Joonatan Rautio soittaa monissa erilaisissa kokoonpanoissa, mutta oma bändi on Nassaun Fasaani. Kuva: Jani Laukkanen
Joonatan Rautio ei tahdo olla nuottien orja
Laiskasta pianoläksyjen harjoittelijasta tuli jazzia rakastava saksofonisti.
Joonatan Rautiolla on muusikkona kaksi roolia. Hän on jazzmuusikko ja saksofonisti.
– En soita pelkästään jazzia vaan myös muunlaista musiikkia.
Rautio aloitti musiikillisen uransa pianotunneilla. Hän soitti myös klarinettia ja selloa, kunnes löysi saksofonin.
– Olen aina improvisoinut paljon, ja olin laiska harjoittelemaan klassisia pianoläksyjä.
16-vuotiaana Rautio kuunteli innokkaasti jazziin liittyviä radio-ohjelmia. Niistä tuli tutuksi muun muassa Jukka Perko ja liuta muita jazzsaksofonisteja.
– Olin että vau! Mutta ajattelin, että olen niin hirveän vanha, ettei minusta enää voi tulla saksofonistia. Identiteettini oli sellainen, mitä se klassisella puolella usein on, että jos aikoo tulla muusikoksi, pitää ruveta treenaamaan jo viisivuotiaana kymmenen tuntia päivässä. Minusta ei ollut siihen.
Rautio luuli soittoläksyjen harjoittelutenän olevan laiskuutta.
– Aikuisiän kynnyksellä ymmärsin, että olen luonteeltani jotain muuta kuin orjallisesti nuoteista soittava ihminen.
Saksofonin Joonatan Rautio sai 18-vuotissyntymäpäivälahjakseen. Meni vajaa vuosi ja hän pääsi soittamaan ensimmäiseen bändiin. Alkoi armoton harjoittelu.
– Harjoittelun myötä iski nälkä oppia musiikista lisää ja aloin lainata viikoittain kirjastosta jazzlevyjä.
Samoihin aikoihin Rautio oli päässyt Sibelius-Akatemian musiikkikasvatusosastolle opiskelemaan. Saksofonin soiton opettelu vei kuitenkin nuorta miestä niin mukanaan, että moni kurssi jäi suorittamatta.
– Aikaisemmin minua ei saanut treenaamaan millään, mutta sitten kävi niin, ettei minua saanut tekemään mitään muuta kuin treenaamaan.
Kiihkeä halu laajentaa ymmärrystä musiikista vei Rautiota eteenpäin.
– Afroamerikkalainen rytmiikka on aina kiehtonut minua. Hain jo pianollakin sellaisia komppeja.
Sibelius-Akatemiassa oli myös jazzosasto, johon jazzista hurmaantunut mies halusi vaihtaa. Hän kuitenkin koki, ettei ollut vielä valmis siihen. Rautio kävi ensin Oulunkylän Pop & Jazz -konservatorion ja sen jälkeen aukenivat oikean osaston ovet.
Esiintyminen ei ole Joonatan Raution hedonistisen mielen jatke. Hän haluaa palvella musiikilla.
– Toivon, että voisin musiikillani ja soittamisellani puhua siitä, mikä on minulle ja kuulijoille yhteistä, niin että musiikistani voisi nauttia myös ihminen, joka ei yleensä kuuntele jazzia.
Yksi Raution esikuvista on kuuluisa yhdysvaltalainen jazzsaksofonisti John Coltrane.
– Luulen, että Coltranen vahvuus ja salaisuus oli siinä, että hänen soitostaan välittyi jotain hirveän inhimillistä ja samalla se on taitavaa ja musiikillisesti rikasta. Se ylittää musiikillisia raja-aitoja.
– Tätä itse kaipaan musiikilta ja toivon, että voisin antaa sitä myös muille.
Jaa tämä artikkeli: