Itsetunto säteilee ulospäin

Panimme isän ja tyttären miettimään, mitä itsetunto pitää sisällään.

• 22.05.2009 21:22
• Nina Riutta
• Jani Laukkanen

Mitä itsetunto on?

Kaisa Musikka: — Itsetunto on omien vahvuuksien ja heikkouksien tietämistä.

Arvo Musikka: — Itsetunto on omien ominaisuuksien kartoittamista.

Mitä tarkoittaa hyvä itsetunto?

Kaisa: — Kun tietää omat vahvuutensa ja heikkoutensa ja hyväksyy ne molemmat.

Arvo: — Hyvä itsetunto on sisäistä tasapainoa.

Miten riittävän hyvä itsetunto näkyy?

Kaisa: — Uskaltaa sanoa omat mielipiteensä ja kertoa omista haaveistaan. Eikä tarvitse verrata itseään muihin, vaan hyväksyy itsensä.

Arvo: — Sisäinen tasapaino säteilee muille, ei tarvitse edes puhua sellaisen henkilön kanssa, kun sen jo huomaa. Sellaisen ihmisen seurassa tulee olo, että hän on tavallinen, mukava ihminen.

Entä huono itsetunto?

Kaisa: — Ei oikein pysty hyväksymään omia huonoja ominaisuuksia ja ne haittaavat jokapäiväistä olemista. Ei uskalla lähteä yrittämään, eikä halua kokeilla mitään. Pelkää kaikkea uutta.

Arvo: — Ei ole itsensä kaveri.

Mistä huono itsetunto johtuu?

Kaisa: — Ei siihen varmaan ole yhtä ainoaa syytä, mutta kyllä se vaikuttaa, miten lapseen on kotona suhtauduttu ja miten koulussa suhtaudutaan.

Arvo: — Ihminen ei löydä tasapainoa hyväksyä itseään, vahvuuksiaan ja heikkouksiaan. Vai johtuisiko se siitä, että ihminen ei halua hyväksyä heikkouksia itsessään?

Minkälainen on ylikehittynyt itsetunto?

Arvo: — Se on varmaan ylenpalttista itsevarmuutta, oma itsen muka täydellistä hallintaa.Ei näe huonoja puoliaan ollenkaan, vaikka jokaisella niitä on.

Mistä huomaa, että itsetunto ei ole kohdillaan?

Kaisa: — Toisesta sitä ei huomaa, koska massan mukana on helppo mennä. Mutta itsestä sen huomaa siitä, että on epävarma olo. Kokee ettei pärjää ja junnaa paikoillaan, ei pääse eteenpäin. Jää pohtimaan vain sitä.

Miten lapsen hyvä itsetunto säilyy?

Arvo: — Pyrin isänä tukemaan lasteni tavoitteita positiivisessa mielessä. Rohkaisen heitä, mutta kuitenkin niin, että he tuntisivat reaalimaailman: me olemme perhe, mutta joskus linnut lentävät pesästä.

Voiko lasta kehua liikaa?

Arvo: — Ilman muuta lasta pitää kehua lapselle itselleen, mutta toisille ihmisille kehumisessa liika on liikaa. Muut tympääntyvät varmasti kuuntelemaan, jos aina vain kehuu ja kehuu omaa lastaan.

Kaisa: — Rupeaa ärsyttämään oikeasti, jos joku kehuu toiselle koko ajan omaa lastaan. Tiedän sellaisia vanhempia. Lapselle tulee siitä tunne, että on jotenkin parempi ihminen kuin muut tai sitten lasta alkaa hävettää. Sellaisista vanhemmista tulee mieleen, että eikö heillä ole muuta elämää. Mitä heillä sitten on, kun lapset muuttavat pois kotoa?

Mitä murrosikäinen kaipaa vanhemmilta?

Kaisa: — Ei ainakaan tenttaamista. Nuori ei halua kertoa kaikista asioista vanhemmilleen. Vanhempien pitää olla kiinnostuneita nuoren perusjutuista, eli nuorelle tärkeistä asioista. Vanhempien tulisi osoittaa, että kotiin saa aina tulla ja heidän pitää tukea nuorta harrastuksissa ja koulunkäynnissä.

Minkälaiset välit teillä on?

Arvo: — Vaikka Kaisa on murrosiässä, meillä on siitä huolimatta asialliset, mukavat ja keskustelevat välit. Ei ole mitään radikaaleja ongelmia. Sanoisin arvosanaksi hyvä! Kaisa on tyttö ja häntä kasvatan niin kuin tulevaa nuorta naista, hänen veljiään kasvatan spartalaisemmin. Minulla on ehkä jyrkempi tapa lähestyä poikiani, haluan kasvattaa heistä miehiä vanhoilla arvoilla.

Kaisa: — Meillä on asialliset ja mukavat välit.

Arvo: — Olen pyrkinyt olemaan neutraali, enkä kysele turhia. Vai kyselenkö?

Kaisa: — No et — paitsi tyhmiä!

Riitelettekö?

Arvo: — Riitelemme. Riidat alkavat pikkujutuista. Joskus voi olla, ettei olla juteltu asioista ja jokaisella on työ- ja opiskelupaineita ja silloin räjähtää. Esimerkiksi hermostun, kun herään aamulla ja alakertaan on jätetty valot päälle, vaikka on sovittu, että ne sammutetaan illalla. Ennen korotin ääntäni enemmänkin, mutta nyt olen tasaantunut.

Kaisa: — Pikkuriidat eivät jää vaivaamaan, mutta jos on jotain isompaa, silloin siitä pitää puhua.

Minkälainen itsetunto Kaisalla on?

Kaisa: — Ei ainakaan huono, tiedän mitä haluan ja mikä on hyvää ja mitä pidän tärkeänä.

Arvo: — Tyttären itsetunto on oikein hyvä. Kaisa on ollut pienestä pitäen hyvin määrätietoinen, hän tietää mitä haluaa, mutta tunnistaa myös heikkoutensa. Siinä auttaa se, että hänellä on elämässään tavoitteet, joihin hän pyrkii. Se tuo tasapainoa. Nyt hän opiskelee ja haluaa ammatin, mutta siltihän sitä miettii, että ”mikä minusta tulee isona”.

Mikä on vahvistanut Kaisan itsetuntoa?

Kaisa: — Minua on aina autettu, kannustettu ja kehuttu viety harrastuksiin ja haettu, jos on tarvinnut. Minulle on välittynyt sellainen olo, että kyllä minä riitän.

Arvo: — Olemme antaneet lasten harrastaa sitä, mitä he itse ovat halunneet. Emme ole pakottaneet mihinkään, vaan he ovat saaneet itse valita. Joskus kyllä olen hiukan sydän syrjällään Kaisan potkunyrkkeilyharrastuksesta, se on kuitenkin kontaktilaji. Olemme käyneet Kaisan kanssa yhdessä hölkkäämässä, ennen tosin enemmän kuin nykyään. Minulle on tärkeää, että lapseni harrastavat jotain liikuntaa, ja niin he harrastavatkin. Liikunta kun pitää sen henkisenkin puolen kunnossa.

Mikä isässäsi/tyttäressäsi on parasta?

Kaisa: — Isä on rento, se ei ole liian vakava missään.

Arvo: — Ihailen Kaisan keskittymiskykyä, sinnikkyyttä ja määrätietoisuutta.

Kasvattajailta to 26.2. klo 18 Hämeenkylän kirkolla. Lastenpsykiatri Raisa Cacciatore kertoo, kuinka tukea lapsen ja nuoren itsetuntoa.