Jos unohdan sinut, Jerusalem
Vuoden paras sarjakuva-albumi vie Pyhän maan ristiriitaiseen todellisuuteen.
Teksti Marja Kuparinen
Delislellä on sarjakuvakirjoissaan sama mainio ote: hän menee paikan päälle, ei yritä tulkita liian nopeasti näkemäänsä vaan näyttää arjen tasolla elämisen ristiriitaisuuden. Epäoikeudenmukaisuudet nousevat tältä pohjalta tehokkaammin ja riipaisevammin. Delislen sympatioista ei jää epäselvyyttä.
Hänen vuotensa Jerusalemissa merkitsee aluksi lasten päiväkotiin viemistä ja olemattoman lyhyttä mahdollisuutta piirtää ja liikkua mihinkään lasten viemisen ja tuomisen välissä. Sitten Delisle ostaa auton, ja Israel avautuu laajemmin.
Delisle tutustuu Jerusalemissa ortodoksijuutalaisiin, moniin kristillisiin kirkkokuntiin, vaimon työnantajan Lääkärit ilman rajoja -järjestön ihmisiin, palestiinalaisiin ja maallistuneisiin juutalaisiin. Työhuoneen hän saa Öljymäeltä kirkosta, jonka pappi rakastaa sarjakuvia.
Muuri jakaa maan, ja se vaikuttaa myös sarjakuvapiirtäjän elämään. Nähtävyyksiä ei pääse piirtämään pitkien kiertoteiden takia, ja tarkastuspisteessä voi odottaa valtava ruuhka. Vaimo pääsee töihin Gazaan, mies ei.
Delislen perhe eli Jerusalemissa 2008–2009. Tähän aikaan mahtuu myös suuri pommitusaalto Gazaan. ”Kaduilla on rauhallista, ilmapiiri on outo. Vaikea uskoa, että puolentoista tunnin automatkan päässä hävittäjät pommittavat ihmisiä”, kertoo Delisle.
Hän tutustuttaa lukijat myös siihen häikäilemättömyyteen, jolla palestiinalaisten koteja ja kortteleita vallataan siirtokuntien tarpeisiin. Ja kun talo on vallattu ja omistajat ajettu kadulle, paluusta on turha haaveilla. Itsenäiseksi joskus aiottu Länsiranta ja Itä-Jerusalem murenevat pala palalta.
Tässä kirjassa Delisle käsittelee myös uskoaan. Herkkiä hetkiä koetaan, kun avarasydäminen pappi piirtää Delislen ja rouvan otsaan siunatulla öljyllä ristin.
Hänen piirrosjälkensä tuntuu kirja kirjalta kevenevän ja selkiytyvän. Värien suhteen hän on ollut aina niukka: vähän on enemmän. Merkintöjä Jerusalemista ei turhaan voittanut vuoden parhaan albumin palkintoa Angoulêmen sarjakuvafestivaaleilla 2012.
KIRJA Alison Bechdelin Äideistä parhain on muhkea sarjakuvaromaani erityisesti niille, joille sellaiset nimet kuin Melanie Klein ja Virginia Woolf merkitsevät jotain Jungista , Winnicotista ja Freudista puhumattakaan.
Bechdel kirjoitti aikaisemmin Hautuukoti -kirjassa itsemurhaan päätyneestä isästään. Nyt äiti saa oman kirjansa.
Äitien ja tyttärien suhteen luonteeseen kuuluu, että äidin tarina on yhtä paljon tyttären kertomus itsekseen tulemisesta. Jokapäiväisissä puhelinkeskusteluissa äiti raportoi Alisonille yksityiskohtaisesti elämästään, ja tytär yrittää turhaan pistää väliin omiaan. ”Mitä ikinä kaipasinkaan äidiltäni, sitä ei vain ollut olemassa. Ei se ollut hänen vikansa”, Bechdel myöntää.
Kirja kertoo äitisuhteen selvittämisestä, mutkikkaista rakkaussuhteista, luetusta kirjallisuudesta ja terapeuttien luona käydyistä keskusteluista.
Bechdelin tyyliin kuuluu vapaa liikkuminen ajassa. Se sopii erityisen hyvin tähän kirjaan, joka soljuu terapiaistunnon tapaan muistojen vapaassa liikkeessä. Kirjasitaatit ovat kuin osa kuvitusta, eikä niiden anti aukea nopealla vilkaisulla. Helmiä löytyy: ”Minä olen se, jonka tie on tukossa. Ja minä olen se, joka tien tukkii.”
Isän piiloon jäänyt homoseksuaalisuus ja tyttären monet naisystävät ovat mukana monitasoisessa kirjassa, mutta pääpaino on kuitenkin äidin ja tyttären suhteessa. Kirjan lopussa tytär löytää avaimen: Oli jotain, jota hän ei koskaan saanut äidiltään. Puute, aukko ja tyhjyys hänessä pysyvät. Mutta jotain arvokkaampaa tuli tilalle: Äiti antoi hänelle tien vapauteen.
KIRJA Mustasuon mysteeri on Kati Närhen sympaattinen kertomus sisäoppilaitokseen päätyneestä orvosta Agnes-tytöstä. Isoin kuvin kerrottu tarina on sellainen, että se viihdyttää niin lasta kuin aikuistakin. Joihinkin kuviin on saatu tulkinnallisia ulottuvuuksia, jotka menevät todennäköisesti lapsilukijalta ohi mutta ilahduttavat aikuista.
Agnes on vanhempiensa menetyksestä huolimatta tiedonhaluinen ja rohkea. Uudessa koulussa hän tutustuu koulukiusaamiseen, erilaisiin klikkeihin ja ennen muuta kadonneiden oppilaiden arvoitukseen. Myös opettajista löytyy piilossa pidettyjä ominaisuuksia.
Ennakkoluulottomuus, rohkeus ja mielikuvituksen vapaus auttavat pahassakin paikassa, on kirjan rohkaiseva opetus.
Guy Delisle: Merkintöjä Jerusalemista. Suomentanut Saara Pääkkönen.
WSOY 2012. 334 s., 18,90 e.
Alison Bechdel: Äideistä parhain. Koominen draama. Suomentanut Anu Turunen. Like 2012. 290 s., 23,90 e.
Kati Närhi: Mustasuon mysteeri.
WSOY 2012. 133 s., 17,90 e
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Rauhanpalkinnon saanut piispa Munib Younan: Kristittyjen pitää aina rakentaa siltoja
AjankohtaistaJapanilainen säätiö palkitsi palestiinalaispiispan määrätietoisesta työstään uskontojen välisen rauhan hyväksi.