Matti Suomela kertoo, että Jean S. alkoi esiintyä polvihousuissa, kun kesällä oli liian kuuma koko smokissa. Kuva: Hans v. Schantz

Jean S:n puhaltaja ja lukion opettaja – Matti Suomela sumplii monen roolin välillä

Matti Suomelan mielestä hyvät bändit kokeilevat aina uutta. Pian bilebändi Jean S esiintyy ensimmäistä kertaa kirkossa.

• 22.11.2016 11:20
• Nina Riutta

Jean S. -yhtyeen saksofonisti Matti Suomela miettii tovin kysymystä, vaikuttaako keski-ikäistyminen keikkapaikan valintaan. Bilebändinä tunnettu Jean S. aikoo nimittäin esiintyä kirkossa. Mietittyään Suomela toteaa, että bändi ei ole hyvä, ellei se välillä halua kokeilla jotakin uutta.

– Kirkossa esiintyminen on ihan mahtava mahdollisuus. Ja ehkä se yleisö, joka on 25 vuotta meitä seurannut, haluaa käydä konsertissa arki-iltana, olla kotona ajoissa ja nukkua hyvän yön.

Jean S. esittää Pyhän Laurin kirkossa joulumusiikkia. Mukana on kappaleita, joita esittämään ei mikä tahansa bändi taittuisi. Jean S:llä on etunaan iso ja ammattitaitoinen porukka.

Bilejaostosta kaikki lähti

Matti Suomelan kanssa samaan aikaan Sibelius-Akatemiassa opiskelivat Antti Paavilainen ja Timo Kärkkäinen, nykyiset Jean S:n laulajapojat, niin kuin Suomela heitä lempeästi kutsuu.

Päästessään ylioppilaskunnan hallitukseen Paavilainen ja Kärkkäinen perustivat bilejaoston, johon kuuluivat he kaksi. Bilejaosto aikoi järjestää bileitä, ja niihin tarvittiin housebändi. Pojilla oli sen perustamiselle selkeä syy. He halusivat laitokseen yhteisöllistä toimintaa yksin puurtamisen rinnalle.

– Sibelius-Akatemia oli täynnä pieniä harjoitusluokkia, joissa oli piano tai nuottiteline. Niihin mentiin aamulla kahdeksalta ja tultiin pois illalla neljältä, kun oli harjoiteltu asteikkoja ja sormiharjoituksia koko päivä. Sitä se oli niille, jotka tähtäsivät instrumentalisteiksi, Suomela selittää.

Laulajapojat kokosivat soittajia yhteen ja niin vuonna 1992 perustettiin Jean S., johon Suomela pyydettiin saksofonistiksi.

Talouskukkaro-bändistä tuli Neljä Ruusua

13-vuotiaana Joensuussa Matti Suomela päätti, mikä hänestä isona tulee. Yläasteelle siirtynyt poika vaikuttui musiikinopettajastaan Tapio Kukkulasta.

Luokassa olivat rummut, kitara- ja bassovahvistin sekä kosketinsoitin. Siihen aikaan se oli uutta. Pianoa ja klarinettia soittavalle ja musiikkiopistoa käyvälle Suomelalle avautui kevyen musiikin myötä uusi maailma.

– Tapsa loi sellaisen ilmapiirin, että musiikissa voi kokeilla mitä vain. Tämä varmaan vaikutti minuun niin, että minäkin toivoin olevani sellainen suunnannäyttäjä ja rohkaisija, ja halusin musiikinopettajaksi.

Suomela ihastui bändimeininkiin ja kavereiksi osui muita innokkaita poikia.

– Minulla oli sellainen onnellinen tilanne, että luokallani oli Ilkka Alanko. Olimme olleet kavereita lastentarhasta lähtien. Kysyimme Tapsalta, että voidaanko me perustaa bändi ja treenata koulun tiloissa.

Lupa tuli, ja niin pojat treenasivat koulun jälkeen ja jopa viikonloppuisin.

– Meillä oli hurja Talouskukkaro-niminen bändi, josta minä jäin pois lukioaikana. Pojat halusivat olla rokkibändi ja minä halusin opiskella musiikinopettajaksi. Siinä kohtaa pojat vaihtoivat bändin nimeksi Neljä Ruusua – ja heistä tuli suht' kuuluisia sen jälkeen, Suomela toteaa hymyillen.

Muusikkojen parisuhteet kovilla

Virkatyönsä Matti Suomela on löytänyt Vaskivuoren musiikkilukiosta. Hän on toiminut sen pedagogisena johtajana vuodesta 2001. Perheen, opettajan työn ja bilebändin puhaltajan homman yhdistäminen ei aina ole ollut helppoa.

Kiivaimpina aikoina, kun Kesämies-levy julkaistiin, Jean S:llä oli yli 200 keikkaa vuodessa. Silloin Suomela haki ja sai virkavapaata opettajan työstään, mutta eihän hän silloinkaan kotona ollut kuin arkena päivällä, jolloin vaimo oli töissä ja lapset koulussa.

– Muistan, kun vaimo sanoi minulle, ettei hän naimisiin mennessään tiennyt joutuvansa yksinhuoltajaksi. Meillä oli vaikeita hetkiä, mutta halusimme selviytyä niistä, ja olemme selviytyneet.

Perheen kaksi poikaa ovat nyt jo aikuisia ja muuttaneet omilleen. Suomelan mielestä isoin kiitos kuuluu vaimolle: hän piti liittoa pystyssä ja pyöritti arkea.

– Paljonhan muusikoiden liittoja hajoaa. Ne kaatuvat juuri siihen, että yhteistä aikaa ei ole. Olisi tosi tärkeä, että se pystyttäisiin jostain repimään.

Suomelat keksivät aikoinaan sopia, että joka kuukausi oli yksi viikonloppu, jolloin Matti ei ollut keikoilla.

– Minun kohdallani se oli mahdollista, koska en ole bändin kasvot. Kumpikaan laulusolisteista ei olisi pystynyt olemaan poissa. Olen yksi neljästä puhaltajasta, joten minun tilallani voi olla joku muu soittamassa. Suomi on pullollaan hyviä muusikoita, jotka klaaraavat sen homman.

Glamour kestää 75 minuuttia

Oppilaiden kanssa Matti Suomela ei ota Jean S:ssä soittamista itse puheeksi. Hän ei tietoisesti pidä töitään erillään – ne vain ovat eri asioita.

– Mutta muusikon työ on antanut minulle valtavasti eväitä opettajan työhön. Kun tiedän, mitä musabisnes ja keikkaelämä ovat, pystyn ehkä auttamaan oppilaita, jos he haluavat sitä kohti mennä.

Suomela pystyy myös varottelemaan muusikon työn raskaudesta.

– Glamour on ohimenevä hetki – 75 minuuttia – lavalla. Muu on matkustamista ja epäsäännöllisiä työaikoja. Ei voi valita, milloin tai mitä syö, eikä pahimmillaan voi oikein mennä minnekään, kun ihmiset ovat kimpussa.

Työn vastapainoksi Suomela hurahti kymmenisen vuotta sitten golfiin. Jean S:ssä on muitakin hurahtaneita.

– Golf sopii kiertue-elämäänkin hyvin. Sen sijaan, että olisimme kärsimässä hotellikuolemasta, pelaamme päivällä ja illalla menemme keikalle.