Siunaus vai kirous? Raju sairaus muutti Kimmo Oksasen ulkonäön, mutta hän pitää rankkaa kokemusta silti enemmän siunauksena kuin kirouksena.
Inhimillisyyden löytänyt mies
Kimmo Oksasen arvet ovat pehmentyneet, vaalentuneet ja pienentyneet.
Kimmo Oksanen on joutunut miettimään kärsimyksen tarkoitusta. Syksyllä tulee seitsemän vuotta siitä, kun hän sairastui rajusti, vakavasti ja näkyvästi.
"Jokainen tuska on ainutkertainen. Se on muistettava. Jos viisituhatta ihmistä hukkuu johonkin aaltoon tai sataviisikymmentätuhatta tai viisisataatuhatta, tuska ei ole sen isompi eikä pienempi, aina on yksi kärsimys kerrallaan."
Taiveihottumat, maitorupi, atooppinen iho ja sen kutina, raapiminen ja polttelu ovat Kimmo Oksaselle tuttuja jo lapsuudesta. Öisin äiti helpotti tuskaista oloa sivelemällä haavoihin appelsiininkukkavettä.
"Minulla on ollut lapsesta asti ihottumia, jotka ovat tulleet jokseenkin seitsemän vuoden välein. Nuoruuden sain olla hyväihoinen. Kun muutin Helsinkiin opiskelemaan, puhkesi taas kauhea iho-ongelma, ja kun täytin 28, se häippäsi."
Talvella 2008 Oksaselle tuli vaikea ihottuma. Iho meni huonoon kuntoon joka puolelta. Syksyllä kasvojen rikkinäiseen ihoon iski herpes eli yskänrokkovirus. Oksanen uskoi ihon parantuvan lääkkeellä ja ajan kanssa niin kuin ennenkin, mutta herpeksen tekemiin kaivauksiin asettui bakteeri.
"Minuun kokeiltiin lamppuhoitoja, antibiootteja ja erilaisia voiteita, eikä mikään auttanut. Naama oli karmean näköinen."
"Bakteeri iski lokakuun neljäntenä päivänä ja kymmenentenä päivänä meinasin olla jo kuollut. Lääkäritkään eivät ensin ottaneet asiaa vakavasti eivätkä tajunneet, että tuo jätkähän kuolee käsiin."
Oksasta vietiin sairaalasta toiseen, vaikka hänet olisi heti pitänyt viedä infektiosairaalaan. Bakteeri louhi kasvoihin arvet.
"Kudosvauriot olivat verrattavissa neljännen asteen palovammaan, sen verran syvällä bakteeri teki tuhojaan."
Oksasen kasvoja on leikattu 12 kertaa. Viimeiseen puoleentoista vuoteen niille ei ole tehty mitään, mutta tänä vuonna operoidaan silmät. Ne eivät mene kiinni. Bakteeri vei luomet, kulmakarvat ja ripset, eivätkä ne tule takaisin. Neljästä kyynelkanavasta on yksi jäljellä.
"Vuosien mittaan kasvojen arvet ovat pikkuhiljaa pehmentyneet, vaalentuneet ja pienentyneet, mutta aluksi jäljet olivat aivan kammottavat ja ne repivät kasvoja joka suuntaan."
Ennen hurmaava ja komea, yhtäkkiä rujo ja ruma. Täti lohdutti Kimmo Oksasta vanhalla sanonnalla, ettei miehen kaunis pidä ollakaan.
"Miehethän eivät saisi puhua ulkonäöstä, enkä pidä kauneus–rumuus-asiaa maailman surkeimpana epätasa-arvona maailmassa, sillä on rikkaita ja köyhiä, sairaita ja terveitä, riistettyjä ja riistäjiä, nöyryyttäjiä ja nöyryytettyjä. Mutta ihminen on paremmassa asemassa, jos hän on kaunis."
Oksasella sanottiin olevan keskimääräistä symmetrisemmät miehen kasvot. Kun hänen kasvonsa tuhoutuivat, uudennäköiseltä kaverilta kysyttiin, että palautuvatko kasvot enää sellaisiksi, samanlaisiksi.
"Se, että menettää jotakin, on pahempaa kuin ettei sitä olisi koskaan ollutkaan."
Oksanen on väittänyt kaikesta kokemastaan huolimatta, ettei tiedä, mitä katkeruus on, ja että ihmisellä ei ole edes oikeutta siihen. Eteen on kuitenkin tullut tilanteita, joissa kovat pettymykset ovat nousseet esiin.
"Ymmärrän sen, että jos jonkun lapsi tapetaan, hän voi olla katkera tappajaa kohtaan. Se on ihmisen oikeus ja varmaan luontaista."
"Elämä on lahja. Mutta vaikka sen järjellä tietää, niin sitten jos ottaa ne kaksi jaloviinaa liikaa, järki lähtee määräämästä. Silloin se paska tulee ulos, kutsutaan sitä sitten katkeruudeksi tai miksi hyvänsä".
Ihmiselle itselleen jossittelusta tai jälkipelaamisesta ei ole mitään hyötyä eikä iloa.
"Katkeruudesta kannattaa pysyä erossa, samoin kuin itsesäälistä ja kyynisyydestä, sillä eivät ne kehitä mitään. Eivätkä läheisetkään ihmiset kovin kauan viitsi katsella ja kuunnella sellaista."
Nykyään Kimmo Oksanen ei pysty katselemaan filmejä, joissa ihmistä satutetaan, sillä se tuntuu hänessäkin. Toisten määräileminen ja vahtiminen, turhasta valittaminen ja selän takana pahan puhuminen ottavat häntä aivoon. Myötätunto herää voimakkaammin ja herkemmin kuin ennen.
"Tämä tehopamaus on tehnyt minusta ihmisen. Hyväksyn muissa ihmisissä paljon enemmän ja ymmärrän myös itseäni."
"Olen miettinyt Jumalan ruoskaakin. Ajattelin, että nyt se lämäytti opettaakseen. Ja sehän voi olla totta. Mutta oli se sitten Jumala tai luonto tai minä itse, joka sairastumisen aiheutti, niin tapahtunut voi olla joko kirous tai siunaus, se riippuu ihan siitä, miten sen ottaa."
Oksanen on kallistunut siunauksen suuntaan. Viime vuosien tapahtumat ovat johtaneet siihen, että nyt hän kokee elämän syvänä ja mielekkäänä.
"Jouduin kyseenalaistamaan itsestäänselvyyksiä. Oli pakko nähdä elämä uudesta näkökulmasta. Ei ollut vaihtoehtoa."
Jaa tämä artikkeli: