Terhi Alanen on avustanut lukuisia lapsia maailmaan. Sylissä on kolmen tunnin ikäinen poikavauva.
Jouluyönä töissä
Kiireisessä työssäkin voi kokea joulun rauhan.
"Jouluna menetykset tuntuvat kovemmilta"
Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella Vantaalla vietetään tänäkin vuonna niin kodinomaista joulua kuin työpaikalla vaan on mahdollista. Jos mitään ihmeellisempää ei tapahdu, aamulla keitetään joulupuuro ja puolen päivän aikaan katsotaan televisiosta joulurauhan julistus, jonka jälkeen tunnelma rauhoittuu.
Kuusi on tuotu sisään ja koristeltu yleensä jo hyvissä ajoin ennen joulua. Aatto huipentuu, kun pöytään tuodaan joululiinat ja jouluruuat.
— Talo tarjoaa ruuat, mutta kinkut paistetaan itse. Jo edellinen vuoro aloittaa sen homman, palomies Raine Rajala kertoo ylpeänä.
Usein syöminen jatkuu pitkin yötä, sillä kovin suuria määriä ruokaa ei palomiesten kannata kerralla lautaselle lappaa.
— Kinkku ei sula kauhean helposti. Alle minuutissa pitäisi olla ulkona, jos hälytys tulee.
Raine Rajala on työskennellyt Vantaalla palomiehenä 24 vuotta. Jouluna työskentely ei ole hänelle mikään ongelma, sillä lapset ovat jo isoja, nuorimmainenkin 15-vuotias. Myös Satakunnassa asuvat sukulaiset ymmärtävät työvelvoitteet hyvin, sillä suvussa on muitakin palomiehiä ja VPK:laisia.
— Silti kun saan tietooni joulunajan työvuorot, ensimmäinen ajatus on perhe, että mitä se sitten tekee, Rajala sanoo.
Palomiesten työvuorot kestävät yleensä täydet 24 tuntia, jota seuraa kolmen päivän vapaa. Vuorot kiertävät säännöllistä rataansa, mutta joulun työvuoroissa yritetään huomioida kunkin elämäntilanne, asuinpaikka ja toiveet. Pienten lasten isät ovat etusijalla.
— Jos asuu täällä Vantaalla, voi käydä työvuoron aikana nopeasti kotonakin, varsinkin jos on lapsia ja pukki on tulossa. Yritetään olla tasapuolisia siten, ettei kukaan olisi peräkkäisiä jouluja töissä.
Raine Rajalan mielestä erikoisiin työaikoihin sopeutuu. Jos on rauhallista, työvuoron aikana voi levätäkin. Rajala on huomannut, että vanhemmiten hän pääsee liikkeelle jopa nopeammin kuin ennen, nuorempana uni oli sikeämpää.
Jouluna hälytykset painottuvat eri tavalla kuin muina päivinä. Kaupunki on hiljainen, moni lähtee Vantaalta muualle jouluksi. Liikenneonnettomuuksia ei yleensä satu, sillä liikenteessä voi törmätä lähinnä autoilevaan joulupukkiin.
Paloturvallisuuden näkökulmasta joulu on kuitenkin riskialtista aikaa, sillä kodeissa lämmitetään uunia ja saunaa, sisällä palavat kynttilät ja ulkona ulkotulet. Kotihälytyksiä tulee. Siksi palomiehen joulutoiveena onkin, että ihmiset tarkistaisivat palovaroittimet ja hankkisivat sammutuspeitteen vaikka joululahjaksi.
— Kun mietin töissä vietettyjä jouluja, mieleen tulee joku omakotitalopalo. Jouluna sellainen koskettaa jotenkin enemmän kuin normaalisti, kun siellä on mennyt odotetut joululahjat ja kaikki, matto on vedetty jalkojen alta. Jouluna menetykset tuntuvat kovemmilta, Raine Rajala toteaa.
"Olen luomassa toisille suurta juhlaa"
Kun muut jo pukeutuvat aattoiltana pyjamaan ja vetäytyvät sohvannurkkaan mutustamaan konvehteja, Rekolan seurakunnan kanttori Riina Matikainen lähtee töihin. Kello 23 Pyhän Andreaan kirkossa alkaa jouluyön messu.
— Me kanttorit sovimme keskenämme, miten joulun työvuorot jaetaan. Minä olen töissä jouluyön messussa, tapaninpäivänä ja sunnuntaina, hän kertoo.
Matikainen soittaa jouluyön messussa ensi kertaa, sillä hän on työskennellyt Rekolassa vasta vajaan vuoden. Aikaisemmissa työpaikoissa pienissä maalaisseurakunnissa resurssit eivät riittäneet jouluyön messujen järjestämiseen. Vaikka aatto onkin nyt periaatteessa vapaa, työvuoro vaikuttaa myös sen viettoon: aivot on pidettävä ikään kuin valmiustilassa ja vireystila yllä. Töihin ei kannata mennä nälkäisenä, eikä liian kylläisenä.
Riina Matikainen uskoo, että jouluyön messusta tulee hieno, sillä tunnelmallisesti valaistuun kirkkoon saapuu yleensä paljon väkeä ja musiikki on valittu huolella. Joulun tilaisuuksissa on oltava tietyt asiat, sillä kyseessä on tärkeä perinne. Niinpä mukana on uuden musiikin lisäksi myös vanhoja, perinteisiä joululauluja ja Jaakko Hietikon laulua.
— Jos ei joulu ole siihen mennessä vielä tullut, niin silloin se viimeistään tulee, Matikainen lupaa.
Matikainen on työskennellyt kanttorina 13 vuotta. Opiskeluaikoina hän ei miettinyt valinneensa alaa, jossa monet illat, viikonloput ja juhlapyhät kuluvat töiden merkeissä, mutta nyt aikatauluissa on sovittelemista, sillä puoliso on pappi. Pariskunnalla on 4-vuotias tytär. Onneksi sukulaisia on lähellä ja tytär on tottunut siihen, että vanhempien työajat vaihtelevat.
— Kellonajat menevät muutenkin nyt hänellä sekaisin. Kun ollut niin pimeää, hän välillä kyselee, miksi pitää mennä yöllä töihin tai tarhaan, Matikainen naurahtaa.
Toisinaan Riina Matikainen toivoo, että vapaita viikonloppuja olisi enemmän, muttei osaa kuvitella tekevänsä työtä ihan säännöllisinä virastoaikoinakaan. Varsinkin iltatyöt ovat hänestä mukavia.
Juhlapyhät tietävät kanttoreille yleensä paljon töitä, mutta juhlamieli tarttuu heihinkin.
— Olen luomassa toisille suurta juhlaa. Musiikin hienous ja voima konkretisoituvat, se vie ihmiset menneeseen, nykyiseen ja tulevaan. Erityisesti jouluun liittyy ihmisillä paljon muistoja. Tuntuu siltä, että ihmiset ovat jotenkin enemmän kuulolla, herkempiä myös Jumalan suuntaan.
"Ihmeellisen valmiita paketteja"
Helsinkiläinen Terhi Alanen on työskennellyt Naistenklinikalla kätilönä kuusi ja puoli vuotta. Tänä vuonna hän tulee töihin jouluaattona iltakahdeksalta ja on töissä seuraavat kaksitoista tuntia. Sitä ennen hän aikoo käydä vanhempiensa luona Pohjanmaalla ja lähteä kohti Helsinkiä, kun jouluateria on syöty.
— Täällä kyseltiin joulun työvuorotoiveita ja toivoin, että saisin olla joulun töissä. Olen ollut aikaisemminkin. Jouluna täällä on erityinen tunnelma. Vaikka olisi kiirekin, mieli on jotenkin rauhallinen, Alanen kuvailee.
Jo hyvissä ajoin ennen aattoa synnytysosastolle on tuotu kyntteliköt ja joulukuusi luomaan tunnelmaa. Jouluna syntyville vauvoille voidaan pukea punaista ylle, tai panna päähän pienenpienet tonttulakit. Joululaulujakin kuunnellaan, ja joskus osastolla on vieraillut pienten Lucia-neitojen kuoro.
— Henkilökunta syö paljon suklaata. Jouluateria tulee talon puolesta, mutta yhteistä ateriaa ei voida järjestää työn luonteen vuoksi. Jokainen syö, kun ehtii.
Koko vuosi on ollut Naistenklinikalla kiireinen, vauvoja on syntynyt paljon. Jouluaattona ja joulupäivänä syntyy vauvoja siinä missä muulloinkin, mutta yksi ero jouluna osastolle saapuvissa on muina ajankohtina saapuviin nähden.
— Joulunpyhinä kun tänne tullaan, silloin tietää, että nyt on tosi kyseessä.
Kätilön työ oli Terhi Alaselle pitkäaikainen haave ja nyt hän saa tehdä juuri sitä, minkä kokee omimmakseen eli synnytyssalityötä. Työ on jaettu aamu-, ilta- ja yövuoroihin, joita jokainen tekee, mutta omat toiveet otetaan huomioon. Vuorojen pituus vaihtelee seitsemästä ja puolesta tunnista kahteentoista tuntiin.
— Vuorotyössä on hyvät ja huonot puolensa. Työ on vaihtelevaa, mutta joskus haaveilen säännöllisyydestä ja siitä, että viikonloput olisivat aina vapaat. Yövuorot tekevät elämästä vähän epäsosiaalista, kun valvoo yöt ja nukkuu päivät.
— Olen kuitenkin enemmän ilta- kuin aamuihminen. Pysyn hyvin hereillä yövuoroissa, Alanen kertoo.
Naistenklinikalle ohjataan "tavanomaisten" synnyttäjien lisäksi myös niitä, joiden synnytykseen liittyy jokin erityispiirre. Naistenklinikalla syntyy keskosia ja muita, jotka saattavat tarvita vieressä sijaitsevan Lastenklinikan palveluita. Synnyttäjiä tulee myös muualta Suomesta. Näin ollen Terhi Alanen on nähnyt monenlaisia elämänalkuja.
— Syntymästä tulee tässä työssä tietyllä tapaa rutiinia, mutta perheelle syntymä on tietysti ihme. Kätilönäkin sitä aina ihmettelee, kuinka valmiita paketteja sieltä syntyy. Perheen kokemus koskettaa aina, hän sanoo.
Jaa tämä artikkeli: