Käännytys voi olla armotonta

Käännytys voi olla armotonta

Réa Vainio kirjoitti siitä, että kiihkokäännyttäjät eivät jätä häntä rauhaan (K&k 13.4.). Olen pahoillani. Soisin moisen käytöksen jo jäävän historiaan tässä maassa. Oma isäni oli jo väsynyt, vävy ja kotona käyvät kotisairaanhoidon ihmiset hokivat joka käynnillä isälle parannuksesta. Lestadiolaisten seudulla painostus oli kova. Mutta edesmennyt isäni sanoi, ettei hän ole niin suurta pahaa tehnyt, ja jos olisikin, on pyytänyt anteeksi.

Isäni kuoleman jälkeen sama remppa marssi äidin luokse, ja nyt jo edesmennyt äitini tekikin parin viikon kuluttua 83-vuotiaana parannuksen. Äidilleni oli hoettu, että hän pääsee näin taivaaseen ja että isämme ei päässyt taivaaseen.

Sanoin äidille, että kyllä isä on taivaassa ja hänen kovasti ikävoimänsä lapsenlapsi on isän sylissä. Tähän äiti tokaisi, että lapsenlapsi pääsi taivaaseen lapsenuskolla, mutta isämme ei.

Näin kovaa se touhu pahimmillaan on. Surussaan haavoittuvainen ihminen on hyväksikäytölle helppo kohde. Isällä ja äidillä oli toiveena olla sitten yhdessä kuoleman jälkeenkin.

I. Ollila

 

Jaa tämä artikkeli:

Kommentoi