Jarmo Karjalainen, Mikko Alava ja Anna Poutiainen hakevat Mikaelin seurakunnan kirkkoherraksi.
Jarmo Karjalainen, Mikko Alava tai Anna Poutiainen on Mikaelin seurakunnan uusi kirkkoherra – Näin ehdokkaat vastasivat vaalikysymyksiin
Kirkko ja kaupunki esitti Mikaelin seurakunnan kirkkoherranvaalin kärkikolmille viisi kysymystä. Näin he vastasivat.
Jarmo Karjalainen. Kuva: Marja Karjalainen.
Kuka olet ja miksi juuri sinut pitäisi valita Mikaelin kirkkoherraksi?
Olen Jarmo Karjalainen, neljän lapsen isä ja Marjan aviomies. Olen tehnyt kirkon työtä Suomessa ja maailmalla yli 20 vuotta, joista noin 15 vuotta johtamistehtävissä. Haluan rakentaa seurakuntaa, jossa Kristus on keskellä, ihmiset kohtaavat toisensa ja kirkko näkyy arjessa. Mikaelin monimuotoisuus on seurakunnalle suuri voimavara. Haluan olla kirkkoherra, joka kuuntelee ihmisiä, näkee mahdollisuudet, uskaltaa rakentaa uutta ja tehdä vaikeitakin päätöksiä.
Mikko Alava. Kuva: Matti Snellman
Kuka olet ja miksi juuri sinut pitäisi valita Mikaelin kirkkoherraksi?
Olen Mikko Alava, puotilalainen pappi ja perheenisä. Vartuin Tampereen Hervannassa, missä seurakunnan nuorisotyö veti minut mukaansa. Omat lapseni olen kasvattanut Mikaelin alueella, minkä myötä olen juurtunut tänne vahvasti. Vahvuuteni on pitkä ja monipuolinen kokemus tavallisesta seurakuntatyöstä. Olen myös toiminut kirkkoherrana Loviisassa reilun kuuden vuoden ajan, joten kirkkoherran tehtävät ja vastuut ovat minulle tuttuja. Haluaisin käyttää osaamistani seurakunnan hyväksi.
Anna Poutiainen. Kuva: Elice Gröhn
Kuka olet ja miksi juuri sinut pitäisi valita Mikaelin kirkkoherraksi?
Olen Anna Poutiainen, pappi, psykoterapeutti, valtiotieteen maisteri ja äiti. Työskentelen englanninkielisen seurakuntayhteisön johtavana pappina ja monikielisen seurakuntatyön lähijohtajana Helsingin seurakuntayhtymässä. Yhteisöni koti on Matteuksenkirkolla Itiksessä, teen siis jo työtä Mikaelin alueella. Olen hyvä valinta Mikaelin kirkkoherraksi, mikäli tehtävään halutaan rohkea, kielitaitoinen, ihmisläheinen ja jämäkkä johtaja, jolla on paljon kokemusta erilaisista papin tehtävistä sekä harvinainen, pitkä kokemus monikielisestä ja -kulttuurisesta seurakuntatyöstä. Minulla on myös ammattiosaamista viestinnästä sekä psykoterapeuttina. Seurakunnan työssä minulle erityisen tärkeää on avoin hengellisyys, diakoninen työote sekä yhteisöjen rakentamisen ja merkityksellisen vapaaehtoisuuden tukeminen. Seurakunnan tulisi myös olla monikulttuurinen niin kuin kaupunki sen ympärillä.
Mikaelin seurakunnassa kirkkoonkuulumisprosentti (34,6%) on Helsingin alhaisin. Alueella asuu valtava määrä ihmisiä, jotka eivät kuulu kirkkoon, ja osalla heistä on maahanmuuttajatausta. Miten kasvattaisit jäsenmäärää?
Jarmo Karjalainen: Ihmisiä ei saada mukaan vain kertomalla kirkosta, vaan menemällä heidän luokseen ja rakentamalla yhteyttä. Haluan vahvistaa yhteistyötä koulujen, järjestöjen, kaupungin ja muiden alueen toimijoiden kanssa sekä rakentaa yhteisöjä, joissa jokainen voi kokea olevansa tervetullut. Maahanmuuttajalle on tärkeää, että seurakunnan toimintaan voi osallistua omalla kielellä tai suomen kielen alkeilla. Kirkolla on paljon annettavaa ihmisten auttamisessa ja yhteisöllisyyden vahvistamisessa. Kohtaamisesta voi syntyä yhteys ja yhteydestä kiinnostus uskoon ja seurakuntaan. Samalla välitämme Kristuksen rakkautta ja toivoa. Monikulttuurisessa Itä-Helsingissä näen suuren mahdollisuuden sillanrakentamiseen. Meidän tulee tuntea ympärillämme elävät ihmiset, heidän kulttuurinsa ja uskontonsa sekä olla valmiita vuoropuheluun ja kohtaamiseen.
Mikko Alava: Mikaelin alueella on tilausta ulospäinsuuntautuvalle ja kutsuvalle työotteelle. Jalkautuminen alueen tapahtumiin on hyvä tapa kohdata ihmisiä. Tärkeintä kuitenkin on tehdä seurakunnan perustyö hyvin. Viikoittaisen perustyön kautta työntekijät ja vapaaehtoiset kohtaavat kymmeniä, jopa satoja ihmisiä, jotka eivät kuulu kirkkoon. Näissä kohtaamisissa luodaan kuvaa Jumalasta ja seurakunnasta. Seurakunnan tulisi vaalia vieraanvaraisuutta niin, että erilaiset ihmiset voisivat kokea itsensä tervetulleiksi. Kiinnostus ihmisiä kohtaan ja välittäminen tekevät yhteisön, johon on helppo tulla mukaan. Suuri osa maahanmuuttajista on kristittyjä, ja lisäksi monet haluavat tutustua kristinuskoon sekä oppia suomea paremmin. Seurakunnissa pitäisi säännöllisesti pohtia, miltä toiminta vaikuttaa uusista tulijoista. Voisiko saarnan ydinsanoma olla saatavilla myös selkosuomeksi, tai olisiko tulkkaus mahdollista? Tuleeko joku juttelemaan ja kutsumaan kirkkokahveille ja vaikkapa yhteisöruokailuihin?
Anna Poutiainen: Ihmiset liittyvät kirkkoon, jos he kokevat jäsenyyden itselleen merkittäväksi. Kukaan, olipa tausta mikä hyvänsä, ei saa olla kirkolle tärkeä vain potentiaalisena jäsenenä. Jos teemme työmme hyvin ja kohtaamme erilaisista taustoista tulevat ihmiset avoimesti ja rakkaudella, voi jäsenyyskin tuntua heistä jossain vaiheessa mahdolliselta. Suhteen syntyminen kirkkoon vaatii aikaa, sitä enemmän, mitä vieraampi kirkko on. Pikaratkaisuja ei ole. Kirkkoon liittyminen voi monesta myös tuntua monimutkaiselta. Kynnystä pitää madaltaa ja kirkkoon liittymistä helpottaa. Vieraskieliselle seurakunta voi olla tärkeä kotoutumisen paikka. Tämä kuitenkin edellyttää seurakunnalta halua tarkastella totuttuja toimintatapoja. On tärkeää mennä ihmisiä vastaan, eikä vain odottaa, että he löytävät tiensä seurakuntiin, jotka saattavat olla kulttuuriltaan ja tavoiltaan heille täysin vieraita. Molempien osapuolien tulee muuttua. Yhdessä syntyy jotain uutta ja kaikkia rikastuttavaa.
Kirkon rahat vähenevät. Mihin resurssit Mikaelin seurakunnassa on käytettävä: jumalanpalveluksiin ja muuhun hengelliseen työhön, lapsiin ja nuoriin, diakoniaan vai uusien ihmisten tavoittamiseen? Mistä olet valmis tinkimään?
Anna Poutiainen: Suurimmat menot seurakunnassa syntyvät henkilöstö- ja toimitilakuluista. Jos jostain on pakko tinkiä, aloittaisin sen pohtimisesta, voiko toimitilakuluja pienentää. Työntekijät ovat seurakunnan sydän, tiloista sen sijaan ei ole yksin julistamaan Jumalan sanaa tai auttamaan ketään. Resurssien turvaamiseksi täytyy myös yhä enemmän miettiä uusia varainhankinnan mahdollisuuksia.
Jarmo Karjalainen: Kaiken keskellä on pidettävä kiinni kirkon perustehtävästä, evankeliumista, jumalanpalveluksesta, rukouksesta ja ihmisen kohtaamisesta. Samalla on panostettava lapsiin, nuoriin, ikääntyneisiin, diakoniatyöhön ja uusien ihmisten tavoittamiseen. En lähtisi ensimmäisenä pohtimaan, mistä leikataan, vaan kysyisin, mitä voimme tehdä paremmin ja kustannustehokkaammin. Tarvitaan yhteistyötä, vähemmän päällekkäistä työtä ja osaamisen hyödyntämistä parhaalla mahdollisella tavalla. Haluan vahvistaa myös varainhankintaa ja seurakuntalaisten mahdollisuuksia osallistua omalla osaamisellaan. Jos ja, kun säästöjä tarvitaan, on uskallettava arvioida toimintamuotoja, jotka eivät enää vastaa seurakunnan tarpeita.
Mikko Alava: Minulle tärkeintä on turvata jumalanpalveluselämä, lasten ja nuorten toiminta sekä diakonian perustehtävät. Jos tarvitaan suurempia säästöjä, se tarkoittaa virkojen vähentämistä. Ennen säästötoimiin ryhtymistä tulee arvioida, millä työalalla resursseja on suhteessa työmäärään eniten, mitä asioita voidaan kenties hoitaa toisin tai kevyemmin ydintehtävien kärsimättä, ja millä tavoin vapaaehtoisia voisi ottaa työntekijöiden tueksi. Tämä vaatii laajempaa kokonaisharkintaa, jossa mukana ovat seurakunnan luottamushenkilöt.
Nuorten parissa on havaittu kasvavaa kiinnostusta kristinuskoon. Miten tämän pitäisi näkyä seurakunnan toiminnassa?
Jarmo Karjalainen: Nuorten kiinnostusta uskoon ei pidä vain ihastella sivusta. Siihen pitää vastata. Nuoret tarvitsevat paikkoja, joissa heidän uskonsa voi kasvaa ja he voivat kysyä vaikeitakin kysymyksiä sekä löytää vastauksia. Evankeliumi tarjoaa toivoa ja näköaloja, jotka kantavat elämän eri tilanteissa. Nuorten on saatava osallistua, vaikuttaa ja löytää oma paikkansa seurakunnassa. Kirkkoa rakennetaan heidän kanssaan.
Mikko Alava: Nuorten kiinnostus kristinuskoa kohtaan on fantastinen juttu. On tärkeää, että pysähdymme nuorten kysymysten äärelle, ja että seurakunnan työntekijöillä on valmius keskustella näkökulmista, joita Raamattu ja kirkon perinne niihin tarjoavat. Tarvitsisimme lisää toimintamalleja, joissa lapset, nuoret, työikäiset ja seniorit luontevasti kohtaavat. Mielestäni hyvä esimerkki tästä ovat Mikaelissa pidettävät iltaruokailut. Tulisi myös pyrkiä siihen, että lapset ja nuoret löytävät kasvaessaan yhä vastuullisempia tehtäviä seurakunnan arjessa.
Anna Poutiainen: Nuorten kiinnostus kristinuskoon pitää ottaa todesta ja turvata seurakunnan laadukas rippikoulu- ja nuorisotyö. Epävarmassa maailmassa tulevaisuuttaan suunnittelevat nuoret tarvitsevat elämälle pysyvää perustaa ja toivoa. Seurakunnan ei tarvitse kilpailla muiden toimijoiden kanssa tai keksiä cooleja temppuja. Meillä on evankeliumin ainutlaatuinen viesti armosta ja rakkaudesta. Sitä saamme elää todeksi nuorten kanssa yhdessä miettien, mikä toiminta heitä palvelisi parhaiten. Kuvaaja: Elice Gröhn
Kirkkoherran työssä joutuu tekemään päätöksiä, jotka joku kokee huonoiksi. Kerro tilanteesta, jossa olet johtajana tehnyt epämiellyttävän päätöksen. Mitä tapahtui ja mitä opit siitä?
Mikko Alava: Kirkkoherrana olen ollut lakkauttamassa kahta virkaa. Keskustelin sekä työntekijöiden että luottamushenkilöiden kanssa tilanteesta ennen asian viemistä päätettäväksi, niin että eri tahoilla oli mahdollisuus jakaa ajatuksiaan, eivätkä päätökset tulleet kenellekään yllätyksenä. Lakkautukset olivat vaikeita, mutta hyvä valmistelu vähensi niiden repivyyttä. Tämä vahvisti käsitystäni siitä, että keskustelun ja läpinäkyvyyden merkitys on vaikeissa tilanteissa erityisen suuri.
Anna Poutiainen: Usein hankalat päätökset liittyvät rajaamiseen. Olen oppinut, että jatkuva jousto yhden ihmisen kohdalla kuormittaa epäreilusti muita ja herättää katkeruutta työyhteisössä. Johtamisessa täytyy olla tasapuolinen ja lähtökohtaisesti edellyttää samojen sääntöjen noudattamista kaikilta.
Jarmo Karjalainen: Yksi haastavimmista johtamistilanteistani liittyi Antwerpenin merimieskirkosta luopumiseen. Kirkko jouduttiin myymään, koska rakennus olisi vaatinut mittavia korjauksia, eikä siihen ollut riittäviä taloudellisia edellytyksiä. Olin mukana johtamassa muutosta, jossa toimintaa jatkettiin yhteistyökumppaneiden tiloissa. Tilanne opetti, että historiaa ja ihmisten tunteita pitää kunnioittaa, mutta samalla katsoa rohkeasti tulevaisuuteen. Vaikeissa päätöksissä on kuunneltava, etsittävä vaihtoehtoja ja kannettava vastuu.
Ehdokkaat vastasivat kysymyksiin sähköpostitse.
Mikaelin seurakunnan kirkkoherranvaalipaneeli keskiviikkona 30.9. kello 18–20 Vartiokylän kirkolla (Kiviportintie 5). Tilaisuutta voi seurata paikan päällä tai suorana verkkolähetyksenä seurakunnan YouTube- ja Facebook-kanavilla. Tallenne jää myöhemmin katsottavaksi.
Vaalipäivä on 11. lokakuuta, ennakkoäänestys 5.–9.10.
Helsingin Mikaelin seurakunnan kirkkoherra valitaan 11. lokakuuta. Itä-Helsingissä toimivan Mikaelin seurakunnan kirkkoherra valitaan suoralla vaalilla eli seurakuntalaiset valitsevat hänet tehtäväänsä. Vaalipäivänä su 11.10. äänestys on Mikaelinkirkolla kello 13.30–20.
Ennakkoäänestys järjestetään 5.–9. lokakuuta seuraaavasti:
Mikaelinkirkolla ma–pe 5.–9.10. klo 9–18, Vartiokylän kirkolla ma 5.10. klo 16–20, Puotilan kappelissa ti 6.10. klo 14–18 ja Östersundomin kirkolla ke 7.10. klo 16–18.
Äänioikeutettuja ovat 18 vuotta täyttäneet seurakunnan jäsenet, jotka on merkitty jäseniksi vähintään 70 päivää ennen vaalia.
Helsingin Mikaelin seurakunnan kirkkoherran virka tuli avoimeksi kirkkoherrana aiemmin toimineen Jukka Pakarisen siirryttyä hiippakuntadekaanin virkaan. Piia Kontio toimii tällä hetkellä vt. kirkkoherrana, kunnes uusi kirkkoherra aloittaa tehtävässään.
Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli asetti elokuussa hakijat vaalisijoille seuraavasti: 1. Jarmo Karjalainen, 2. Mikko Alava ja 3. Anna Poutiainen.
Määräaikaan mennessä tehtävää hakivat myös Heidi Lieke, Mikko Salmi, Tapio Suontakanen ja Johannes Tikka. Lieke on sittemin peruuttanut hakemuksensa, ja Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli hyväksyi peruutuksen 10. syyskuuta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Mikaelin seurakunnan kirkkoherranvaalin kärkikolmikko selvisi
AjankohtaistaVaalipäivä on 11. lokakuuta. Seurakuntalaiset valitsevat uuden kirkkoherran suoralla vaalilla.
