Jumalasuhde lautasella
Paasto voisi opettaa kohtuullisuutta yltäkylläisyyden keskellä.
Tuhkakeskiviikosta alkanut paastonaika ei juuri keskivertosuomalaisen arjessa näy. Jos paastoamaan ryhdytään, sitä perustellaan harvemmin kristillisellä perinteellä. Sen sijaan jokapäiväisiä ruokavalintoja ohjaavat laihuuden ja terveyden ihanteet. Niiden tavoittelusta onkin nykyisin tullut niin ohjelmallista, että kulttuurintutkija, filosofian tohtori Anne Puurosen mukaan voisi puhua — lainausmerkeissä — terveysuskonnosta.
— Oman ruumiin ja ulkonäön hoitaminen on monelle niin merkityksellistä, että koko itseyden koetaan olevan siitä kiinni. Terveys- ja ulkonäköihanteista on siis ajassamme tullut elämän mielekkyyden keskeisiä määrittäjiä vähän samantapaisesti kuin uskonnollisista elämänsisällöistä, Puuronen sanoo.
Osa terveysuskontoa on laihdutuspuhe, jota varsinkin naistenlehdet harrastavat ja ruokkivat. Puurosen mukaan normiruumis — siis sellainen jota jokaisen tulisi tavoitella — on laiha. Jos joku ei sellaista omista, eikä edes avoimesti tunnu sellaista tavoittelevan eli ei laihduta tai harrasta aktiivisesti liikuntaa, hän on terveysuskonnon harjoittajien silmissä kuriton. Ylipainon ajatellaan kertovan tahdonvoiman ja itsekurin puutteesta.
Tinkimätön terveyden suorittaminen voi johtaa sairauteen asti. Anorektikkoja väitöskirjaansa varten tutkinut Anne Puuronen toteaa, että ylikontrolloimalla syömistään ja muita oman elämänsä alueita anorektikot pyrkivät täyttämään nykyajan ihanneihmisen vaatimukset.
— Kunnon ihminen on suorittava ja menestyvä. Ja menestys on kytköksissä laihaan ja trimmattuun kauneusihanteeseen. "Löysät pois" kuvaa hyvin sitä mitä tavoitellaan niin ruumiinkulttuurin kuin työelämän tasolla, Puuronen sanoo.
Anorektikot on usein rinnastettu keskiajan kristittyihin naismystikoihin, jotka saattoivat elää pelkällä vedellä ja yrteillä. Puurosen mukaan rinnastus ontuu.
— Keskiajan naismystikoilla ja nykyajan anorektikoilla yhteistä on itsen rankaiseminen. Sen merkitys on kuitenkin ihan erilainen. Mystikot pyrkivät askeesilla yhteyteen Jumalan kanssa. Ruumista halveksimalla saavutettiin siis ihanteena ollut henkinen yhteys. Nykypäivän anorektikoilla on aivan eri ihanteet.
Jumalasuhdetta voi hoitaa paitsi askeetikkojen tavoin pidättäytymältä ruoasta myös syömällä tarkkojen sääntöjen mukaan. Luterilaisuudessa arkisella syömisen tapakulttuurilla on suhteellisen vähän teologista merkitystä, mutta aivan toisella lailla ruokaan liittyvät valinnat ohjaavat arkielämää esimerkiksi islamissa tai juutalaisuudessa.
— Muslimien ja juutalaisten uskonto näkyy päivittäisissä ruokaostoksissa. Uskoa todennetaan ja vahvistetaan arkisilla valinnoilla, jotka ovat myös selkeä osoitus uskonnollisesta oikeaoppisuudesta. Pohjimmiltaan islamin ja juutalaisuuden ruokasäädöksissä on kyse oikeasta jumalasuhteesta ja sen toteuttamisesta, Anne Puuronen kertoo.
Kristillisessä perinteessäkin olisi aineksia ohjaamaan arkielämää. Meillä kuitenkin vietetään kirkkovuodesta vain sen suurimmat juhlat, lähinnä joulu ja pääsiäinen.
— Niitä edeltävää paastoa ja sen uskonnollista merkitystä ei tunneta, lähinnä paaston käsite yhdistetään terveysajatteluun. Meillä on aika heikko uskonnollinen yleissivistys. Mutta paasto voitaisiin löytää kyllä uudelleen, eikä siinä tarvitsisi olla kyse vain syömisestä, Puuronen sanoo.
Hänen mielestään yltäkylläisessä kulttuurissamme paasto voisi olla pysähtymistä: tarvitsenko tosiaan kaikkea tätä tavaraa ja viihdettä? Paasto voisi herätellä globaaliin vastuuseen ja kohtuullisuuteen.
— Tai sitten voisi olla paastolla itsekkäistä pyrkimyksistä, irrottautua esimerkiksi minä-lähtöisestä oman aikansa budjetoinnista. Aikaansa voisi antaa pyyteettömästi jonkun toisen käyttöön, joko omassa lähipiirissä tai vapaaehtoistyössä. Tällaisen paaston aikana sanat lähimmäisenrakkaus ja laupeus saattaisivat löytää tiensä takaisin puheeseen.
Kirkkovuodessa paastonaikaa seuraa juhla, jolloin on lupa nauttia elämän ja pöydän antimista. Anne Puuronen suree sitä, että terveysintoilun myötä syömisen nautinnollinen puoli on unohdettu.
— Jos nykyään herkutellaan, se on täytynyt jotenkin ansaita tai se täytyy myöhemmin katuen kuluttaa pois. Keskiajan ihmiselle paastonjälkeinen herkuttelu oli kiitosta: Jumala on ollut hyvä ja antanut runsaasti. Uskoa siis elettiin todeksi myös pitopöydässä.
Puurosen mielestä nykyperheen ruokapöydästä tuntuu kadonneen niin kiitollisuus, ruoan arvostus kuin yhteisöllisyyskin.
— Kuinka monen lapsiperheen arjessa lausutaan ruokarukous? Ei sen tarvitsisi olla sen kummempi kuin "Kiitos ruoasta, kiitos että meillä ei nähdä nälkää". Tämä muistuttaisi, että aina näin ei ole ollut ja että globaalissa mielessä nälänhätää ei ole ratkaistu. Perheiden yhteiset ateriahetket ovat vähentyneet ja sen myötä perheenjäsenten yhdessä viettämä aika. Yhdessä syöminen on välittämistä.
Kieltoja ja paastoja
Kristinusko
Kristillinen paasto on pidättäytymistä tietyistä ruuista — perinteisesti lihasta, munista ja maitotuotteista — tai joistakin etuoikeuksista tai nautinnoista. Olennaista paastossa on keskittyminen Jumalan ja lähimmäisen rakastamiseen kieltäymyksen kautta, ei ulkonainen paasto. Paastossa raivataan tilaa rukoukselle, hiljentymiselle ja oman elämän tarkastelulle. Paasto on valmistautumisaikaa suureen Kristus-juhlaan: adventtipaasto jouluun, suuri paasto pääsiäiseen.
Juutalaisuus
Juutalaiset noudattavat Mooseksen kirjoihin perustuvia määräyksiä siitä, mitä saa syödä. Kiellettyjä ruoka-aineita ovat esimerkiksi sianliha, äyriäiset ja veri. Lisäksi ruoaksi käytettävän lihan tulee olla teurastettu tietyllä tavalla.
Juutalaiset paastoavat katumuksen merkiksi tai yhteisen surun tai kiitollisuuden osoittamiseksi. Paastoon kuuluu pidättäytyminen ruoasta ja juomasta. Vuodessa on muutamia paastopäiviä, joista tärkein on Jom kippur eli sovituspäivä. Toinen tärkeä paastopäivä on Tisha beav, jota vietetään Jerusalemin ensimmäisen ja toisen temppelin tuhon muistoksi.
Islam
Muslimit eivät syö sianlihaa, verta tai mitään lihaa, jota ei ole oikeaoppisesti teurastettu. Alkoholin nauttiminen on kielletty.
Islamissa paasto on yksi viidestä uskon pylväästä. Paastokuukauden ramadanin viettäminen on pakollista terveille aikuisille. Tällöin syöminen, juominen, tupakointi ja sukupuoliyhteys on kielletty auringonnousun ja -laskun välisenä aikana. Paaston on tarkoitus lähentää muslimia Jumalaan sekä opettaa itsehillintää ja huono-osaisten muistamista. Ramadanin lisäksi on yksittäisiä paastopäiviä, joiden noudattaminen ei ole pakollista.
Hindulaisuus
Hindujen ruokavaliota ohjaa elämän kunnioituksen periaate, minkä vuoksi useimmat hindut ovat kasvissyöjiä. Naudanlihaa ei syödä missään tapauksessa.
Hindulaisuudessa paastokäytännöt riippuvat sekä siitä, mitä jumalaa palvotaan, että paikallisista tavoista. Jotkut hindut paastoavat aina tiettynä päivänä kuukaudesta, jotkut jonakin viikonpäivänä. Tavallista on paastota myös uskonnollisten juhlien aikana.
Jaa tämä artikkeli: