null Irlanti sydämessä

Tätä on Irlanti: lampaita, raunioita ja kukkuloita.

Tätä on Irlanti: lampaita, raunioita ja kukkuloita.

Irlanti sydämessä

Suomalainen löytää Irlannista jotain tuttua.

Tom Sjöblomista tuli Irlannin tuntija ja ystävä lapsena luettujen sankaritarinoiden ansiosta. Eddan, Kalevalan, pyöreän pöydän ritareiden ja Asterixin innoittamana hän päätti, että haluaa ammatikseen tutkia vanhoja kertomuksia. Irlannista niitä löytyi, sillä siellä on säilynyt kirjallisia lähteitä varhaiskeskiajalta saakka.

Ensin Sjöblom kävi Irlannissa interraililla. Myöhemmin teologian opiskelijana hän vietti puolitoista vuotta Irlannin länsirannikolla Galwayssa opiskellen iirin kieltä ja Irlannin kulttuurihistoriaa. Sen jälkeen Sjöblom on vieraillut saarella säännöllisesti sekä tutkimustyön merkeissä että omaksi ilokseen. Hänen vuonna 2000 valmistunut uskontotieteen väitöskirjansa käsittelee tabuja irlantilaisessa kulttuurissa.

Tutustuessaan irlantilaisiin ja Irlantiin Tom Sjöblom huomasi, kuinka erilaista arjen katolilaisuus oli tuttuun luterilaisuuteen verrattuna. Ihmisten tapa suhtautua elämään tuntui toisenlaiselta. Suomessa uskonto on yksityisasia, joka ei juuri muussa elämässä näy. Irlantilaisten uskonnollisuus on yhteisöllisempää.

Irlanti on Euroopan katolisista maista konservatiivisimpia. Kirkon asema oli pitkään hyvin vahva, mutta pedofiliaskandaalit, aborttikeskustelu ja yleinen maallistuminen ovat vaikuttaneet siihen, että kirkon jäsenmäärä on viime vuosina selvästi pienentynyt.

Sjöblom arvioi, että Irlannin pitkän pyhimysperinteen vaikutusta on se, että uskonto tuntuu elävän joka paikassa, ei vain kirkossa. Pyhimysten kuvia ja patsaita esimerkiksi on kaikkialla — metsissäkin, jossa ne ikään kuin nousevat maasta.

— Irlannissa uskonnollisuus on jotenkin kansanomaisempaa, ihmisillä on siihen juurevampi suhde kuin Suomessa, Sjöblom miettii.

Kirjassaan Tuulten saarella (Kirjapaja 2011) hän kertoo, että irlantilaisten usko näkyy jopa villapaitojen kuvioinnissa. Esimerkiksi timanttikuvio on rukous, jolla pyydetään onnea ja menestystä villapaidan kantajalle.

Irlannissa ei voi olla törmäämättä saaren pitkään ja monipolviseen historiaan, johon ovat kuuluneet niin keltit, viikingit kuin normannitkin.

— Historia elää kaikessa. Luontokin on täynnä ihmisten jälkiä eri aikakausilta: linnojen, kirkkojen ja luostarien raunioita sekä esikristillisiä hautakumpuja. Niitä on pelloilla ja ihmisten takapihoilla, Tom Sjöblom kuvailee.

Irlannin asutuksen arvellaan alkaneen pian jääkauden päättymisen jälkeen. Vanhimmat säilyneet rakennelmat ovat kivikaudelta noin 5000 vuoden takaa. Keltit, joiden vaikutus näkyy Irlannin kulttuurissa vielä nykyäänkin, saapuivat saarelle joskus vuoden 500 eKr. paikkeilla.

Kristinusko tuli Irlantiin 400-luvulla. Saaren kristillistämisen arvellaan sujuneen suhteellisen rauhanomaisesti. Kelttien uskonnon pyhiä paikkoja tai vuodenkiertoon liittyviä juhlapäiviä ei kielletty tai tuhottu, vaan niille annettiin kristillinen sisältö. Samoin vanhasta kertomusperinteestä omaksuttiin aineksia kristillisiin pyhimyslegendoihin. On myös oletettu, että jotkut pakanapapit eli druidit siirtyivät kristillisiin luostareihin.

Tom Sjöblomin mukaan Irlannin kirkko poikkesi varhaiskeskiajalla Manner-Euroopan katolilaisuudesta lähinnä joissakin käytännön asioissa. Irlannissa kirkko jäsentyi luostareiden ympärille ja valta oli niiden johtajilla, ei piispoilla niin kuin muualla Euroopassa. Eroja oli myös kastekäytännöissä ja siinä, kuinka munkkien hiukset leikattiin. Suurimmat erimielisyydet Rooman kanssa syntyivät pääsiäisen ajankohdasta.

Kelttikirkon kukoistuskausi päättyi 1000-luvulla, jolloin kirkon käytäntöjä yhtenäistettiin koko Euroopassa ja esimerkiksi irlantilaiset luostariperheet katosivat suurten kansainvälisten sääntökuntien tieltä.

— Suurin osa siitä, mikä nykyisin kulkee kelttiläisen hengellisyyden nimellä, on itse asiassa 1800-luvun kansallisromantiikan tuotetta — samaan tapaan kuin Kalevala meillä. Tyypillisiä piirteitä ovat Jumalan läsnäolon kokeminen luonnossa ja arjen ympäristössä sekä vetäytyminen yksinäisyyteen mietiskelemään, Sjöblom kertoo.

Vuosien varrella Irlannista on tullut Tom Sjöblomille liki toinen kotimaa. Hänen kotikaupungissaan Hangossa on kuulemma jotain samaa kuin Irlannissa, varsinkin syksyisin, kun kaupunki on tyhjentynyt turisteista ja merellä tuulee.

— Suomessa ja Irlannissa on jotain yhteistä. Historiassa on paljon samaa. Molemmat maat kaupungistuivat myöhään, ovat eläneet naapurisuurvallan varjossa ja itsenäistyivät samoihin aikoihin. Yhteistä on ehkä myös juurevuus, luonnonläheisyys sekä vahva näkemys ihmisten samanarvoisuudesta ja siihen liittyvä hienostelun karsastaminen.

Ja sauna.

— Sauna ei ole mikään suomalainen erikoisuus. Saunoja on käytetty halki Euroopan, mutta vain meillä saunakulttuuri on jäänyt elämään ja kuuluu nykyisinkin kulttuuri-identiteettiin, Sjöblom toteaa.

Hän kertoo, että saunoja on ollut Irlannissa mahdollisesti jo esikristillisellä ajalla. Ilmeisesti niitä on käytetty jonkinlaisiin puhdistautumisrituaaleihin. Vielä 1900-luvun alussa Irlannin maaseudulla saunottiin — ei välttämättä edes viikoittain, vaan yleensä erilaisten juhlien ja tapahtumien, kuten markkinoiden, edellä.

— Saunat katosivat, kun elämä maaseudulla modernisoitui. Varmaan silläkin on ollut vaikutusta, että katolinen kirkko ei oikein hyväksynyt saunomista ja alastomuutta.

 

Minne mennä Irlannissa

Näitä ei Tom Sjöblomin mielestä kannata ohittaa: 

  • Newgrange, Knowth tai Dowth

Kolme kivikautista, kumpumaista käytävähautaa Boyne-joen laaksossa on satoja vuosia Egyptin pyramideja vanhempia.

  • Taran kukkula

Taran kukkulalla tiivistyy Irlannin historia: se on ollut muinoin Irlannin hallinnollinen keskus, siellä on käyty kuuluisia taisteluja ja sieltä myös Pyhän Patrickin kerrotaan aloittaneen Irlannin käännyttämisen. Näköalat kilometrien päähän lännen suuntaan ovat komeat.

  • Knock

Länsi-irlantilaisessa pikkukaupungissa voi nähdä modernia katolilaisuutta ja karnevaalitunnelmaa. Se on suosittu pyhiinvaelluskohde ja turistinähtävyys 1900-luvun alussa tapahtuneen Neitsyt Marian ilmestymisen ansiosta. 

  • Aran-saaret

Atlantin valtameressä sijaitsevilla karuilla saarilla voi kokea irlantilaista elämää ja kulttuuria aidoimmillaan sekä meren mahtavimmillaan.

  • Ring of Kerry

Päivän mittaisella kiertoajelulla kierretään Lounais-Irlannissa sijaitseva niemimaa ja tutustutaan alueen luontoon, esikristillisiin muistomerkkeihin, varhaiskristillisiin luostareihin ja kalastajakyliin.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.