Joku jää aina syrjään
Elinikäinen yksinäisyys saattaa alkaa jo koulun pihalta.
Professori Juho Saarella on selitys sille, kuinka yksinäisiä tehdään: jättämällä toistuvasti porukan ulkopuolelle.
Yksinäisyyttä on totuttu tarkastelemaan yksilön ongelmana ja yleensä psykologisesta näkökulmasta. Saari, Itä-Suomen yliopiston hyvinvointisosiologian professori, on sitä mieltä, että olisi aika nähdä yksinäisyys yhteiskunnallisena kysymyksenä.
— Yksinäisyys ei johdu niinkään tietyistä persoonallisuudenpiirteistä. Se on seurausta valikoitumisesta: aina kun kaksi ihmistä löytää toisensa, joku kolmas jää sivuun. Tämä saattaa alkaa jo päiväkodissa. Toistuvat hylkäämiskokemukset valikoitumistilanteissa johtavat yksinäisyyteen.
Nykymaailmassa yksinäiseksi päätyy helpommin kuin muutama vuosikymmen sitten.
— Ennen maaseudulla ihmisillä oli ikänsä sama puoliso, koti ja työnantaja. Valikoituminen yksinäiseksi oli paljon epätodennäköisempää kuin nykyisin.
— Nykyisin sosiaaliset suhteet ovat valinnaisia, ja valintatilanteita tulee yhä useammin. Muuttojen, parisuhteiden ja työpaikanvaihdosten vuoksi ihmisten sosiaalinen elämä rakentuu uudestaan monta kertaa. Siksi myös yksinäisyys on nykyisin merkittävämpi ongelma kuin aiemmin, Saari sanoo.
Muutenkin nykyinen elämäntapa ruokkii yksinäisyyttä. Yhden henkilön taloudet ovat yhä yleisempiä. Suomi on myös kovaa vauhtia siirtymässä sukulaisyhteiskunnasta ystäväyhteiskuntaan.
— Se näkyy esimerkiksi siinä, kenen puoleen käännytään, kun tarvitaan apua. Ystävistä on tullut tärkeämpi tukiverkosto kuin suvusta. Jos ystäviä ei ole, ihminen on aika heikossa asemassa, Saari sanoo.
Ihmissuhteita myös arvostetaan enemmän kuin ennen, sillä taloudellinen vaurastuminen on muuttanut onnellisuuden lähteitä.
— Kun on köyhä, raha ja tavara tekevät onnelliseksi. Kun on vauras, onnellisuutta lisäävätkin eniten sosiaaliset suhteet. Toisten huomio on siis tullut yhä tavoitellummaksi, Saari toteaa.
Toisin kuin yleisesti oletetaan, yksinäisyys ei ole erityisesti suomalaisten ongelma eikä yksinäisten määrä Suomessa erityisen korkea.
— Meillä ihmiset luottavat toisiinsa. Eniten yksinäisiä on Bulgarian ja Romanian kaltaisissa maissa. Mutta vaikka yksinäisyyttä ei voi kutsua meillä kansantaudiksi, se on ihan riittävän iso ongelma, Saari huomauttaa.
Kyselytutkimusten mukaan noin viidesosa suomalaisista kokee silloin tällöin itsensä yksinäiseksi, pari prosenttia jatkuvasti. Niihin pariin prosenttiin kuulunevat ne, joille yksinäisyydestä on tullut identiteetti ja elämää rajoittava tekijä.
Juho Saaren mukaan yksinäisyydestä muodostuu identiteetti vähitellen, kun ihminen kokee kerta toisensa jälkeen hylkäämistä ja epäonnistumisia esimerkiksi koulussa, kaveripiirissä tai perheessä. Siinä missä joku muu saattaa kuvailla itseään kertomalla esimerkiksi ammatistaan, koulutuksestaan, perhesuhteistaan tai kiinnostuksensa kohteista, identiteetiltään yksinäinen sanoo olevansa yksinäinen ihminen.
Saari kertoo esimerkin. Sen jälkeen kun hänen kirjansa Yksinäisten yhteiskunta ilmestyi viime keväänä, hän on saanut lukuisia yhteydenottoja ihmisiltä, jotka ovat halunneet apua yksinäisyyteensä.
— Kun olen ehdottanut heille esimerkiksi Facebookiin liittymistä, vakiovastaus on, että ”en mä voi, kun en kuitenkaan saa sieltä ystäviä”. He ovat siis jo luovuttaneet.
— Yksinäiset eivät osallistu taloyhtiön talkoisiin, vaan kurkkivat verhojen raosta. Jotkut pakenevat paikalta nähdessään onnellisia pariskuntia, koska se tuntuu heistä niin tuskalliselta.
Saari muistuttaa, että toistuvasti hylätyksi tulemisella on monenlaisia ikäviä seurauksia: esimerkiksi häpeää, masennusta ja alkoholin tai lääkkeiden väärinkäyttöä.
— Jotkut ajautuvat läheisyyden puutteessa seksuaalisesti hyväksikäytetyiksi. On paljon surullisia kertomuksia siitä, mitä toisen ihmisen puute aiheuttaa.
Monen yksinäisyys on Saaren mukaan alkanut viimeistään yläasteella, jolloin kaverit ovat kaikonneet. Usein yksinäisyys kytkeytyy koulukiusaamiseen. Joskus kaveripiiristä jää ulos siksi, ettei halua ryypätä ja rällästää muun porukan mukana.
— Tärkeää olisi nähdä ja ottaa mukaan koulunpihojen näkymättömät lapset. Hyväksyntä ja johonkin kuuluminen voisi olla monen lapsen elämälle ratkaiseva kokemus. Pitäisi myös arvioida, missä määrin koulun käytännöt vahvistavat yksinäisyyttä. Esimerkiksi liikuntatuntien joukkuevalinnat voivat olla lapsen itsetunnolle paha juttu, Saari sanoo.
Juho Saaren mukaan yksinäisyys on samantapainen yhteiskunnallinen ongelma kuin vaikkapa tupakointi, ylipaino tai perheväkivalta. Niihinkin on nähty hyväksi puuttua — miksei sitten yksinäisyyden vähentämiseksi tehtäisi jotakin?
Saari huomauttaa, että yksinäisyys on oikeudenmukaisuuskysymys. Jokaisella on oikeus itsekunnioitukseen. Yksinäisyys syö sitä. Yksinäisyyden ehkäisy on myös syrjäytymisen ehkäisyä, sillä Saaren mukaan yksinäisyys yleensä edeltää taloudellista syrjäytymistä — ei toisin päin.
Sitä paitsi kansalaisten yksinäisyys aiheuttaa kuluja yhteiskunnalle, koska yksinäisyys heikentää terveyttä ja koettua hyvinvointia. Yksinäiset nukkuvat huonommin, ovat ylipainoisempia ja kärsivät useammin erilaisista mielenterveyden ongelmista kuin muut.
Saaren mukaan voi myös kysyä, kuinka paljon esimerkiksi vanhusten turvaverkkojen puuttuminen maksaa yhteiskunnalle, kun pientäkin apua antamaan tarvitaan aina ammattilainen. Ja jotkut tekevät toisten yksinäisyydellä rahaa.
— Ajatellaan vaikka muuttoa — hoitaako sen kaveriporukka vai maksullinen muuttofirma? Tai kuinka paljon ostoskeskuksissa on viikonloppuisin naisia, jotka ostaessaan vielä yhdet kengät ja housut ostavat itse asiassa myyjien aikaa? Ystävällisen pölynimurikauppiaan ansiosta yksinasuvalla mummolla saattaa olla monta imuria.
— Ja kun yksinäiset perustivat nettisivun, sinne ilmestyi heti palveluntuottajien, kuten elämäntaitovalmentajien, ilmoituksia.
Yksinäisyys ei näy päällepäin, mutta se painaa yksinäistä koko ajan. Juho Saaren mukaan sitä ei voi unohtaa, koska joka päivä joutuu keksimään ohjelmaa yksinäisiin hetkiinsä. Erityisen vaikeita ovat viikonloput. Vaatii työtä täyttää kaikki joutilas aika.
Kirjaansa varten Saari tutki muun muassa yksinäisten nettikirjoittelua. Hän huomasi, että yksinäiset eivät nettipalstoilla niinkään keskustele. Lähinnä he vertailevat omaa yksinäisyyttään muiden yksinäisyyteen. Tämä näkyy jo siinäkin, että viesteihin vastataan vähän, mutta niitä luetaan paljon.
— Palstoilta haetaan siis vertailukohtaa, ei vertaistukea, Saari tiivistää.
Senkin Saari huomasi, että yksinäinen ei saa ystäviä edes toisista yksinäisistä.
— Aina välillä nettikeskusteluissa joku ehdottaa jotakin yhteistä tekemistä, ja toiset keksivät verukkeita, miksi eivät voi osallistua. Muuri, joka eristää toisista, kasvaa ajan myötä ja kyky lähteä mukaan heikentyy.
Koska yksinäiset eivät löydä seuraa omin avuin, Saaren mielestä avuksi voisi tulla kansalaisyhteiskunta eli esimerkiksi järjestöt ja seurakunnat. Seurakunnathan huolehtivat jo nyt hengellisen tehtävänsä ohella myös sosiaalisten suhteiden ja yhteisöllisyyden luomisesta.
Yhteisvastuu torjuu nuorten yksinäisyyttä
Tämänvuotisella Yhteisvastuukeräyksellä torjutaan nuorten yksinäisyyttä. Suomessa tavoitteena on saada yksinäisyydestä kärsivät 13–20-vuotiaat avun piiriin entistä varhaisemmassa vaiheessa. Mukana hankkeessa ovat seurakuntien nuorisotyö, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Suomen Mielenterveysseura ja Suomen Punainen Risti.
Yhteisvastuukeräyksen ulkomaankohteena on Mosambik. Siellä autetaan yksinäisiä ja haavoittuvassa asemassa olevia nuoria pääkaupungissa Maputossa. Avun toimittaa perille Kirkon Ulkomaanapu.
Suomessa keräyksen tuotolla toteutetaan uudenlaista tukioppilastoimintaa, jossa tukioppilaat vahvistavat nuorempien koululaisten ystävyyssuhteita muun muassa välituntitoiminnan avulla. Nuorille järjestetään myös vertaistukiryhmiä ja Punaisen Ristin nuorten turvatalojen asukkaille rekrytoidaan, koulutetaan ja välitetään ystäviä.
Kouluterveystutkimuksen mukaan 10 prosenttia yläkouluikäisistä — 14 prosenttia pojista ja 6 prosenttia tytöistä — kokee, ettei heillä ole yhtään ystävää. Suomen Mielenterveysseuran SOS-kriisikeskuksen johtaja Outi Ruishalme sanoo, että yksinäisyys on nouseva aihe, joka näkyy myös kriisikeskusten ja kriisipuhelimen työssä niin nuorten kuin aikuistenkin yhteydenotoissa.
— Yksinäisyyden lisääntymiselle ei ole yhtä selitystä. Itse olen miettinyt, mikä vaikutus on sillä, että kouluissa on siirrytty luokattomaan systeemiin eikä nuorilla ole enää omaa tuttua ja turvallista ryhmää.
Ruishalmeen mukaan yksinäisyyden seurauksena saattaa olla masennusta, ulkopuolisuuden tunnetta ja syrjäytymistä. Yksinäinen nuori kokee, ettei löydä omaa paikkaansa. Myös itsetunto saattaa jäädä heikoksi.
— Nuorelle yksinäisyyden kokemus on rankempi kuin aikuiselle ja se voi vaikuttaa niin, että hän jää pysyvästi syrjään. Nuoren identiteetti on vasta rakentumassa, ja siksi hänelle olisi tärkeää peilata kokemuksiaan muiden kanssa.
Ruishalme huomauttaa, että kouluampumisten yhteydessä on tullut esiin, että ampujilla ei ole juuri ollut ystäviä. Usein yksinäisyys ja koulukiusaaminen ovat kytköksissä toisiinsa — eristäminen on yleinen kiusaamisen muoto.
Nuorten yksinäisyyteen puuttuminen on Ruishalmeen mielestä myös aikuisten asia.
— Moikkaa nuorta. Osoita, että huomaat hänet ihmisenä. Jos nuoren yksinäisyys johtuu huonoista sosiaalisista taidoista, aikuiset voisivat opettaa, miten ollaan yhdessä ja otetaan toiset huomioon.
Yksinäiseksi itseään tuntevia nuoria Ruishalme rohkaisee puhumaan asiasta esimerkiksi vanhemmille. Ja jos vain suinkin on voimia tai muuten mahdollista, kannattaisi lähteä harrastamaan jotakin.
Ruishalme kysyy myös, puuttuuko nuorilta kohtaamisen areenoita. Esimerkiksi Suomen Mielenterveysseurassa on käynnistetty Löydä oma tarinasi -ryhmiä vaikeassa elämäntilanteessa oleville nuorille aikuisille.
— Tavoitteena on, että ryhmässä voisi tutustua ihmisiin ja saada uusia ystäviä, joihin voi pitää yhteyttä senkin jälkeen, kun ohjatut kokoontumiset loppuvat.
Toistaiseksi ryhmiä on ollut Helsingin seudulla, mutta Yhteisvastuukeräyksen tuotolla toimintaa pyritään laajentamaan muuallekin. Yhteistyökumppaniksi on tulossa seurakuntien nuorisotyö.
Yhteisvastuun keräystilit:
- Nordea FI16 2089 1800 0067 75
- Pohjola-Pankki FI14 5000 0120 2362 28
- Sampo FI81 8000 1600 0516 51
- Handelsbanken FI81 3131 1000 4651 24
- Aktia FI82 4055 0010 4148 41
- Ålandsbanken FI53 6601 0002 2825 80
Keräykseen voit osallistua myös netissä www.yhteisvastuu.fi/lahjoita tai soittamalla Yhteisvastuun lahjoituspuhelimiin 0600 1 7010 (10,18 € / puh + pvm) tai 0600 1 7020 (20,12 € / puh + pvm).
Jaa tämä artikkeli: