Jumala yhdistää, Kela erottaa
Yksinhuoltajaäidin opinnot uhkaavat jäädä kesken, koska yhteen muuttaminen miesystävän kanssa teki tuloihin lähes tuhannen euron loven.
Sanni, 30, kaataa kuppeihin kahvia. Kahden ja puolen vuoden ikäinen Mikko ojentaa vieraalle keksin, mutta äiti neuvoo häntä syömään jo kädessään olevan keksin itse. Mikko velmuilee keittiössä vielä hetken ennen kuin lähtee olohuoneen puolelle leikkimään.
Sannin elämässä kääntyi uusi lehti elokuussa, kun hän muutti yksiin miesystävänsä kanssa. Sannilla on nyt puoliso, jonka kanssa on hyvä suunnitella tulevaisuutta, perheenlisäystäkin. Mikon elämässä on lähes isän korvaava miehen malli. Sellainen on tähän asti puuttunut, koska Mikon isä ei pidä yhteyttä poikaansa.
Yhteen muuttamisen aiheuttama tukien romahtaminen tuli Sannille yllätyksenä. Hän laskee, että kuukausituloista hävisi miltei tuhat euroa.
– Tässä tilanteessa en luultavasti selviydy opinnoistani, Sanni sanoo vakavana.
Päivähoitomaksu nousi ja asumistuki lakkasi
Sanni suorittaa yhteisöpedagogin tutkintoa, joka on lopputyötä vaille valmis. Sen pitäisi valmistua tänä syksynä, sillä Sannin opiskeluoikeus ammattikorkeakoulussa päättyy vuoden lopussa.
Jos Sanni saisi keskittyä opintoihinsa, aika riittäisi hyvin.
Mutta puolison tulojen vuoksi Mikon päivähoitomaksu hyppäsi kerralla nollamaksuluokasta 264 euroon kuussa. Sannin saama 450 euron asumistuki lakkasi kokonaan ja lapsilisän noin 50 euron yksinhuoltajakorotus loppui. Lisäksi sosiaalitoimistosta saatu 100–150 euron kuukausittainen apu loppui, eikä terveydenhoito- ja lääkekuluja ja kotivakuutusta enää korvata.
– Käytännössä rahani eivät riittäisi edes vuokraan ja päivähoitomaksuun. Omaa käyttörahaa ei jäisi penniäkään, vaikka nostan opintolainan täysimääräisenä. Miehen maksettaviksi jäisi minimissäänkin 600–800 euroa meidän kulujamme ja sen lisäksi kaikki ylimääräiset menot.
Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi etsiä töitä. Sanni pitää tärkeänä, että puoliso ei joudu elatusvastuuseen hänestä ja Mikosta. Nyt hän tekee viikoittain noin 2o tunnin työrupeamaa koulunkäyntiavustajana.
Palkka paikkaa juuri ja juuri tulojen vähentymisen, mutta se tapahtuu opintojen kustannuksella. Sanni palaa töistä kotiin kello 13 ja hakee Mikon päiväkodista kello 15. Parin tunnin iltapäiväjaksot ovat ainoa mahdollisuus paneutua opinnäytetyöhön.
Tukiloukut ajavat paperieroihin
Leikkipuistossa Sanni on kuullut monta samankaltaista tarinaa. Hän tuntee useita perheitä, joissa kotona asuvan miehen kirjat ovat jossakin muualla, kuten mummolassa tai vuokrakämpässä. Ylimääräinen asunto seisoo tyhjillään tai on edelleen alivuokrattuna.
Erikoisia käytäntöjä eivät suosi vain uusperheet, vaan myös hankalassa taloustilanteessa elävät vanhemmat, joilla on yhteisiä lapsia. Sanni ei kuitenkaan aio ottaa miehestään paperieroa.
– Tilanne olisi mieheni kannalta turvaton, eikä hän olisi oikeutettu isyysvapaisiin tulevista lapsistamme, Sanni perustelee.
Entinen peruspalveluministeri, kansanedustaja Osmo Soininvaara (vihr.) vahvistaa, että tuloloukkujen aiheuttamia paperieroja on ”vaikka kuinka paljon”.
– Taloudellisten järjettömyyksien vuoksi ihmiset päätyvät ottamaan teknisen avioeron, Soininvaara sanoo.
Soininvaaran mukaan perheen perustavan yksinhuoltajan tukiloukkuun ei ole olemassa ratkaisua. Yhteiskunta tukee yksinhuoltajia, koska heidän lapsilleen ei haluta huonoa kohtaloa. Niin pitääkin tehdä, mutta samalla yksinhuoltajien ja muiden vanhempien välille syntyy väistämätön tukiporras.
Kulmikkaita säännöksiä
Samaa jääkaappia käyttävillä aikuisilla on sosiaaliturvan näkökulmasta jonkinasteinen keskinäinen elatusvelvollisuus. Puolison tulojen vaikutus työmarkkinatukeen poistettiin kuitenkin viime vuodenvaihteessa. Elatusvelvollisuus ei myöskään ulotu puolison lapsiin.
Sannin tilannetta Soininvaara pitää epätavallisen huono-onnisena.
– Keskimäärin asiat eivät mene ihan tuolla tavalla, hän vakuuttaa.
Soininvaaran mukaan opiskelijavanhemmat joutuvat muita vanhempia sotkuisempiin taloustilanteisiin, koska heidän etuuksistaan päätetään opetusministeriössä, jossa ei ole riittävää sosiaalipoliittista osaamista.
– Tuloksena on usein kulmikkaita säännöksiä, joiden seurauksia ei osata ennakoida. Tämä on vahingollista, koska opintojen keskeytyminen saattaa aiheuttaa elinikäisen taloudellisen vammautumisen.
Soininvaaran mielestä ihmisiä pitäisi kannustaa pikemminkin muuttamaan yhteen kuin asumaan eri osoitteissa. Terveydellisistä syistä suomalaisia tulisi myös kannustaa tekemään lapset nykyistä aikaisemmin.
Kuka vastaa puolison lapsen kuluista?
Sannilla on monipuolinen oman alansa työkokemus, ja hän uskoo työllistyvänsä hyvin, vaikka tutkinto jäisi kesken. Valmistuminen toisi kuitenkin palkankorotuksen.
Keskusteluun tulee tauko, kun Sanni kuulee olohuoneesta yskäisyn ja käy tarkastamassa, ettei Mikko ole nielaissut mitään. Äiti ja poika pysähtyvät ikkunaan katsomaan citykanin poikasta, joka on tullut tutkimaan sisäpihan nurmikkoa.
– Yksinhuoltajuus ei häviä mihinkään, vaikka asummekin saman katon alla. Ei voi olettaa, että uusi mies ottaa täyden vastuun toisen lapsesta, Sanni sanoo.
Sannin ja Mikon nimet on muutettu.
Kysymisen kulttuuri kantaa
– On kurjaa, jos ulkoiset puitteet pakottavat ihmiset järjestelyihin, jotka eivät tue parisuhteeseen sitoutumista. Jos ulkoisista tekijöistä aiheutuu aggressioita ja harmia ja niitä ei tunnisteta, tulee parisuhteen kannettavaksi asioita, joita sen ei tarvitsisi kantaa, toteaa Vantaan seurakuntien johtava perheneuvoja Juhani Koskelin.
Tilannetta voi verrata siihen, että esimerkiksi työpaikalla jokin asia harmittaa ja se puretaan kotona puolisolle. Jos puolisot eivät pysty keskustelemaan asiasta, sillä on vaikutusta parisuhteen tilaan.
– Jos parisuhteessa ei ole keskinäistä kysymisen kulttuuria, voi jäädä päälle luulo siitä, että negatiiviset tunteet aiheutuvat suhteesta, vaikka niin ei ole.
Koskelin antaa yksinkertaisen neuvon: Kysy! Silloin ei jää selvittämättä, mistä mikäkin tunne johtuu.
– Ei kannata vain olettaa toisen puolesta. On molempien osapuolien vastuulla, että asiasta puhutaan. Toisen pitää myös ostata kertoa, mistä hänen kurja olonsa johtuu. Myös se on hyvä sanoa, jos ei itsekään tiedä, mistä on kyse. Tärkeintä on, että asiaa käsitellään.
– Jos parisuhteessa ollaan tilanteessa, jossa ei enää tavoiteta sitä, mistä mikäkin olotila ja tunne johtuu, voi keskusteluapua saada meiltä perheneuvonnasta, kertoo Koskelin.
On myös parisuhteita joissa fyysistä etäisyyttä halutaan pitää tietoisesti esimerkiksi asumalla eri osoitteissa.
– Toisille se sopii paremmin kuin toisille. Siinä on mahdollisuus läheisyyden ja etäisyyden säätelyyn. Kahdenkeskisen ja perheen ajan lisäksi on aikaa myös itselle.
Koskelinin mukaan tämän aukeaman jutun esimerkin kaltaisia tilanteita ei seurakuntien perheneuvonnassa ole tullut esiin.
– Itselleni tuli yllätyksenä, että kyse on niin laajasta ilmiöstä kuin Sannin haastattelussa kerrotaan. Itse ajattelen samoin kuin jutussa haastateltu Osmo Soininvaara, että jos pariskunta itse haluaa asua yhdessä, täytyisi ulkoisia puitteita tai lainsäädäntöä muuttaa siten, että se onnistuu.
Lotta Numminen
Jaa tämä artikkeli: