Moderni myytti. Tarinaan Issan elämäkerrasta törmää yllättävän usein. Ajatus Jeesuksen Intian vuosista kiehtoo juuri siksi, että se poikkeaa perinteisistä Jeesuksen elämänvaiheiden tulkinnoista.
Jeesuksen ”kadonneet vuodet” Aasiassa
Mitä Jeesus teki syntymänsä ja julkisen toimintansa alun välissä? Monet uskovat, että hän kävi Aasiassa vaikutteita hakemassa.
Teksti Jussi Sohlberg
Kuva Hans Eiskonen
Jeesuksen syntymän ja julkisen toiminnan alun välissä on pitkä ajanjakso, josta ei tiedetä mitään. Nämä vuodet ovat aika ajoin herättäneet spekulaatioita esimerkiksi siitä, olisiko Jeesus käynyt Aasiassa saakka ja ammentanut sieltä vaikutteita. Suomessakin voi vaihtoehtoisen henkisyyden kentällä aika ajoin törmätä tuohon väitteeseen.
Keskeinen innoittaja olettamukselle Jeesuksen matkasta Aasiaan on Nicholas Notovitchin (1858–1916) kirja, jossa kerrotaan salaperäisestä käsikirjoituksesta.
Notovitch oli venäläinen vakooja ja sotakirjeenvaihtaja. Matkustellessaan Intiassa hän kertoi käyneensä Lhasassa Himin luostarissa, jossa hän kuuli Issan elämänkerrasta. Kertomansa mukaan hän palasi jonkin ajan kuluttua luostariin, koska oli loukannut jalkansa. Toipuessaan siellä hänelle luettiin ja käännettiin teksti, joka oli nimeltään ”Pyhän Issan, Ihmisen Pojista Parhaimman Elämä”.
Notovitch oivalsi, että siinä kerrottiin Jeesuksen matkasta Aasiaan. Hän kertoi, että teksti oli kopio Tiibetissä, Lhasassa, olevasta alkuperäisestä käsikirjoituksesta. Muistiinpanojensa pohjalta Notovitch julkaisi vuonna 1894 kirjan La vie inconnue de Jisus Chris (Jeesuksen Kristuksen tuntematon elämä). Hänellä ei ollut kuitenkaan esittää kyseistä dokumenttia.
Kirja herätti ilmestyttyään mielenkiintoa, mutta sai kuitenkin kriittisen vastaanoton. Se käännettiin useille kielille ja siitä otettiin uusi painos myös 1920-luvulla, jolloin se sai vielä runsaammin huomiota.
Kuuluisa orientalisti Max Müller (1823–1900) oli kiinnostunut väitteestä, mutta huomasi heti, että Issan elämänkerran tekstiä ei ollut mainittu merkittävissä tiibetiläisissä kaanoneissa kandjurissa tai tandjurissa .
Müller oli myös vuonna 1894 kirjeenvaihdossa erään englantilaisen rouvan kanssa, joka oli käynyt Himin luostarissa tarkoituksenaan tutustua käsikirjoitukseen. Nainen kirjoitti Müllerille, että mitään Issasta kertovaa käsikirjoitusta ei löydy. Notovitchin kertomus luostarimatkastaan muistuttaa itse asiassa suuresti H. P. Blavatskyn (1831–1891) kertomusta, joka liittyy Celsoksen tekstin löytämiseen Athokselta.
Vuonna 1895 kyseisessä luostarissa vieraili professori Douglas J. Archibald , jolle luostarin johtaja oli tuohtuneena kertonut, että mitään Notovitchin kuvailemaa käsikirjoitusta ei ole olemassa ja että kysymyksessä on yksinkertaisesti huijaus.
Tunnettu teosofi ja taidemaalari Nicholas Roerich (1874–1947) kertoi nähneensä jonkin käsikirjoituksen. Hän ei kuitenkaan tutkinut, mikä käsikirjoitus hänelle itse asiassa näytettiin. Roerichin lainaukset oletetusta käsikirjoituksesta paljastavat, että hän oli poiminut lainaukset suoraan Notovitchin teoksesta ja L. Dowlingin vuonna 1908 ilmestyneestä pseudohistoriallisesta teoksesta Aquarian Gospel of Jesus (Jeesuksen Vesimiehen ajan evankeliumi).
On ilmeistä, että tätä elämänkertaa ei ole koskaan ollut olemassa. Kyseessä oli Nicholas Notovitchin luoma fiktiivinen kertomus, joka ilmentää enemmänkin hänen ajatustaan siitä, että Jeesus olisi voinut käydä Aasiassa.
Mitä Issan elämänkerrassa sitten kerrotaan? Se kuvaa, miten Jeesus matkusti 13-vuotiaana kauppakaravaanin mukana Intiaan, jossa jainalaiset vastaanottivat hänet. Tämän jälkeen hän vietti kuusi vuotta brahmiinien parissa. Brahmiinit uhkasivat kuitenkin surmata Jeesuksen ja hän pakeni buddhalaisten luokse, joiden parissa hän opiskeli palin kieltä ja pyhiä tekstejä.
Elämänkerran mukaan Jeesus kävi myös Tiibetissä ja Persiassa. Persiassa ollessaan hän saarnasi zarahustralaisten parissa. Tekstin mukaan Jeesus olisi viettänyt Aasiassa kaikkiaan 17 vuotta. Hänen elämänkerrassa kerrotut opetuksensa ovat tyylillisesti ”kuivia” moraaliopetuksia, ja tekstin tyyli on selvästi modernia.
Lisäksi Issan elämänkerran kuvaukset Aasian uskonnoista ovat hyvin pintapuolisia ja virheellisiä. Tekstissä puhutaan muun muassa jainalaisten jumalasta. Jainalaisuudessa ei kuitenkaan ole uskoa jumaliin.
Teoria Jeesuksen Intian vuosista on kuitenkin saanut kannatusta new age -kentällä ja joissakin intialaisperäisissä liikkeissä.
Summit Lighthouse -liikkeen opetuksissa ovat esillä Jeesuksen vuodet Intiassa ja Nepalissa. Liikkeen juuret ovat Yhdysvalloissa jo 1930-luvulla vaikuttaneesta I´AM -liikkeessä, joka oli saanut vaikutteita muun muassa teosofiasta.
Liikkeen perusti vuonna 1958 Mark L. Prophet (1918–1973). Sen toinen keulahahmo Elisabeth Prophet (1939–2009) on kirjoittanut kaksiosaisen kirjan, jossa käsitellään Jeesuksen Aasian vuosia. Liike opettaa, että Jeesus oli yksi ylösnousseista mestareista ja Suuren Valkoisen Veljeskunnan jäsen. Prophetin mukaan Jeesuksen opetuksiin kuuluivat myös karman laki ja jälleensyntymisoppi.
Islamin pohjalta syntynyt Ahmadiyya-liikkeen mukaan Jeesus taas selvisi ristiinnaulitsemisesta ja vietti loppuelämänsä Intiassa ja kuoli Kashmirissa. Mirza Khulam Ahmad (1835–1908) perusti Ahmadiyya-liikkeen vuonna 1889.
1800-luvulla perinteisten Jeesus-tulkintojen rinnalle alkoi nousta erilaisia vaihtoehtoisia näkemyksiä. Ilmiö liittyy osaltaan 1800-luvulla tehtyihin gnostilaisten tekstien löytöihin sekä esoteeristen oppien uuteen nousuun.
Riippumatta siitä, ovatko tällaiset tulkinnat esimerkiksi historiantutkimuksen kannalta todennäköisiä, ne ovat muokanneet ihmisten näkemyksiä kristinuskosta erityisesti vaihtoehtoisen henkisyyden piirissä. Esimerkiksi Dowlingin edellä mainitusta teoksesta on yli sadan vuoden aikana otettu 52 painosta.
Nicholas Notovitchin teokseen tukeudutaan edelleen, riippumatta siitä, että se on kauan aikaa sitten todettu fiktioksi. Myös tunnettu joogi ja guru Paramahansa Yogananda (1893–1952), jonka elämänkerta on suomennettukin, uskoi Jeesuksen opiskelleen Intiassa.
Länsimaissa on syntynyt mittava kirjallisuuden laji ja uskonnollis-kulttuurinen virtaus, jossa erilaiset vaihtoehtoiset tulkinnat kristinuskon historiasta elävät.
Näiden tulkintojen perusajatus on se, että perinteisten kirkkojen esillä pitämä kristinusko perustuu väärille tulkinnoille tai suorastaan vuosisatoja jatkuneelle tietoiselle pimitykselle. Vaihtoehtoisissa tulkinnoissa Jeesus nähdään usein nimenomaan viisauden ja sisäisen tiedon opettajana.
Moderni myytti ”Jeesuksen Aasian vuosista” elää, vaikka tosiasiallisia todisteita niistä ei ole. Moderniin myyttiin ”Issan elämäkerrasta” törmää kuitenkin yllättävän usein. Tulkinta tuntuu kiehtovan juuri siksi, että se poikkeaa perinteisistä Jeesuksen elämänvaiheiden tulkinnoista.
Kirjoittaja on perehtynyt uusiin uskonnollisiin liikkeisiin, länsimaiseen esoteeriseen perinteeseen sekä länsimaiseen uuspakanuuteen. Hän toimii tutkimuskoordinaattorina Kirkon tutkimuskeskuksessa ja on Uusien uskonnollisten liikkeiden tutkijaverkosto – USVA ry:n jäsen.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Luoma: Nostalgialla ratsastava viihdetuotanto saisi tuottaa myös tummaihoisen Jeesuksen
PuheenvuorotKun vanhoista klassikoista tehdään uusia versioita, ne ovat ilahduttavan usein monimuotoisempia kuin alkuperäisteos. Jeesuksesta tehdään kuitenkin edelleen kaavoihinsa kangistuneita kuvauksia.