Jouluna Jumala syntyi
Jumalan Poika tuli ihmiseksi. Se ei ole ihan yksinkertaista, kertovat teologian tohtori ja pyhäkoulunopettaja.
Jouluna aikuinenkin saa hetken olla lapsi. Tilaisuus kannattaa käyttää hyväksi kysymällä hankalia ja isoja asioita, vaikkapa sitä, mistä joulussa oikein on kysymys. Teologian tohtori ja pappi Kari Kuula yrittää tuoreimmassa kirjassaan Kotona kristinuskossa selittää arkijärjellä kristinuskon opinkappaleita. Hän lupautuu ystävällisesti myös selittämään joulun.
Heti kättelyssä paljastuu, että tärkeintä joulussa ovat lahjat.
— Jouluna syntyi jumalihminen, joka on jo ikuisuudessa saanut jumaluutensa Isältä Jumalalta ja joka sai ihmisyyden lahjaksi äidiltään Marialta. Tämän jumalihmisen elämä koituu meidän kaikkien pelastukseksi. Hän on siis kallein joululahjamme, Kuula kertoo.
Teologian kielellä puhutaan inkarnaatiosta. Sen voi suomentaa lihaksitulemiseksi. Jumalan Poika omaksui ihmisyyden ja eli ihmisen elämän. On kyllä pakko kysyä: miksi ihmeessä?
Kuula aloittaa vastauksen pohtimalla sitä, mikä on ihmisen tarkoitus. Hänen mukaansa ihminen on tarkoitettu kasvamaan täyteen yhteyteen Luojansa kanssa.
— Jumalan kuvan meissä tulee kasvaa Jumalan kaltaiseksi. Puhutaan myös tosi ihmisyydestä. Nyt olemme vain ihmisiä, mutta kerran meistä tulee tosi ihmisiä.
Tosi ihmiseksi tuleminen kuulostaa lupaavalta: silloin nauttii elämästä, palvelee lähimmäistä ja kunnioittaa ja kiittää Jumalaa. Sattui kuitenkin yksi pikkujuttu, syntiinlankeemus, joka mutkistaa pyrkimystämme hyvään.
— Siksi tarvitsemme avuksemme erityisen Jumalan armon, jonka inkarnaatio tuo meille, Kari Kuula selittää.
Hänen mielestään inkarnaation tarpeellisuus ehkä valkenee, kun katsotaan, millainen on ihminen ja millainen Jumala. Ero näyttää ylitsepääsemättömältä.
— Ihmisen ja Jumalan oleminen ja elämä tapahtuvat aivan eri tasoilla. Jumala on tuonpuoleinen, kaikkivaltias henki. Ihminen on tämänpuoleinen rajallinen ja osittain aineellinen olento. Miten näin erilaisten olentojen välille voisi syntyä henkilökohtainen yhteys ja vuorovaikutus?
Nyt vastaus on arvattavissa: sillan rakentaa Jumalan Poika, joka omaksuu ihmisyyden. Siksi myös asettua vuorovaikutukseen meidän kanssamme ja kasvattaa meitä kohti täyttä ihmisyyttä.
Eikä siinä vielä kaikki.
— Tuon vuorovaikutuksen ja kontaktin kautta hän kannattelee meitä myös tämän elämän jälkeen. Kuolemanjälkeinen elämä perustuu inkarnaatioon, Kuula sanoo.
Ihmisen syntiinlankeemus ei silti ollut syynä inkarnaatioon — eikä siis jouluunkaan. Kuula on sitä mieltä, että inkarnaatiossa ei ole kyse virheen korjaamisesta. Jumalan Pojan ihmiseksi tuleminen kuului jo Jumalan alkuperäiseen suunnitelmaan.
Tässä vaiheessa on tullut selväksi ainakin se, että kristinopissa kaikki liittyy kaikkeen: luominen, syntiinlankeemus, joulu, pääsiäinen, kuolemanjälkeinen elämä.
— Siksi saattaa näyttää siltä kuin inkarnaatio olisi Jumalan Pojan tärkein projekti. Mutta se on vain perspektiiviharhaa. Me vain emme tiedä, mitä muuta Poika puuhaa ja millaisia hankkeita hänellä on ikuisuudessa vireillä, Kuula huomauttaa.
Jumalan Pojan syntyminen ihmiseksi on kieltämättä erikoista. Ihan tavanomainen ei ollut myöskään tapa, jolla hänen kerrotaan syntyneen. Apostolisessa uskontunnustuksessa se ilmaistaan näin: ”sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta”.
Kari Kuula sanoo itse liittyvänsä tähän ajatukseen mielihyvin, mutta ymmärtävänsä niitäkin, joille kohdan lausuminen tuottaa vaikeuksia.
— Mutta jos sen sijoittaa kristinuskon kokonaisuuteen, sen pitäisi muuttua helpommaksi. Jos uskoo Jumalaan, joka luo maailmankaikkeuden, ja ihmiseksi tulleeseen, ristiinnaulittuun ja ylösnousseeseen Jumalan Poikaan, miksi ei voi uskoa, että Poika sai alkunsa ihmeen kautta? Siivilöidäänkö hyttysiä ja niellään norsuja? Kuula kyselee.
Hän on kuitenkin sitä mieltä, että neitseestä syntyminen ei ole kristinuskossa olennaista.
— Asiasta voi ajatella kahdella tavalla, siihen voi uskoa tai olla uskomatta. Toivoisin kuitenkin, ettei oppia neitseestä syntymisestä hylättäisi vain sillä perusteella, ettei ihmeisiin muka ylipäätään voi uskoa.
— Minusta Marian neitsyys ei ole olennainen osa tätä hommaa. Olennaista on se, että Jumalan Pojan isä on Jumala. Se voisi toteutua, vaikka Maria ei olisikaan ollut neitsyt. Joulun kannalta asia on siis sivuseikka.
Entäs sitten tämä: Kun Jeesus, jota Kari Kuula kutsuu jumalihmiseksi, syntyi, oliko hän yhtä avuton kuin vastasyntyneet ihmisvauvat? Vai oliko hän kaikkivaltias ja kaikkitietävä ja kaikkea muuta, mitä Jumalan ajatellaan olevan?
— Tämä on kysymyksistäsi kaikkein vaikein. Yleensä ajatellaan, että Jeesus oli täysi Jumala ja hänellä oli täysi jumalallinen tietoisuus aina. Samalla hän kuitenkin oli täysi ihminen, johon kuului myös ihmislapsen tietämättömyys ja asioiden oppiminen vähitellen. Kristikunta ajattelee, että Jeesuksen yhdessä persoonassa on kaksi olemisen tapaa, Jumalan ja ihmisen. Mutta emme pysty sanomaan, miten se on mahdollista.
Yritetty sitä kuitenkin on. Yksi selitysyritys on niin kutsuttu kenosis-oppi.
— Sen mukaan Jumalan Poika tyhjensi itsensä jumaluudesta niin, ettei hän käyttänyt kaikkia jumalallisia ominaisuuksiaan maanpäällisen elämänsä aikana, paitsi ihmeitä tehdessään, Kuula selventää.
Nyt joulun lahja on reposteltu auki repimällä käärettä sieltä täältä. Voisiko Kari Kuula paketoida sen uudestaan?
— Jumalan Poika omaksuu itseensä ihmisyyden voidakseen tulla kaikkien ihmisten auttajaksi. Hänen persoonassaan yhtyy Jumalan tapa ja ihmisen tapa olla olemassa. Näin hän luo kontaktipinnan Jumalan ja jokaisen ihmisen välille.
— Jumalan Poika tuli Sinäksi, sielun salaiseksi keskustelukumppaniksi. Jos hyvin käy, tuo sanaton keskustelu saa myös sanallisia muotoja, jolloin meissä herää kiinnostus hengellisiin kysymyksiin. Usko, joka pohjimmiltaan on sanatonta yhteyttä Jumalaan, alkaa etsiä ymmärrystä.
Kuula lisää, että joulun lahja on annettu myös sille, joka ei sitä ole vielä löytänyt — sille, joka kokee, ettei ole alkuunkaan uskonnollinen ihminen.
— Ehkä hänenkin sisimpänsä portti on auki Jumalan suuntaan. Jumalan edessä ihminen on paljon enemmän kuin se, mitä hän tietoisella tasolla kokee ja ymmärtää. Jumala kyllä löytää tiensä ihmisen luo.
Paras joululahjamme
Jouluun on aikaa vielä reilu viikko, kun Ilolan pyhäkoulussa vietetään joulujuhlaa. Luetaan jouluevankeliumi ja lauletaan paljon. Syödään pipareita ja juodaan mehua. Lapset saavat mukaansa kotiin askarreltavan seimen ja pienen joulupussin.
— Joulun odotuksessa lapsille on tärkeää tekeminen. Tänä vuonna askartelimme pienet enkelinsiivet, joissa on timanttikoristeet. Ne voi ripustaa kuuseen, kertoo pyhäkoulunopettaja Venla Koivula.
Hän on pitänyt pyhäkoulua Ilolan seurakuntatalolla nelisen vuotta. Tänä syksynä pyhäkoulussa on käynyt 3–6 lasta. Suurin osa heistä on alakoululaisia, mutta osa on alle kouluikäisiä.
— Joulusta puhutaan kodeissakin ja se on lapsille kirkkovuoden juhlista tutuin. Lapset tietävät, että joulua vietetään siksi, että Jeesus syntyi. On suuri asia, että Jumala tulee ihmisen luo ja ihmiseksi, Koivula sanoo.
— Lapsista on jännää se, että Jeesus syntyi tallissa ja siellä oli eläimiä. Myös enkelit ja taivaallinen sotajoukko kiinnostavat heitä. Isommat kyselevät, mikä tähti se oli ja mistä tietäjät tulivat.
Koivula opiskelee teologiaa ja tähtää papiksi. Hän naurahtaa, että pyhäkoulu pitää hänet kiinni konkretiassa.
— Koskaan ei tiedä, mitä lapset kysyvät. Vastaan niin kuin itse uskon, mutta ei kaikkeen tarvitse olla valmiita vastauksia. Lasten kanssa voi pohtia ja ihmetellä yhdessä.
Lahjoja ja salaisuuksia
Vastata ja ihmetellä Venla Koivula saa kotonakin, sillä hänellä on 7- ja 1,5-vuotiaat lapset. Viime vuonna vanhemmalle lapsista paljastui, ettei joulupukkia ole. ”Oliks kuitenkin Jeesus sitten?” tyttö kysyi äidiltään.
— Selitin hänelle, että vaikka joulupukki on leikkiä, Jeesus on todellinen. Ei lapsista ole outoa se, että on sellaista, jota ei voi nähdä, kuten Jeesus, enkelit tai Jumala. Sekään ei ole heille ongelma, että Jumala syntyy ihmiseksi.
Koivula huomauttaa, että joulupukki ja lahjat voivat hyvin kuulua lasten jouluun, kunhan kerrotaan myös, miksi lahjoja saadaan ja annetaan. Sen voi tehdä vaikka laulamalla Joulupuu on rakennettu -laulun. Koivulan mielestä joulun hengellinen sisältö tiivistetään hienosti sen kolmannessa säkeistössä: ”Kiitos sulle, Jeesuksemme, kallis Vapahtajamme, kun sä tulit vieraaksemme, paras joululahjamme.”
— Kerran eräs poika kertoi minulle, että hän jätti ”paras joululahjamme” -kohdan laulamatta, koska ei ole samaa mieltä.
— Lahjat ovat lapsille tärkeitä, mutta tärkeää on myös suuren juhlan tunnelma: valmistelu, salaisuudet ja perinteet. Lapset rakastavat sitä, että asiat tehdään aina samalla tavalla.
Seimi ja adventtikalenteri
Omien lastensa kanssa Venla Koivula pystyttää ennen joulua seimiasetelman. Sen hahmoilla saa leikkiä. Joulun odotukseen kuuluu myös adventtikalenteri. Koivula sanoo olevansa tarkka siitä, että viimeisestä luukusta paljastuu Jeesus.
— Nuorempi lapsistani on ihan sekaisin kalenterista ja haluaisi avata kaikki luukut heti. Hänelle ei vielä voi paljon selittää, mutta hän on mukana, kun luemme jouluaiheisia kirjoja ja Lasten Raamattua, ja hänelle voi näyttää kuvia.
Koivulaa itseään koskettaa Marian ja Joosefin tarina, johon kuuluu häpeää ja vaikeita päätöksiä. Ja jotain vastaansanomatonta on myös vastasyntyneessä lapsessa.
— Aikuistakin puhuttelee se, että Jeesus on ollut vauva ja lapsi. Jokaisessa vastasyntyneessä on jotakin mystistä. Pieni vauva tuo terveiset taivaasta.
Jaa tämä artikkeli: