko Saision romaaniin Betoniyö pohjautuva elokuva on pitkään hiottu vaikuttava teos.
Pääosassa on murrosikäinen poika (Johannes Brotherus).
Tärkeässä osassa on myös tyylitellyn realistinen Itä-Helsinki. Kyseessä on yhden yön murhenäytelmä, jossa alkoholisoitunut äiti häilyy äitiyden tuolla puolen ja isoveli on lähdössä vankilaan.
Elokuvan aikuiset ovat kuin oraakkeleja, joiden viestejä nuoren on mahdotonta ymmärtää. Kaiken keskellä murrosikäinen poika kokee ja tulkitsee maailmaa sen pienen kokemuksen pohjalta, jonka elämä on hänelle antanut.
Isoveljen mielestä katu ei voi olla pikkuveljen ainoa kasvualusta. Hän tahtoo jakaa omat oppinsa. Elokuva osoittaa, että pelko on ihmisessä itsessään ja viha syntyy hallitsemattomista impulsseista, joita tukahduttava ympäristö ruokkii.
Betoniyö ei säästä katsojaa pelon, säälin ja pahoinvoinnin tunteilta. Toivoa ei ole. Peili on rikottu ja usvan takaa paljastuu se vääjäämättömyys, että tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Voi miettiä, miksi Betoniyö on filmatisoitu juuri nyt. Ehkäpä siksi, että yhteiskunnallisella tasolla vaikuttaa siltä, ettei syrjäytyville nuorille miehille juuri näy valoa tunnelin päässä. Lisäksi Saision romaanin tarkkanäköinen ja yleispätevä psykologia kertoo helposti myös tästä ajasta, yli 30 vuotta ilmestymisensä jälkeen.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pappi kirjoitti Helsingistä dekkarin, jossa tulee runsaasti ruumiita marraskuussa vuonna 1917
Hyvä elämäKonnat taistelevat kaupungilla ja Vallilan metsämökissä Timo Saarron kolmannessa jännitysromaanissa.