Käykö kello kirkolle? Kirkkoherra Jorma Parviainen johtaa Paavalin seurakuntaa, johon kuuluu historiallisen pieni 49,3 prosentin osuus alueen asukkaista. Ruotsin kirkossa ennustetaan, että sen jäsenistä tulee kymmenessä vuodessa vähemmistöä. Parviainen on kuvattu Paavalinkirkon tornissa kellon sisäpuolella.
Jumalattomien paimen
Yhteisöpappi facebookkaa, kokkaa ja kalastaa Arabianrannan asukkaiden kanssa. Seutu on Suomen maallistuneimpia.
Kirkkoherra Jorma Parviainen kipuaa narisevia lautaportaita läpi seitsemän päällekkäisen huoneen. Punatiiliseen torniin tunkeutuu valoa joka ilmansuuntaan puhkotuista pystysuorista aukoista.
Kirkkoherra käy usein Paavalinkirkon tornissa silmäilemässä seurakuntansa maita: Arabianrannan merinäköalataloja ja Toukolan puutaloidylliä, joihin harvoilla on varaa. Vallilaa ja Hermannia, joiden pikkukämpissä asuu vuokralla paljon yksineläjiä. Lähes joka kymmenes sai viime vuonna toimeentulotukea. Kumpulaa, jonka Parviainen muistaa mainostaneen itseään joskus Helsingin jumalattomimpana kaupunginosana. Sekä Itä-Pasilaa, jonka asukkaista runsas 20 prosenttia on vieraskielisiä – ja usein -uskoisiakin.
Sellainen seurakunta. Tai no, enää 49,3 prosenttia kaupunginosien asukkaista kuului viime vuonna kirkkoon ja siis Paavalin seurakuntaan. Kirkkoherraa huolestuttaa eniten, että seurakunta sai viime vuonna vain satakunta uutta jäsentä, vaikka sen alueen väkiluku kasvoi runsaalla tuhannella.
Keitä nämä kirkon ulkopuolella olevat asukkaat sitten ovat? Parviainen levittelee käsiään. Hänellä ei ole tarkkaa tilastotietoa. Se kuitenkin tiedetään, että kirkko kiinnostaa vähiten pari–kolmekymppisiä, joita Paavalin seurakunnan alueella asuu paljon.
– Yksittäinen paikallisseurakunta ei voi mitään toimintaympäristölleen ja kirkosta eroamiselle yleisenä yhteiskunnallisena ilmiönä.
Löytyisikö kalakaveria tai kalastuskurssin pitäjää, nainen kyselee yhdessä Arabianrannan Facebook-ryhmistä. Tuuli Aitolehti vastaa välittömästi: ”Olen seurakunnan taholta kesällä järkkäämässä kalastusopastusta perheille. Mikä olisi hyvä ajankohta??”
|
Kirkkoherra Jorma Parviainen Paavalinkirkon tornissa, kellon sisäpuolella. Ruotsin kirkossa ennustetaan, että sen jäsenistä tulee kymmenessä vuodessa vähemmistöä. |
Toisessa paikallisessa Facebook-ryhmässä suunnitellaan kesäksi säännöllisiä piknik-treffejä rantapuistoon. Aitolehti kommentoi, että yhdelle piknikille voisi kokoontua 7. kesäkuuta, jolloin Paavalin seurakunta pitää sään salliessa ulkojumalanpalveluksen Annalan kartanon takana, Helsingin ensimmäisen kirkon raunioilla.
Aitolehti on asunut kolme vuotta Arabianrannassa ja tutustunut naapurustoonsa osallistuessaan yhteisöllisiin rientoihin. Hänet nimettiin vuoden alusta kaupunginosan yhteisöpapiksi. Vaikka kevätflunssa on vienyt papin sairauslomalle, hän osallistuu Facebook-keskusteluihin kotoaan, josta avautuu näkymä Vanhankaupunginlahdelle.
– En odota, että ihmiset tulevat Paavalinkirkolle, vaan olen siellä, missä hekin ovat. Menen yhdeksi käsipariksi muiden joukkoon. Olen esimerkiksi tehnyt aiemmin vapaaehtoisena lounaita asukaskahvila Bokvillanissa, mutta nyt saan tehdä sitä työssäni.
Pappi puhuu innostuneesti. Hänen jaloissaan pyörivä karkeakarvainen kääpiömäyräkoira Greta tarjoaa lelua. Kun Aitolehti kertoi paikallisessa Facebook-ryhmässä yhteisöpapin työstään, hän jakoi koiransa kuvan: ”myös hän pitää uusien ihmisten tapaamisesta”.
Aitolehti on pukeutunut työasuunsa eli T-paitaan, jonka hauisten ympärillä lukee Kirkko Helsingissä – Paavalin seurakunta. Hänellä on myös samanlaisin painatuksin koristeltu huppari ja tulipunainen anorakki.
– Olen avoimesti Jumalan asialla. Näytän sen enimmäkseen esimerkilläni ja ystävällisyydelläni.
Kirkko menetti viime vuonna Helsingissä lähes 4 500 jäsentä eli muutaman sata enemmän kuin Kumpulassa on asukkaita. Erovuosi oli historian toiseksi vilkkain. Jos tahti jatkuu samana, kevään eduskuntavaalit käydään viimeisen kerran maassa, jonka pääkaupunkilaisistakin yli puolet kuuluu evankelisluterilaiseen kirkkoon.
Valtakirkko koetaan etäisimmäksi Helsingissä ja siellä erityisesti Paavalin ja Kallion seurakuntien alueilla. Mika Kolu seurakuntayhtymän keskusrekisteristä kertoo, että vain Kalasatama on poikkeus. Itäväylän eteläpuolisessa Kalasatamassa jopa 65–70 prosenttia asukkaista on kirkon jäseniä. Kolun laskelma on suuntaa-antava.
Vertailun vuoksi Helsingin uskollisimmat kirkon jäsenet asuvat pientalovaltaisessa ja vauraassa Pakilassa, jossa kirkkoon kuuluu 72,8 prosenttia väestä. Vanhempi väki on kirkolle uskollisinta.
Miten Arabianrannassa näkyy, ettei olla raamattuvyöhykkeellä? Esimerkiksi niin, että seurakunnan iltapäiväkerhoon mahtuisi enemmänkin pikkukoululaisia, vaikka heitä on viereisessä Arabian peruskoulussa ennätyksellisen paljon. Kun kuusivuotiaita kutsuttiin viime keväänä Paavalinkirkon syntymäpäivämessuun ja herkuttelemaan, paikalle tuli alle kymmenen lasta. Paikallinen partioryhmä Toimen Tytöt on uskonnollisesti sitoutumaton, vaikka monen muun lippukunnan taustayhteisönä on seurakunta.
Kirkkoherra Parviainen kertoo, että koko heidän seurakunnassaan lapset tavoitetaan kuitenkin hyvin. Esimerkiksi yhdeksän kastettua vauvaa kymmenestä osallistuu seurakunnan muskariin tai kerhoon. Yhteys nuoriin aikuisiin ja vasta muuttaneisiin on haastavampi juttu.
– Mutta kaikenlaista uutta on tulossa. Saatamme käydä toivottamassa uudet asukkaat tervetulleiksi heidän kotiovillaan.
Jaa tämä artikkeli: