VR:n brand manager Inari Rummukainen toivo joululaulutempauksen yllättävän ja ilahduttavan ihmisiä.
Joulumieli nousee raiteille
M-, N- ja K-junissa lauletaan maanantaina 10.12. joululauluja
Maanantaiaamuna 10.12. VR:n brand manager Inari Rummukainen aikoo olla VR:n pääkonttorin sijaan Helsingin ja Vantaan välillä kulkevassa lähijunassa jakamassa laulunsanoja. Lauluun hän ei aio kuitenkaan yhtyä.
— Ehkä on kaikkien kannalta parempi, etten laula, hän toteaa nauraen.
— Tykkään kyllä joululauluista. Laulan jouluna kotioloissa ja joulukirkossa. Suosikkini on Varpunen jouluaamuna.
Rummukainen on ollut mukana suunnittelemassa VR:n, Suomen Lähetysseuran ja Vantaan seurakuntien joulutempausta, joka tuo joulutunnelman juniin.
— Riemastuin heti tästä ajatuksesta. Olen nähnyt erilaisia flash mob -tempauksia, ja tässä oli samaa henkeä, Rummukainen sanoo.
— Toivon, että ihmiset ilahtuvat ja hämmästyvät ja että tempaus tuo valoa arjen harmauteen. Monet voivat olla aika stressaantuneitakin ennen joulua.
Brändin vartijana
VR:n brändin rakentaminen on haastavaa, sillä lähes jokaisella suomalaisella on yhtiöstä mielipide, johon vaikuttaa ennen kaikkea tuorein kokemus junamatkustamisesta. Raiteilla VR:llä ei ole kilpailijoita, mutta kilpailua käydään muiden matkustus- ja kuljetusmuotojen kanssa.
— Kaikista matkoista noin 85 prosenttia tehdään Suomessa yhä henkilöautoilla. Suomi on suuri maa ja autoja tarvitaan, mutta erityisesti pääkaupunkiseudun työmatkaliikenteessä ihmiset voivat yleensä valita myös joukkoliikenteen, Inari Rummukainen kertoo.
Kovat pakkaset ja tuiskut ovat koetelleet junamatkustamisen mainetta ja luotettavuutta. Vaikka työntekijät ovat painaneet kovasti töitä, kaikki ei ole sujunut kuten pitäisi.
— Viime talvet ovat paljastaneet asioita, joihin emme osanneet varautua ja joissa on parannettavaa. Joskus palaute on tuntunut kohtuuttomalta, kun sää on niin paha, ettei muukaan liikenne kulje kuten pitäisi.
Juhlavuosi meneillään
Vaikeuksien vastapainoksi VR:llä on ollut myös syytä juhlaan, sillä yhtiö täyttää tänä vuonna 150 vuotta. Juhlavuosi on osoittanut, että junamatkustuksessa on yhä oma hohtonsa ja ihmisillä on paljon juniin liittyviä hyviä muistoja.
— Muualla Euroopassa junat ovat kokeneet jo renessanssin, kun teille ei enää yksinkertaisesti mahdu paljon enempää liikennettä. Ei tämä ole mikään auringonlaskun ala, Inari Rummukainen sanoo.
Hän toivoo, että ihmiset alkaisivat antaa arvoa erityisesti junien ekologisuudelle.
— Ääriolosuhteet kuten kylmät talvet ja kovat helteet ovat osoittaneet, että ilmastonmuutos on totta.
Huippuhomma ihmisten parissa
Satu Kupsalla on meneillään ensimmäinen vuosi konduktöörinä. Hän aloitti työn huhtikuussa käytyään ensin neljä kuukautta kestävän koulutuksen.
— Veljeni on veturinkuljettaja, ja hän suositteli minulle alaa. Olen aikaisemmin ollut lasten kanssa kotona sekä tehnyt töitä muun muassa toimistossa ja kahvilassa. Ihmisten kanssa oleminen sopii minulle.
— En vaihtaisi tätä työtä mihinkään. Tämä on ihan huippuhommaa, Kupsa hehkuttaa.
Kupsan työmaata ovat pääkaupunkiseudun lähijunat. Haastattelupäivänä vuoro alkaa Kauklahteen kulkevassa junassa ja jatkuu Keravan ja Helsingin välillä kulkevassa junassa.
— Lähiliikenteessä työskentely sopii minulle, koska työstä pääsee aina yöksi kotiin toisin kuin kaukoliikenteessä.
Työvuorot ovat pitkiä, mutta vastaavasti niistä kertyy myös hyvin vapaita.
— Viikonloppu on minulla silloin, kun on vapaapäivä.
Tunnelma vaihtelee
Työaikojen suuri vaihtelu ei tuota Satu Kupsalle ongelmia. Varhaisimmissa aamuvuoroissa kuppi kahvia ja tovi töitä karistaa uneliaisuuden nopeasti.
— Vaihtelevuus on konduktöörin työn suola. Sitä tuovat eri junat, erilaiset vuorot ja ihmiset.
— Tunnelma junissa vaihtelee päivän ja kellonajan mukaan. Työmatkaliikenteessä ihmiset tahtovat olla omissa oloissaan. Viikonloppuisin on hilpeää ja iloista porukkaa.
Konduktöörin työhön kuuluu ennen kaikkea matkustajien turvallisuudesta huolehtiminen ja lippujen myyminen. Myös asiakkaiden kanssa juttelu on Kupsan mielestä tärkeää. Hän pyrkii siihen, että joka matkalla vähintään yhdelle matkustajalle jäisi erityisen hyvä mieli.
Toisinaan konduktöörit voivat kokea myös hankalia tilanteita, mutta Kupsan uralle ei ole vielä sattunut esimerkiksi rähinöivää matkustajaa.
— Yhtään säästä johtuvaa poikkeustilannettakaan ei ole vielä ollut, ei edes silloin kuin suoritin opiskeluun liittyvää työharjoittelua viime talvena. Jännityksellä odotan, millainen talvi tästä on tulossa.
Lähestyvä joululaulutempaus kuulostaa Satu Kupsasta hauskalta. Jos hän sattuu olemaan silloin vuorossa ja juuri siinä junassa, jossa joululauluja lauletaan, hän saattaa hyvinkin laulaa työnteon ohessa.
— En muuten ole kauhea jouluhössöttäjä, mutta joululauluista tykkään. Joulumaa taitaa olla tämänhetkinen suosikkini.
Työtä vaihtuvissa maisemissa
Veturinkuljettaja Tero Mäkeläisen työn parhaat puolet kiteytyvät veturin ohjaamoon. Ikkunasta avautuvat maisemat vaihtuvat ja ohjaamossa saa tehdä töitä niin, ettei kukaan muu ole hengittämässä niskaan. Lisäksi Mäkeläinen kokee, että työpaikalla on hyvä tunnelma.
— Työni on toki aika yksinäistä. Kun olen ajamassa, vain konduktööri käy välillä moikkaamassa.
— Toisaalta, kun töissä on paljon vain omien ajatustensa kanssa, on enemmän annettavaa läheisille. Jaksaa olla sosiaalinen, Mäkeläinen pohtii.
Mäkeläinen ei ole erityisen kiinnostunut tekniikasta, mutta hän on aina tykännyt ajamisesta — oli sitten kyseessä kuorma-auto, polkupyörä, moottoripyörä tai ravihevonen.
Hän haki merikapteenikoulutukseen ja veturinkuljettajakoulutukseen, mutta rautatiet veivät voiton. Veturinkuljettajan töitä Mäkeläinen on tehnyt kahdeksan ja puoli vuotta, aluksi pitkän matkan junissa ja nyt vain lähiliikenteessä.
— Töihin tulen pyörällä, jos se vain on mahdollista. Kun tekee istumatyötä, on pakko vähän liikkua.
Perille löytää aina
Veturinkuljettaja on vastuussa suuresta määrästä ihmisiä. Tero Mäkeläisen mukaan junan ajaminen on kuitenkin monella tapaa helpompaa kuin vaikkapa auton. Liikennemerkkejä ja liikennevaloja on toki veturinkuljettajankin seurattava, mutta muuten ei tarvitse tarkkailla esimerkiksi sivuilta tulevaa liikennettä. Perille löytää aina.
Sääolosuhteet vaikuttavat junankin ajamiseen. Mäkeläisen työvuosiin on mahtunut monenlaista: valoisia kesäpäiviä, syksyn liukkaita lehtikelejä ja kovia pakkasia. Veturinkuljettajana hän on selvinnyt niistä kuitenkin melko helpolla, sillä esimerkiksi kiukustuneen matkustajan palaute ei kohdistu kuljettajaan.
— Syksyllä lehdistä jää raiteisiin ikään kuin limaa ja lopputulos on vähän sama kuin yrittäisi mennä kengillä luistelukentälle. Talvella lunta saattaa pakkautua vaihteisiin, mikä aiheuttaa viivästymisiä. Molemmat olosuhteet voivat olla ikäviä, omalla tavallaan.
Hankalistakaan päivistä Mäkeläinen ei ole ottanut paineita.
— Ei ole minun vikani, jos sää on vaikea. Minä teen vain oman työni mahdollisimman hyvin.
Joulu hiljentää ja ruuhkauttaa
Joulu on VR:n kaukojunissa sesonkiaikaa, kun ihmiset matkustavat sukulaistensa luokse kasseineen ja pusseineen. Lähijunissa ei ihan samanlaista jouluruuhkaa ole, vaan kaikki sujuu ainakin veturinkuljettajan näkökulmasta melko tavalliseen malliin. Jouluaattoillaksi liikenne lakkaa ja tauko kestää joulupäivänä aamupäivään saakka.
— En tiedä vielä, olenko tänä jouluna töissä. Olen kyllä pyytänyt jouluaaton ja joulupäivän vapaaksi.
Joululaulujen tuominen raiteille kuulostaa veturinkuljettajasta ”siistiltä”, vaikka hän ei kuoroon voi yhtyäkään.
— Kyllähän Jouluyö juhlayö pitää ainakin kerran joulunaikaan luikauttaa. Ehkä kuulutan täältä ohjaamosta, että nyt kaikki mukaan laulamaan, Tero Mäkeläinen visioi.
Kauneimpia joululauluja on laulettu 40 vuotta
Kauneimmat joululaulut viettävät tänä vuonna juhlavuottaan. Suomen Lähetysseuran ideoimasta tapahtumasta on tullut tärkeä osa monen suomalaisen joulunviettoa. Ensi viikolla Kauneimmat joululaulut näkyvät ja kuuluvat pääkaupunkiseudulla ulkomainoksissa ja tilaisuuksissa, joita järjestetään myös epätavallisissa paikoissa.
- M-, N- ja K-junissa
Vantaan seurakunnat, Suomen Lähetysseura ja 150-vuotisjuhlaa viettävä VR tuovat Kauneimmat joululaulut juniin. Maanantaina 10.12. aamun ja aamupäivän aikana lauletaan joululauluja Helsingin ja Vantaankosken välisissä M-junissa sekä N- ja K-junissa Helsingin ja Korson välillä.
Juniin on koottu kaksi ammattimuusikoista koostuvaa laulu- ja soitinryhmää. Ryhmät ovat vaunussa muutaman laulun ajan ja vaihtavat sitten paikkaa. Ajatus on tuoda joulumieltä ja ilahduttaa ihmisiä musiikilla. - Kirkoissa ja lammella
Perinteiseen tapaan Kauneimmat joululaulut -tilaisuuksia on kirkoissa kymmenittäin. Tietoa niistä on tämän lehden sivulla 15.
Vantaalla kauneimpia joululauluja voi laulaa myös muun muassa Pähkinärinteen Lammaslammella, Hakunilan ostarilla ja Koivukylän kirjastossa. Helsingissä voi päästä Joululaulu-spåran kyytiin. - Hartwall-areenalla
Kauneimpien joululaulujen juhlakonsertti pidetään Hartwall-areenalla perjantaina 14.12. kello 19.30. Konsertissa esiintyvät Saara Aalto, Robin, Diandra, Johanna Försti, Veeti Kallio, Jarkko Ahola ja Mikael Konttinen. Olli Ahvenlahden juhlaorkesteri ja lähes tuhannen hengen kuoro luovat tunnelmaa. Lippuja tapahtumaan saa Lippupisteestä.
Jaa tämä artikkeli: