Janne Lehtimäki päätyi joulupukin tehtävään partioharrastuksensa kautta.
Joulumielen jäljillä
Joulutunnelma voi syntyä siivoamisesta, koristelusta tai osallistumisesta jouluyön messuun.
Tikkurilassa asuvalla Janne Lehtimäellä on tänä vuonna edessään rauhallinen joulu. Neljänä edellisenä vuonna hän pystyi rauhoittumaan vasta myöhään aattoiltana, korvat hellinä ja parranhihnojen painaumat kasvoissa. Silloin Lehtimäki kiersi vantaalaiskoteja joulupukkina apunaan tontun virkaa toimittanut kaveri tai isosisko.
– Parhaimmillaan tein jouluaattona 26 vartin mittaista pukkikeikkaa, hän kertoo.
Joulupukiksi 21-vuotias Lehtimäki päätyi partioharrastuksesta. Hän on mukana Rekolan Metsäveikoissa, joista voi tilata joulupukin ja tontun kotiinsa. Ensimmäistä kertaa joulupukin hommissa olleessaan Lehtimäki oli vielä lukiolainen.
– Minulla ei ollut edes ajokorttia ja tonttukin oli vasta saanut sen.
Kiireisistä aatoista selvittiin miettimällä reitti valmiiksi ja selvittämällä etukäteen, mistä ulkovarastosta kunkin perheen lahjasäkki löytyy. Joulupukkikeikat Lehtimäki koki rankoiksi, mutta antoisiksi.
– Olihan se mukavaa, kun näki, kuinka iloisia lapset olivat.
– Ainoastaan kerran yksi tyttö alkoi epäillä partani aitoutta. Olin kyllä etukäteen miettinyt vastauksia kiperiin kysymyksiin.
Tärkeät jouluvalmistelut
Koska Janne Lehtimäen jouluaatto on monena vuonna mennyt töissä, tärkeiksi asioiksi hänelle ovat muodostuneet jouluvalmistelut.
– Minulle joulutunnelma tulee jouluvaloista, jouluruuan valmistuksesta ja siisteydestä. Jouluruokia en ole tehnyt, mutta siivoukseen olen osallistunut, Lehtimäki kertoo.
– Lahjojakin tykkään ostaa. Minulla ei ole vaikeuksia keksiä, minkä joululahjan kenellekin antaisi.
Jouluruoista Lehtimäelle maistuvat parhaiten kalat, rosolli ja kinkku. Hän suhtautuu kuitenkin hieman kriittisesti siihen, että joulupöydässä pitää aina olla samat ruokalajit.
– En nyt halua kritisoida sitä, miten ruokalajit on meillä laitettu, mutta olen miettinyt, pitääkö jouluruokana aina olla jotakin perunalaatikkoa vai voisiko olla monipuolisempaa.
Lehtimäelle on tärkeää myös se, että jouluna on ihmisiä ympärillä. Toistaiseksi hän asuu vielä vanhempiensa luona ja on viettänyt joulua äidin, isän ja isonsiskon kanssa. Joskus mukana ovat olleet myös isovanhemmat, setä ja serkkuja. Tyttöystäväkin Lehtimäellä on, mutta toistaiseksi kumpikin on viettänyt jouluaaton tahoillaan – ihan jo äitien vuoksi.
Apuna autoilijoille
Joululahjat on pakattu takakonttiin, takakontti ja auton ovet ovat lukossa ja avaimet autossa sisällä. Muun muassa tällaisessa tilanteessa saattaa tiepalvelumies Erkki Pulkkisen puhelin soida.
Päiväkummussa asuva Pulkkinen työskentelee autotarvikkeiden tukkuliikkeessä ja harrastaa tiepalvelutoimintaa ja vapaaehtoista pelastuspalvelua. Tiepalvelutoiminnassa hän on ollut mukana 30 vuotta ja osallistunut aina myös Autoliiton Operaatio Lumihiutaleen starttiin. Tänä vuonna Operaatio Lumihiutale alkaa 14.12. ja päättyy 1.1. Sen aikana tiepalvelumiehet ovat aivan erityisessä valmiudessa autoilijoita varten.
Eniten tiepalvelumiehiä tarvitaan apukäynnistykseen, mutta ihmiset soittavat heille myös silloin, kun autossa on rengas-, sähkö- tai laturiongelmia.
– Auto ei ole pulassa, vaan ihmiset ovat. Ketään ei ole kuitenkaan koskaan tarvinnut jättää tielle. Kyllä me ihmiset aina sieltä pois saadaan.
Joulu huipentuu kirkkoon
Myös tiepalvelumiehet näkevät, kuinka paljon jouluun latautuu odotuksia.
– Kerran, kun menin irrottamaan tienpenkkaan jumiutunutta autoa, apukuskin paikalta kapsahti rouva kaulaan ja sanoi, että rukoukset on kuultu, enkeli saapui, Erkki Pulkkinen muistelee.
Juuri tällaiset hetket ovat saaneet hänet viettämään monta juhlapyhää tiepalveluhommissa.
– On hienoa, kun voi auttaa pulaan joutuneita ja matka vaikkapa mummolaan pääsee jatkumaan.
Mukana autossa Pulkkisella on Eija-vaimo.
– Kun menemme auttamaan, meillä on sellainen työnjako, että rouva hoitaa ihmiset ja minä sen teknisen vian.
Joulua Pulkkinen on viettänyt kotona Vantaalla tai mökillä Lohjalla. Joskus hän on ollut vaimon kanssa kaksin, välillä mukana ovat olleet vaimon lapset.
Joulumielen kannalta tärkein hetki ja joulun kohokohta Pulkkiselle ovat jouluyön messu ja kynttilöiden valaisema hautausmaa. Paikkana on usein ollut Vantaan Pyhän Laurin kirkko, joskus Lohjan kirkkokin.
– Kyllä se joulu alkaa siitä jouluyön messusta, vaikken olekaan mikään uskonnollinen ihminen. Jos ei ole mitään keikkaa juuri sillä hetkellä, menen sinne vaimon kanssa, vaikka sitten tiepalvelumiehen oransseissa haalareissa.
Tänä jouluna Pulkkinen on ajatellut ajella joulumessuun Vihdin kirkkoon, ihan vaihtelun vuoksi. Muille jouluna autoileville kokeneella tiepalvelumiehellä on muutama vinkki. Oman auton merkkivaloihin kannattaa tutustua niin, että tietää, mitä ne tarkoittavat. Valot kannattaa testata ja putsata ja tankki panna täyteen polttoainetta.
– Heijastimet tai vaikka heijastinliivit kannattaa olla mukana siltä varalta, että matka katkeaa. Taskulamppukin on tarpeen, varsinkin jos joutuu kurkkaamaan konepellin alle.
Pieniä matkoja vaikkapa kirkkoon tai hautausmaalle tekeville kaupunkilaisille Pulkkisella on ihan erityinen ohje.
– Jos matka on lyhyt ja keli huono, kannattaa miettiä, tekeekö sen omalla autolla vai pääsisikö määränpäähän vaikka julkisilla.
Enkelikellon kilinä vie lapsuuteen
Korsolaisen Hanne Oksan joulutunnelma syntyy ensimmäisenä adventtiviikonloppuna, kun hän kaivaa esiin joulukoristeet. Moni koristeista on vanha, sillä Oksa kiertää paljon antiikkikauppoja ja kirpputoreja. Hänen kodissaan lähes kaikki on ajalta ennen 1950-lukua.
– Jotkut sanovat minua keräilijäksi, mutta itse en ajattele niin. Minähän käytän kaikkia hankkimiani esineitä, enkä vain keräile niitä.
Tänä vuonna joulun tunnelmaa Korson kodissa luovat muun muassa olkinen possu, joulukukka, tähtikoriste ikkunassa ja pukkikoriste sohvan päällä. Uusvanha löytö ovat enkelikynttiläjalat, jotka ovat mahdollisesti jostakin Etelä-Euroopan maasta. Sitten on vielä yksi aivan erityisen tärkeä koriste, enkelikello, joka on peräisin lapsuudenkodista.
– Naapuri toi sen meille 1950-luvulla Saksasta. Sen kilinä kuulosti jo pikkutyttönä ihanalta, ja nyt se tuo mieleen lapsuuden.
Jouluasuinen koti
Hanne Oksasta on mukavaa, että vuodenaikojen vaihtelu näkyy kotona. Hänellä on ollut tapana ajoittain vaihtaa pöytäliinat, verhot ja matot. Kuulostaa työläältä, mutta hän ei itse koe sitä niin. Joulustressikin on Oksalle tuntematon käsite.
– Teen asioita vähitellen. Kyllä se joulu tulee joka tapauksessa.
Oksa on mukana martoissa. Hän ei silti ole niitä ihmisiä, joille jouluntunnelma tulee kodin perusteellisesta kuurauksesta, siivotuista komeroista tai siitä, että valmistaa lahjoiksi hilloja, mehuja, kakkuja ja karamelleja.
– Ruoat ja leipomiset ovat minulle toissijainen juttu, vaikka niitäkin teen, hän sanoo.
– Siivoukseen liittyen martat muistuttavat nykyään, ettei kukaan vietä joulua komerossa. Minä pidän tavarat järjestyksessä ja siivoan koko ajan vähän, ettei pölyä kerry liikaa. Ennen vaihdoin hyllypaperit jouluksi, mutta en enää.
Joulun Oksa viettää aina kaupungissa.
– En ole koskaan ollut jouluna muualla kuin Vantaalla. Minulle on tärkeää kuunnella joulurauhanjulistus, syödä joulupuuro ja käydä sitten tyttären kanssa Pitäjän kirkon hautausmaalla, jonne sukuani on haudattu. Myös Lumiukko pitää katsoa televisiosta.
Joulukoristeet menevät säilöön heti joulun jälkeen. Ne eivät ole esillä edes loppiaiseen asti.
– Ne alkavat näyttää tunkkaisilta joulun jälkeen. Uutena vuotena minulla on kaikki valkoista ja valkoiset tulppaanit pöydässä.
Jaa tämä artikkeli: