Jotakin pysyvää
Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Luuk. 11:9–10
Kaikki virtaa", totesi filosofi Herakleitos noin 2500 vuotta sitten. Kaikki muuttuu koko ajan, samaan virtaan voi astua vain kerran. Muutos! Muutos tulee, muutos tappaa. Muutos tulee, muutos on mahdollisuus. Nykyään tätä mantraa hoetaan joka puolella. Muutospuhe on jo kauan sitten saavuttanut kyllästystilansa.
On sanottu, että nykypäivänä ainoa pysyvä asia on muutos. Siltähän se näyttää. Mutta tuon muutospuheen ja muutosten toteuttamisten keskellä täytyisi muistaa se, että on jotain mikä ei ole muuttunut. Ihmisyys.
Ihminen ei ole pohjimmiltaan muuttunut, hänellä on samat tunteet, samat tarpeet, samat vaistot ja samat vietit. Ihmisen arvo on luomisessa asetettu. Kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi. Jokaista ihmistä tulee kohdella hänen ihmisarvonsa pohjalta, ei käyttöarvon.
Rukoussunnuntai muistuttakoon meitä siitä, että on toinenkin asia, joka ei ole muuttunut. Jumalan rakkaus.
Ihminen voi kaiken tämän myllerryksen keskellä turvautua samaan Jumalaan, johon sukupolvet toisensa jälkeen ovat aina turvautuneet. "Iäti kestää hänen armonsa, hänen uskollisuutensa polvesta polveen" (Ps. 100). Rukous on turvautumisen konkreettinen muoto. Ja se on muuttumaton, meidän jokaisen ulottuvilla kaikkina aikoina.
"Jumala. Kaiken tämän muutoksen keskellä tapahtukoon sinun tahtosi."
Ensi sunnuntai on 5. sunnuntai pääsiäisestä. Sen aihe on Sydämen puhetta Jumalan kanssa. Alttarilla on valkoinen liina ja neljä kynttilää. Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 40:2–6, 2. Moos.17:8–13, Jaak. 5:13–16 ja Luuk. 11:5–13.
Jaa tämä artikkeli: