Valmista jälkeä. Aki Turusella on työhuoneellaan käärmetauluja moneen lähtöön. Kuva Sirpa Päivinen
Käärme kiemurteli kankaalle
Aki Turusen maalauksissa luikertelee monimerkityksinen käärme. Teoksiin voi tutustua Kluuvin gallerian viimeisessä näyttelyssä Unioninkadulla.
Käärme tupsahti taiteilija Aki Turusen kankaalle viime syksynä. Hän jatkoi käärmeiden maalaamista, kun niitä alkoi tulla lisää ja lisää. Tuloksena on Kaikki käärmeistä -näyttely, joka avautuu perjantaina Kluuvin galleriassa.
Intuitioon luottava Turunen ei vielä oikein ymmärrä, miksi juuri käärme on kiemurrellut hänen maalauksiinsa. Hän tietää hyvin, että käärme on keskeinen länsimaisen ja kristillisen kulttuurin symboli, mutta itse hän on etsinyt sille muita tulkintoja.
– Minulle käärme on enemmänkin rakkauden ja eroottisuuden symboli, johon liittyy koskettamista ja aistillisuutta, Turunen kertoo.
– Näyttelyn katsojat voivat tietenkin tulkita maalauksia eri näkökulmasta, eikä kulttuurisia merkityksiä voi täysin paeta. Käärme merkitsee esimerkiksi eri uskonnoissa uuden syntymistä, pahuutta tai suojelijaa.
Turusella on käärmeaiheesta sekä isoja valoisia että pieniä pimeitä maalauksia. Kristilliseen taiteeseen töissä on sellainen yhtymäkohta, että ne on pohjustettu ikonien tavoin kipsillä ja eläinliimalla. Se on Turusen mukaan työlästä, mutta toisaalta teokset kestävät paremmin aikaa.
Käärmeestä luontosuhteeseen
Turunen on tyytyväinen, että sai näyttelynsä Kluuvin galleriaan, joka on esitellyt nuorten taiteilijoiden töitä 1960-luvulta saakka. Lisäksi putkimainen galleriatila muistuttaa kiinnostavalla tavalla käärmettä.
Aki Turunen
Käärmeaihe viittaa osaltaan Aki Turusen luontosuhteeseen. Hänen viimevuotisessa Kevätfantasia -näyttelyssäänkin oli luontoon liittyvää aiheistoa.
– Olen tarkka havainnoimaan ympäristöäni. Erityisesti kevääseen liittyy paljon jännittävää aistittavaa. On kiva pyöräillä vaikka Keskuspuistoon, jossa tapahtuu keväällä hirveästi.
Turunen työskentelee Alppilassa sijaitsevalla työhuoneellaan, joka on ollut aiemmin monessa käytössä, kuten lammastallina, Sibelius-Akatemian pukuvarastona ja päiväkotina.
– Teen työtä keskittyneesti. Sitä voisi kuvata intensiiviseksi ryöpsähdykseksi. Usein kuitenkin unohdan teoksen välillä ja palaan siihen myöhemmin uudestaan. Pyrin myös tekemään erityyppisiä töitä, koska en halua toistaa jatkuvasti samaa aihetta.
Aki Turunen
Kuvataideakatemiasta nelisen vuotta sitten valmistunut Turunen on voinut työskennellä viime vuosina apurahojen turvin. Tämän ansiosta hän on pystynyt tutustumaan taiteeseen myös ulkomailla.
Aiemmin Turusella oli tiukempaa: hän joutui tekemään toimentulonsa turvaamiseksi muun muassa opettajansijaisuuksia. Hänestä valtiovallan olisi eri tavoin parannettava taiteilijoiden toimeentuloa.
– Kannatan ehdotusta, jonka mukaan taidemuseoiden pitäisi maksaa palkkaa näyttelyä pitävälle taiteilijalle. Nythän on niin, että taiteilija saattaa joutua maksamaan vuokraa tiloista ja erilaisista näyttelyyn liittyvistä laitteista kohtuuttoman ison summan.
– Kun työn reunaehdot ovat niin rajut, taiteilijakunta on aika väsynyttä. Se ei todellakaan ole hedelmällinen tilanne.
Turunen on kriittinen myös taiteen hoivamerkitystä kohtaan. Hänestä taiteilijan tehtävänä ei ole tuottaa ihmisille pelkästään hyvää oloa.
– Taidenäyttely voi aiheuttaa myös pahoinvointia sekä herättää uusia kysymyksiä. Se ei voi olla kuin joulukalenteri, jonka jokaisesta luukusta löytyy suklaata.
Kluuvin galleria siirtyy Tennispalatsiin
Aki Turusen näyttely on Kluuvin gallerian viimeinen näyttely nykyisissä tiloissa Unioninkadulla, sillä galleria siirtyy syksyllä Helsingin taidemuseon, uudelta nimeltään HAMin, remontoituihin tiloihin Tennispalatsiin. Gallerian palveluvastaavan Anneli Linkoheimon mukaan tunnelmat ovat haikeat, koska Kluuvin galleria aloitti toimintansa Unioninkadulla jo vuonna 1968.
– Gallerian siirtyminen muualle ei tullut yllätyksenä, koska siirtoa on ehdotettu jo monta kertaa aikaisemmin. Kun Helsingin taidemuseon tilat tuplaantuvat, on lähtö nyt lopultakin edessä.
Linkoheimo sanoo uusien galleriatilojen pohjaratkaisun näyttävän piirustuksissa hyvältä. Gallerialla on kaksi salia, ja tilat pysyvät suunnilleen samankokoisina.
– Harmillisena puolena kuitenkin on se, että tiloista puuttuu luonnonvalo. Arkkitehti Aarno Ruusuvuori nimittäin suunnitteli vanhat Unioninkadun tilat isoine kattoikkunoineen varta vasten galleriatiloiksi.
Kluuvin gallerian linja jatkuu ennallaan eli se esittelee nykytaidetta ja erityisesti nuorten tulevaisuuden nimien töitä. Mukana on perinteisempien tekijöiden lisäksi tila-, aika-, elokuva-, video- ja performanssitaiteilijoita, joiden on vaikea saada teoksiaan esille kaupallisiin tiloihin.
Gallerian toiminta muuttuu muuton myötä siten, että se ei enää peri tiloista vuokraa taiteilijoilta. Samalla näyttelyaika kaksinkertaistuu 7–8 viikkoon.
Galleria avaa ovensa Tennispalatsin ensimmäisen kerroksen näyttelytiloissa syyskuun lopulla. Yleisöllä on sinne jatkossakin ilmainen sisäänpääsy.
Jaa tämä artikkeli: