Joulu
Ekdahlin perhe viettää joulua suurenmoisin menoin Ingmar Bergmanin elokuvassa Fanny och Alexander. Koko suku ja talon palvelusväki ovat koolla herkkuja notkuvan juhlapöydän ääressä. Väki nauraa, laulaa ja lausuu runoja niin iloisesti, että tuskin on elokuvissa toista yhtä riemukasta joulukuvausta nähty.
Pikkuinen Jenny ihmettelee, onko Siri vihainen, kun tämä ei naura muiden tapaan. Siri selittää, että toisille joulu voi olla vaikeaa aikaa. Siihen voi liittyä muistoja, jotka saavat surulliseksi. Jenny ei oikein ymmärrä, vaan toteaa, että ehkä ensi joulu on sitten hauskempi.
Minäkään en lapsena ymmärtänyt, miksi isoisäni isä ei iloinnut joulusta. Tai tiesin kyllä: minulle oli kerrottu, että joulu sai Fafan surulliseksi, koska se toi hänelle mieleen oman isänsä jouluna sattuneen kuoleman. Mutta en silti oikein käsittänyt. Minulle joulu oli juuri sellainen ylettömän riemukas juhla, jollaisena se näyttäytyy Ekdahlin perheen lapsille.
Myöhemmin olen oppinut ymmärtämään Fafaa. Joulu palauttaa mieleen lapsuuden muistot. Sen pitkän odotuksen ja jännityksen, suvun ikiaikaiset jouluperinteet, juhlavan jouluillallisen ja lopulta saapuvan joulupukin, joka toistasataa vuotta vanhassa asussaan oli sekä pelottava että kiehtova vieras.
Mutta samalla tulvahtaa mieleeni myös surua ja kaipausta. Muistan, kuinka iloton ja hermostunut isä oli sinä jouluna, jonka hän syöpänsä tähden tiesi viimeisekseen. Muistan joulun, jona sain tietää erään läheisen ihmisen itsemurhayrityksestä. Ja kuinka vähälukuiset parisuhteeni ovat aina päättyneet siihen, että olen tullut joulun aikaan hylätyksi.
Joulu on suuren valon juhla, jota vietetään vuoden kaikkein synkimpinä hetkinä. Ei ole siksi ihme, että se nostattaa pintaan kovin vastakohtaisia tunteita.
Mutta itse asiassa juuri siinä on joulun syvin olemus. Suurimman pimeyden hetkellä Jumala itse syntyy maailmaan, tulee ihmiseksi ja tuo valon takaisin. Päivä alkaa pidentyä, ja kristillinen sanoma kietoutuu vuodenaikojen vaihteluun liittyvään luonnonmystiikkaan.
Wille Rydman
wille@willerydman.fi
Kirjoittaja on helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu, joka ei häpeä tunnustautua konservatiiviksi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Nuori herra oikeisto
Hyvinvointivaltio on pyramidihuijaus! Niskalenkki maahanmuutosta! Wille Rydman tunnetaan vahvoista mielipiteistään.