Bolivian pääkaupungissa La Pazissa muusikko Pauli Hanhiniemen matka taittui välillä auton lavalla.

Ajankohtaista

Jos köyhä lapsi opettelee kokkaamaan, hän voi välttää Bolivian kaivokset

Muusikko Pauli Hanhiniemi tutustui Bolivian lapsityöläisiin, jotka saivat Suomen Lähetysseuran kampanjan kautta mahdollisuuden parempaan elämään.

17.11.2016 18:00
Teksti: Leena Filpus Kuvat: Ari Vitikainen

Mikä on oman elämäsi visio? Minkälaisia esteitä näet tielläsi? Mitkä ovat vahvuutesi? Oletko valmis astumaan epämukavuusalueelle saavuttaaksesi tavoitteesi?

Voisi luulla, että olemme suomalaisfirman kehityspäivillä. Sosiaalityöntekijä Patricia Sorian, 30, kysymykset seuraavat toisiaan. Lapset ja nuoret, joista moni ei ole vielä täyttänyt 15 vuottakaan, kuuntelevat tarkkaavaisesti.

Lapset kirjoittavat lapuille tulevaisuuden tavoitteita. Yksi haluaa opettajaksi, toinen kirjanpitäjäksi, joku insinööriksi, poliisiksi tai eläintenhoitajaksi.

Joukossa on myös muutama jalkapallotähteydestä haaveileva. Olemme sentään Boliviassa.

Suomen Lähetysseuran Toivoa.fi-kampanjan kasvo, muusikko Pauli Hanhiniemi on tullut Boliviaan tutustumaan paikallisten järjestöjen ja kirkkojen työhön köyhistä köyhimpien parissa.

Pimeässä kaivoskuilussa vuorokaudenajat sekoittuivat toisiinsa. Myöhemmin saattoi katsoa kellosta, että tinakaivoksen uumenissa oli kulunut 12 tuntia."

Bolivian kaivosalueella Llallaguassa Lähetysseuran tukema hanke järjestää lapsityöläisille elämäntaitovalmennuksen lisäksi esimerkiksi leipuri-, kännykänkorjaus-, ompelu- ja ruoanlaittokursseja.

Ne ovat keino välttää vaarallinen työ kaivoksissa.

Boliviassa on noin miljoona lapsityöläistä. Kaivoksissa heistä työskentelee karkean arvion mukaan 10 000. Vuonna 2014 voimaan tulleen lain mukaan jo 10-vuotiaat saavat tehdä töitä, eivät tosin kaivoksessa.

"Patricia on Llallaguan nuorille tärkeä roolimalli. Itsekin entisenä lapsityöläisenä hän näyttää esimerkillään, että omiin unelmiin ja toiveisiin kannattaa uskoa sitkeästi. Itsensä kehittäminen ja kouluttautuminen ovat avaimia parempaan huomiseen", Hanhiniemi sanoo.

"Mitä peilistä näkyy, oletko valmis ottamaan vastuun omasta elämästäsi?" Sosiaalityöntekijä Patricia Soria pitää elämäntaito- ja johtajuuskoulutuksia sekä järjestää ammatillista koulutusta Llallaguan hankkeen nuorille.

Kaksi vuotta kaivoksessa

Ei ollut päivää, ei yötä. Pimeässä kaivoskuilussa vuorokaudenajat sekoittuivat toisiinsa. Myöhemmin saattoi katsoa kellosta, että tinakaivoksen uumenissa oli kulunut 12 tuntia.

Työvälineenä oli hakku, jolla onkalon seinästä hakattiin kiveä irti.

"Olin 10-vuotias ja niin pieni, etten voinut pitää edes kypärää. Ne olivat aivan liian suuria. Äiti kutoi minulle kumisaappaisiin villasukat, tavallisen paidan päälle laitoin kumiliivin. Kädet olivat paljaat", David Josue Leyva, 18, kertoo.

Joissain osissa kaivoskuilua oli jäätävän kylmä, toisissa todella märkää tai polttavan kuuma. Työntekijät saivat pelätä myrkkykaasuja.

Työ oli fyysisesti raskasta, mutta Leyvan mukaan henkisesti oli ehkä pahinta, kun noin 75 bolivianon eli noin 10 euron päiväpalkkaakaan ei aina maksettu.

Paikalliset hoitavat osuutensa. Sehän se pointti onkin, että paikallista ymmärrystä ei aliarvioida."
– Pauli Hanhiniemi

"Kaksi vuotta jaksoin, sitten oli pakko lopettaa. En vain kyennyt enää", Leyva sanoo.

Rauhallinen ja kohtelias nuorukainen kertoo tarinaansa tyynenä. Leyvasta on nousemassa alueen lapsille ja nuorille roolimalli Patricia Sorian tapaan.

Leyvan pelastukseksi koitui se, että hän sai tietää lapsityöläisille tarkoitetuista ammattikoulutuksista.

"Kävin parturikurssin. Nyt kierrän viikonloppuisin lähikylissä leikkaamassa hiuksia ja minulla on vakioasiakkaita. Lisäksi olen opetellut hitsaamaan ja olen tehnyt sähkötöitä kolme vuotta. Ei näistä paljon tienaa, mutta yritän tulla toimeen", yhdessä sisarustensa kanssa asuva Leyva sanoo. Vanhemmat asuvat muualla.

David Josue Leyvan tulevaisuudensuunnitelmat ovat selvät. Jo nyt kolmea työtä tekevä nuorukainen haluaa opiskella insinööriksi tai matematiikanopettajaksi.

Lapsityöstä yliopistoon

Lasten työssäkäyntiin Leyvalla on realistinen asenne.

"Jos vanhemmat eivät tienaa riittävästi, lapsenkin on autettava perhettä pysymään hengissä. Mitä muuta lapsi voisi tehdä? Monen meidän vanhemmat ansaitsevat niin vähän, ettei lapsilla ole muita vaihtoehtoja kuin työnteko koulun ohessa."

Koulua käydään Boliviassa useimmiten aamu- tai iltavuorossa. Näin työnteon ja koulunkäynnin pystyy yhdistämään. Niin tekee myös Leyva kolmesta työstään huolimatta.

Köyhälläkin bolivialaislapsella on hyvät mahdollisuudet päästä opiskelemaan yliopistoon."

Leyvan silmät syttyvät innostuksesta ja ylpeydestä, kun hän kertoo kuulumisistaan: ylioppilastutkinto odottaa vuoden kuluttua, sitten on tavoitteena yliopisto ja insinöörin opinnot.

"Jos se ei tärppää, opiskelen matematiikanopettajaksi."

Köyhälläkin bolivialaislapsella on hyvät mahdollisuudet päästä opiskelemaan yliopistoon. Llallaguassa valtion yliopiston lukukausimaksu on 200 bolivianoa, noin 26 euroa. Muualla lukukausimaksu voi olla hieman pienempi, mutta toisaalta Llallaguassa elinkustannukset ovat alhaisemmat.

Monen köyhän perheen koti on kadulla. Bolivian lähes 11 miljoonasta asukkaasta noin 40 prosenttia on köyhiä. Äärimmäisessä köyhyydessä elää 17 prosenttia kansasta.

Häkellyttävä matka

Lasten kokeman niukkuuden ja köyhyyden tuomien ongelmien näkeminen oli Hanhiniemelle ravisuttava kokemus. "Omat murheet näyttivät todella mitättömiltä", hän sanoo.

Boliviassa on lähes 11 miljoonaa asukasta, heistä noin 40 prosenttia köyhiä. Äärimmäisessä köyhyydessä elää 17 prosenttia.

Monella Hanhiniemen kohtaamalla lapsella ja nuorella oli vaikeat kotiolot. Perheessä saattoi olla alkoholismia, väkivaltaa tai seksuaalista hyväksikäyttöä.

"Lähetysseuran hankkeet olivat kuitenkin tuoneet heidän elämäänsä vakautta, valoa ja ihan oikeasti toivoa paremmasta. Upeaa oli heistä välittyvä ilo ja huumorintaju. Tuntui tosi hyvältä nähdä elämän voima, joka ihmisestä puskee läpi, kun edes vähän saa apua", Hanhiniemi sanoo.

Hänen mielestään meillä, joilla asiat ovat niin hyvin, on velvollisuus auttaa heikompia. Varsinkin lapsia.

"Vilpitön käsitykseni on, että Toivoa.fi-kampanjan apu menee hyvin perille. Organisaatio näyttää kevyeltä ja paikalliset hoitavat osuutensa. Sehän se pointti onkin, että paikallista ymmärrystä ei aliarvioida. Paikan päällä tiedetään, missä on suurin puute ja kuinka toimia", Hanhiniemi sanoo.

Anna sinäkin toivoa!

Suomen Lähetysseuran Toivoa.fi-kampanja tukee köyhissä perheissä asuvien ja syrjittyyn vähemmistöön kuuluvien lasten koulutusta kehitysmaissa.

Boliviassa Lähetysseura on tehnyt yhteistyötä Bolivian evankelisluterilaisen kirkon kanssa vuodesta 2004 ja kaivostyöläisten järjestön CEPROMIN:in kanssa vuodesta 2011 lähtien.

Vuonna 1859 perustettu Lähetysseura kuuluu Suomen suurimpiin kehitysyhteistyöjärjestöihin. Lähetysseura tekee työtä 30 maassa yli sadan kumppanikirkon ja -järjestön kanssa.

Lue lisää ja osallistu: www.toivoa.fi ja www.suomenlahetysseura.fi