Ikävänlankoja
Ensi sunnuntai on 3. sunnuntai pääsiäisestä. Sen aihe on Jumalan kansan koti-ikävä. Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 66:3–9 tai Ps. 126, Jes. 54:7–10, 1. Piet. 1:3–9 tai 2. Kor. 4:16–18 ja Joh. 17:11–17.
— Hetkeksi minä sinut jätin, mutta suuressa rakkaudessani minä nyt haen sinut takaisin. Vain tuokioksi, vihani vimmassa, minä käänsin kasvoni sinusta pois, mutta minä armahdan sinua, minun uskollisuuteni on ikuinen, sanoo Herra, sinun lunastajasi.
Jes. 54:7–8
Sanat tuntuvat henkilökohtaisilta. Kuin olisin saanut viestin kotoa. Kirjeen keskelle epävarmaa ja turvatonta elämää. Muistutuksen siitä, että kaikki kerran, lopulta, tulee olemaan hyvin.
Viestin myötä tulevat mieleen muistot. Kun muistaa jotain hyvää ja turvallista, jota ei enää pitkään aikaan ole ollut, tulee ikävä. Syvä kaipauksen tunne.
Koti-ikävä on tunteista tärkeimpiä. Tarvitaan riittävän turvallinen koti, jonne on ikävä, ja riittävän turvallinen suhde toiseen, jota on ikävä. Puhutaan myös ikävästä johonkin, jota ei koskaan ole saanut osakseen. Jos ikävä olisi näkyvä lanka, olisi maailma mustanaan ikävänlangan verkkoja.
Ikävä kotiin on ikävää juurille, sinne, mistä on lähtöisin. Jumalan kansa ikävöi rauhan ja rakkauden valtakuntaan: syliin, helmaan, ikuisille käsivarsille. Tuntuu hyvältä ajatella, että tässä elämässä olen lähtöisin Kotoa ja matkalla Kotiin. Vierauden tunnetta ei kai kukaan voi välttää. Jokainen tuntee joskus olevansa muukalainen, osaton, vailla paikkaa.
On lohduttavaa, että viha on vain tuokion kokoinen ja rakkaus sen rinnalla ikuinen. Siinä on tilaa toivolle. Aina voi olla jotain parempaa kuin tämä hetki. Niin kuin se koti, johon on ikävä.
Jaa tämä artikkeli: