Hääyötä on vietetty Vantaalla jo kahdesti, nyt kokeillaan kastepäivää. Ideana on tehdä kastetilaisuuden järjestäminen mahdollisimman helpoksi. Ei tarvitse siivota tai leipoa, ei hankkia kastepukua, ei edes varata pappia. Riittää, että pyytää kaksi kummia, nappaa vauvan kainaloon ja lähtee sunnuntaina 31.10. kirkkoon.

— Kaste on portti tai ovi seurakuntaan, sekä omaan kotiseurakuntaan että maailmanlaajuiseen Kristuksen seurakuntaan. Se on Jumalan lapseksi ottamista, kertoo Tikkurilan seurakunnan kappalainen Pirkko Yrjölä, joka on johtanut kastepäivän suunnittelua.

Sen sijaan kaste ei tarkkaan ottaen ole nimenantojuhla, vaikka lehtien perheilmoituksista tämän tästä saakin lukea, että joku ”sai kasteessa nimekseen”.

— Tosin usein lapsen nimi sanotaan ensimmäistä kertaa julkisesti kastetoimituksessa. Ja sen jälkeen myös Jumala kutsuu lasta nimeltä, Yrjölä sanoo.

Luterilaisessa kirkossa voidaan kastaa kaiken ikäisiä, mutta suurin osa kastettavista on lapsia. Kaste on ainutkertainen, joten sitä ei uusita. Sama käytäntö on myös esimerkiksi ortodoksisessa ja katolisessa kirkossa. Sen sijaan esimerkiksi helluntaiseurakunnat ja muut vapaat suunnat eivät pidä lapsikastetta pätevänä eivätkä kasta lapsia, vaan vasta julkisesti uskonsa tunnustaneita. Lapsikastetta ovat kritisoineet myös ne, joiden mielestä uskonnon pitäisi olla tietoinen valinta.

— Ihmiset tuntuvat ajattelevan, että kun lasta ei kasteta, lapsi saa aikanaan itse päättää. Mutta se, ettei lasta kasteta, on myös päätös, Pirkko Yrjölä huomauttaa.

— Kaste ei ole kastettavan oman uskon asia. Lapsikaste kertoo siitä, että Jumala täysin ehdoitta ja erityisellä tavalla haluaa ottaa ihmisen omakseen ihan elämän alusta asti.

Kastettujen osuus syntyneistä on Vantaalla muutaman viime vuoden aikana tasaisesti pienentynyt, lähinnä siksi, että yhä useammat vanhemmat eivät enää kuulu kirkkoon. Kirkkoon kuuluvien äitien lapsista lähes kaikki, eli noin 98 prosenttia kastetaan.

Pirkko Yrjölä arvioi näppituntumalta, että lasten kastamatta jättämisestä on tullut yhä tavallisempaa. Hän kertoo, että mikäli äitien netti- ja hiekkalaatikkokeskusteluista jotain voi päätellä, niin nimiäiset ovat nykyajan muoti-ilmiö.

— Kerrotaan, kuinka helppoa nimiäisten järjestäminen on. Vantaan kastepäivän tarkoitus on näyttää, että myös kasteen voi hoitaa helposti. En tiedä, missä vaiheessa vanhemmille on tullut paineita ristiäisten järjestämisestä, ei ainakaan kirkko ole vaatimuksia esittänyt. Kastehan voidaan toimittaa esimerkiksi jumalanpalveluksen yhteydessä, eikä se vaadi juhlien järjestämistä.

Yrjölän mielestä on iso asia, että vanhemmat haluavat tuoda lapsensa kastettavaksi.

— Silloin he haluavat tuoda lapsen Jumalan hyvyyden suojaan. Sillä on yllättävän iso merkitys monelle tapakristittynäkin itseään pitävälle. Ilmassa on takuulla paljon hyviä ajatuksia ja rukousta. Kastehetkessä kaikki toivovat pienelle hyvää ja veikkaisin, että monet rukoilevat hänen puolestaan.

Pirkko Yrjölän mukaan kastetoimitukseen sisältyy paljon puhuttelevaa symboliikkaa. Yksi koskettavimpia kasteen osia on vauvan otsaan ja rintaan tehtävä ristinmerkki.

— Se kertoo siitä, että saa elää pyhän ristinmerkin suojassa. Ja kun vainaja siunataan hautaan, ympyrä sulkeutuu. Sama ristinmerkki on turvana rajan toiselle puolelle siirryttäessä. Jotenkin se asettaa ihmisen oikealle, pienelle paikalleen: kaikki on Jumalan armosta ja rakkaudesta kiinni, Yrjölä sanoo.

Toinen hieno symboli on Yrjölän mielestä kastepuku.

— Puvun valkoinen väri viestii puhtaudesta ja anteeksiantamuksen lahjasta. Pitkä puku peittää lapsen kokonaan, ja niin tekee myös Jumalan armo ja rakkaus. Minulle pitkä puku kertoo myös siitä, että meillä jokaisella on kasvunvaraa ihmisenä ja Jumalan tahdon toteuttajana.

Suvussa kulkeva kastepuku on Yrjölän mukaan kaunis muistutus siitä, että kukaan ei synny tyhjästä, vaan kaikki kuuluvat perheeseen ja sukuun. Hän on nähnyt käytössä jopa 1800-luvulta peräisin olevia kastepukuja. Joissakin suvuissa on tapana kirjoa pukuun jokaisen sitä käyttäneen lapsen nimi.

Vanhin tapa kastaa on ollut veteen upottaminen. Viimeistään uskonpuhdistuksen myötä Suomessa yleistyi tapa kastaa valelemalla vettä kastettavan päähän.

Kastevedeksi käy ihan tavallinen puhdas kraanavesi. Pirkko Yrjölä huomauttaa, että kasteen vaikuttavuus ei ole veden laadusta kiinni. Joskus vanhemmat ovat halunneet käyttää esimerkiksi matkoilta tuotua Jordan-virran vettä, sitä samaa, jossa Jeesuskin kastettiin. Se käy yhtä hyvin.

— Kastevesi on vain vettä. Se ei ole samalla lailla pyhää ainetta kuin ehtoollisviini, vaikka monet tuntuvat ajattelevan niin. Minulta kysytään aika usein, mitä vedelle pitää tehdä kasteen jälkeen. Vastaan, että ihan mitä vaan. Jossain paikoin kasteveteen liittyy myös ei-kristillisiä tapoja. Se esimerkiksi hävitetään heittämällä olan yli, Yrjölä kertoo.

Kastetoimituksen esirukouksessa pyydetään, että ”lähetä pyhät enkelisi varjelemaan häntä vaaroissa”. Pirkko Yrjölän mukaan se koskettaa monia.

— Suojelusenkelit ovat ihmisille tärkeitä. Usein vauvalle annetaan kastelahjaksi tuttu suojelusenkelitaulu. Myös enkelikoruja näkee paljon.

Joistakin kastelahjoista sen sijaan saa hakemalla hakea kristillistä symboliikkaa. Esimerkiksi kasteristit ovat luterilaisilla melko harvinaisia. Usein risti lahjoitetaan vasta rippilapselle.

— Vauvoille lahjoitetaan nykyisin esimerkiksi hammaskeijurasioita, säästölippaita ja pikkuruisia sormuksia. Perinteisiä kummilusikoita näkee yhä harvemmin, Yrjölä kertoo.

Kaste velvoittaa vanhemmat, kummit ja seurakunnan antamaan lapselle kristillistä kasvatusta. Seurakunta hoitaa omaa velvollisuuttaan järjestämällä esimerkiksi päiväkerhoja ja pyhäkouluja. Kotona kristillinen kasvatus on yksinkertaisimmillaan iltarukouksen opettamista.

— Lapsi voi ottaa rukoukseensa mukaan mummot ja vaarit ja kissat ja koirat. Rukouksessa välittyy usko siihen, että Jumala pitää meistä huolta. Sen kummempaa teologista opetusta sen ei tarvitse olla, Pirkko Yrjölä sanoo.

Hän myöntää, että uskonnollisten kysymysten käsitteleminen lasten kanssa ei aina ole helppoa, varsinkaan jos ne normaalisti eivät ole kotona esillä. Useinhan uskonto mielletään omaksi erilliseksi saarekkeekseen, jolla ei ole yhteyttä muuhun elämään.

— Teennäisyyttä kannattaa varoa. Lasten kysymyksiin pitää vastata rehellisesti. Jos ei itse usko johonkin, se kannattaa kertoa ja perustella, miksi ei usko, Yrjölä sanoo.

Kummeille ja isovanhemmille hän haluaisi muistuttaa, että lapsen puolesta rukoileminen on heidän tärkeä tehtävänsä.

— Kuinka hienoa olisi, jos jokaisella lapsella olisi joukko esirukoilijoita! Se on paras lahja, jonka kastettavalle lapselle voi antaa. Ja lisäksi pienen rakkaan ihmisen myötä rukous voi tulla osaksi elämää niillekin, joille se ei ennen ole ollut tärkeää.

— Monet isovanhemmat haluaisivat välittää kristillistä perintöä lapsenlapsilleen. Siihen sopivia tilanteita voivat olla esimerkiksi lapsen sisarusten tai serkkujen ristiäiset. Silloin voi kertoa rukoilevansa lasten puolesta ja selittää, miksi rukoilee.

Kastepäivä 31.10. Vantaalla