Joulu ainainen
Saksalainen kirjailija Heinrich Böll on kirjoittanut surkuhupaisan novellin, jossa vanha täti menee suunniltaan ajatuksesta, että kuusi kannetaan pois, joulun juhliminen loppuu ja palataan arkeen. Suku pelkää tädin kuolevan järkytykseen ja päättää jatkaa joulun viettoa. Joka päivä toistetaan samat joulutervehdykset ja rituaalit, lauletaan joululaulut, annetaan lahjat ja syödään jouluruokaa.
Täti pysyy onnellisena, mutta muiden perheenjäsenien kärsivällisyys pettää ja mielenterveys horjuu. Yksi kerrallaan he lipeävät pois jokailtaisen jouluaaton seremonioista. Jäljelle jääneet hutaisevat joulumenot miten kuten läpi kulahtaneiden koristeiden keskellä.
Böllin novelli kertoo, millaista on, kun ihmisellä on ”joulu ainainen”. Juhla tyhjenee merkityksestään. Joulun taika on siinä, että sitä juhlitaan vain kerran vuodessa eli sen verran harvoin, että tunne sen erityisyydestä ja ainutkertaisuudesta säilyy. Tästä syystä on harmi, jos joululauluja aletaan soittaa jo marraskuussa. Joulupäivinä niiden sävel ja sanoma eivät kuulosta enää uusilta eivätkä tuota vahvaa elämystä.
Toisaalta joulu tulee säännöllisesti ja sitä vietetään aina lähes samalla tavalla. Useimmat noudattavat jouluna perinteitä, jotka ovat osin yhteisiä, osin yksityisiä. Yksityiset perinteetkin ovat suvun jakamia: ihmiset viettävät mielellään joulua niin kuin muistavat sitä lapsuudessaan vietetyn.
Olen miettinyt, miksi en kyllästy joulun juhlimiseen, vaikka takanani on monta kymmentä joulua. Luulen, että ihminen kaipaa luonnostaan sekä tuttua ja turvallista että yllättävää ja erityistä, ja joulussa nämä piirteet yhdistyvät. Joulussa on sekin miellyttävä puoli, että iän myötä sen merkitys muuttuu, mutta ei vähene. Lapsena oli hauska saada ja kokea, aikuisena on hauska antaa ja luoda.
Lapsi ymmärtää silti yhtä hyvin kuin aikuinen, että joulu on sydämen eikä materian juhla. Pienenä rakastin eniten joulun tunnelmaa. Omat lapseni ovat sanoneet, että parasta joulussa on ilo ja rauha.
Vuosi on vaihtumassa. Samalla lopetan minäkin kolumnistina. On ollut hauska kirjoittaa Vantaan Lauriin. Mutta ainaiset kolumnistit käyvät yhtä lailla voimille kuin ainainen joulu. Tervetuloa siis uudet kolumnistit ja uudet ajatukset!
Jaa tämä artikkeli: