Punainen lanka. Ismo Alanko liikkuu uudella levyllään tunne-elämän ytimessä. Kuva: Sirpa Päivinen
Ismo Alanko teki kauniin albumin
Vaikka Ismo Alangon musiikissa on synkkiäkin sävyjä, hänellä on aina ollut pyrkimys valoon.
Kun Ismo Alanko kertoi elokuun lopussa Huvila-teltassa pitämänsä konsertin alussa, että hän on keskittynyt uudella Ismo Kullervo Alanko -nimisellä albumillaan kauneuteen, koko ympäristö sähköistyi ja yleisö heristi korviaan. Alangon lavakarisma on huikea.
Levy-yhtiön neuvotteluhuoneessa Alanko kertoo laveammin samasta asiasta, mutta edessä on eri mies: kunnianhimoisesti työhönsä suhtautuva muusikko.
– Ajatuksena oli kerran elämässä tehdä levy, jossa olisi vahva, yhtenäinen tunnelma ja joka olisi kaunis - ei raju, hauska tai jotain muuta. Sävellysvaiheessa aihe rönsyili, mutta jätin levylle kaikki ne biisit, jotka edustavat jollain tavalla kauneutta. Osa niistä on myös tosi raadollisia tai niihin sisältyy tietynlaisia säröjä.
Alanko sanoo, että kyse on hänen tavastaan kokea asioita, sillä hän voi nähdä kauneutta melkein missä vain.
– Tämä liittyy minussa piilevään optimistisuuteen. Se voi kuulostaa oudolta, koska monet pitävät musiikkiani synkkänä. Pidän kyllä synkän kauniista ja mystisestä musiikista, mutta minulla on silti aina ollut pyrkimys valoon.
Tunne-elämän ytimessä
Loppuviikosta ilmestyvä Ismo Kullervo Alanko sisältää monta koskettavaa rakkauslaulua, kuten kappaleen Kieli, jolla vaikenen. On annettu ymmärtää, että tämä olisi Ismo Alangon henkilökohtaisin albumi.
– En ole tehnyt elämässäni montakaan rakkaudesta kertovaa biisiä, mutta nyt oli tarvetta tehdä. Laulujen tuntemukset ovat totta, joten siinä mielessä ne ovat henkilökohtaisia. Lähestyn toisaalta myös levyllä esiintyviä yhteiskunnallisia teemoja omien tunnekokemusteni kautta, Alanko kertoo.
– Tässä onkin selkeä ero edelliseen levyyni Maailmanlopun sushibaariin. Uudella albumilla on tietty punainen lanka: siinä liikutaan tunne-elämän ytimessä.
Maailman pauhu kuuluu sekin levyllä. Erityisesti nousee esiin Aivokääpiö-niminen kappale, jonka kertosäkeessä lauletaan "Mä olen hölmö pelle, aivokääpiö, kusipää mulkku ja idiootti. Tarkoitan hyvää, mutta tuhoan kaiken, tyhmyyksissäni." Alangon mukaan siinä viitataan toimintaan, jossa kaikki ajattelevat olevansa hyvän puolella, mutta saavat aikaan pahaa.
– Aivokääpiö kertoo tästä ajasta, jossa kaikki on täysin mustavalkoista ja eri mieltä oleva koetaan pelkästään pahaksi. Esimerkiksi somessa huudetaan molemmin puolin suureen ääneen enempää ajattelematta.
Alanko kirjoitti kappaleen jo toista vuotta sitten, mutta asetelmat ovat vain muuttuneet jyrkemmiksi. Tilanne selvästi riepoo muusikkoa, koska hänen äänenpainonsa kovenevat.
– Nyt ihmiset mieltävät, että vallalla on joko oikea tai väärä näkemys säästöistä ja pakolaisista. Asiat ovat kuitenkin paljon monimutkaisempia. Peräänkuulutan sitä, että niistä käytäisiin avointa, kriittistä ja maltillista keskustelua. Helposti käy myös niin, että pakolaiset joutuvat syntipukiksi, kun niputetaan asioita.
Mihin Ismo Alanko uskoo?
Albumin jotkut kappaleet sisältävät uskonnollista sanastoa, kuten usko, sielu, Jumala, hoosianna ja hallelujaa. Kiinnostaakin tietää, mihin Ismo Alanko uskoo. Hän on hetken hiljaa.
– Uskon siihen, että kaikki on yhtä ja samaa energiaa. Musiikki on sellainen elementti, jolla pyritään yhteyteen toisten ihmisten ja ympäröivän maailman kanssa. Haluan antaa musiikillani ihmisille lohtua ja voimaa.
Lapsuudessaan Alanko oli tekemisissä uskonasioiden kanssa käytyään muiden ikäistensä tapaan pyhäkoulua ja rippikoulun.
– Otin rippileirin vakavasti ja keskustelin uskosta paljon leirin vetäjien kanssa. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että nämä tyypit eivät saa minua uskomaan kristinuskon Jumalaan, Alanko sanoo.
– Koulussakin meininki oli aamunavauksineen hyvin uskonnollista. Uskonnollinen kuvasto on syöpynyt sieltä mieleen.
Säveltäessään pianolla Alanko on huomannut monesti tavoittavansa suorastaan taivaallisen olotilan, jonkinlaisen flow-tilan. Luovaa virtaa tuntuukin riittävän, sillä materiaalia on valmiina jo seuraavaa levyä varten.
Kaikki lähtee uteliaisuudesta
Alanko tunnetaan siitä, että hän tehnyt 35 vuotta kestäneen uransa aikana monentyyppistä musiikkia. Jo hänen ensimmäinen bändinsä Hassisen kone teki kolme erilaista levyä.
– Kaikki lähtee luontaisesta uteliaisuudestani, ja olin jo nuorena kiinnostunut monenlaisesta musiikista. Soitin selloa klassisissa orkestereissa, mutta samaan aikaan kuuntelin ajan nuorisomusiikkia purkasta punkkiin. Oma musiikkini onkin eräänlainen kombinaatio kaikesta kuulemastani.
Uuden levyn tuottajaa etsittiin Alangon mukaan isolla haarukalla. Loputa hän päätyi Rubik- ja Pariisin kevät -yhtyeistä tuttuun Artturi Tairaan, jonka näkemykset levyn sisällöstä kävivät yksiin hänen omiensa kanssa.
Alanko on ollut vuosien varrella mukana myös erityyppisissä taideprojekteissa, joita hän pitää tärkeänä vastapainona omalle musiikin tekemiselle. Viimeisimpiä työkumppaneita ovat olleet haitaristi Kimmo Pohjonen ja valokuvaaja Pekka Turunen.
– Pohjosen kanssa haettiin improvisoiden äänen eri ulottuvuuksia, mikä on tehnyt hyvää myös laulunäänelle. Turunen puolestaan valitsi suomalaisuutta kuvaavien valokuviensa yhteyteen biisejäni, joita esitin Jussi Jaakonahon kitaran säestyksellä, Alanko selostaa.
Jaa tämä artikkeli: