Jorma Korhonen kertoo kokemuksistaan asunnottomana vastailmestyneessä kirjassa Katu.
Kadulta kotiin
Jorma Korhonen tietää, miten arvokkaat ovat avaimet omaan vuokra-asuntoon.
Hääkuva, Raamattu ja kotiavaimet jäivät keittiön pöydälle, kun Jorma Korhonen astui viimeisen kerran ovesta ulos. Mukaan lähti vain kassi. Avioerossa kaupungin vuokra-asunto jäi vaimolle, jonka nimissä se oli ennen naimisiin menoa ollut.
Vastassa oli katu.
Mies oli ravintolaesimies, jolla oli vankka urheilutausta. Se takasi hyvän pohjakunnon. Takana oli esimerkiksi 20 vuotta jalkapalloa ja neljä maratonia.
Jo ennen eroa mies oli jäänyt työttömäksi. Hänellä oli jo kokemusta myös asunnottoman elämästä. Alkoholia oli tullut juotua liikaa. Useamman asian samanaikainen pieleen meneminen ja syyllisyys avioliiton epäonnistumisesta olivat saaneet hänet tarttumaan entistä useammin tuoppiin ja pulloon keskiolutkuppilan tutussa kantaporukassa.
Iso kassi ja ulkovessa
Elämä kadulla on kovaa. Jorma Korhonen vertaa asunnottomuutta sissipartioelämään. Se on selviämistä äärioloissa.
— Elämä on vain iso kassi ja tämä päivä. Kaikki voimavarat menevät siihen, mistä saa ruokaa ja mihin pääsee nukkumaan.
Korhonen yöpyi usein kavereiden kämpillä, mutta myös asuntoloissa ja ensisuojissa, joskus jopa roskalaatikossa, ulkovessassa ja hississä.
— Kun ei ole kattoa pään päällä, ihmisestä tulee kameleontti. Pitää valehdella, mukautua porukkaan, että pääset yöksi jonkun kämpille. Koko ajan on ristiriidassa itsensä kanssa, mutta on näyteltävä, että kaikki on hyvin. Parta sen kuin kasvaa ja on jatkuvasti vähän oksettava olo, hän kuvaa.
Kohtalokas pakkasyö
Käänteentekevä oli ankara pakkasyö, jolloin Jorma Korhonen torkkui ja nojaili päätään yökahvilan pöytään. Paikka oli hänelle uusi. Se oli Kalkkers, jota ylläpitää Vailla vakinaista asuntoa -yhdistys. Siitä yöstä alkaen hän on saanut sieltä henkistä tukea ja käytännön apua. Myöhemmin hän on ollut mukana pyörittämässä yhdistyksen toimintaa.
Asunnottomuus ja päihteidenkäyttö nivoutuivat Korhosen elämässä saumattomasti yhteen — myös hänen tehdessään niistä irtiottoa. Kaikkiaan aikaa kului vuosikausia, eikä kaikkia paikkoja ja päivämääriä ole muistissa, ei edes vuosia.
Toipuminen eteni pikku hiljaa, tuli retkahduksia ja uusia yrityksiä. Koko ajan Korhosen tukiverkosto kuitenkin laajeni.
— Rakastuminen, uskoontulo ja AA-kerhot sekä rehelliset ystävät ovat olleet tärkeitä apuja toipumisessa. Kaikista niistä olen jollain tavalla hyötynyt, hän kertoo.
Tutuiksi tulivat myös luonnonläheinen ja rauhoittava Tervalammen kartanon kuntoutuskeskus Vihdissä ja helsinkiläinen Hoitokoti Sillanpirtti.
— Tervalammella olin seitsemän kertaa ja Sillanpirtissä 12, Korhonen muistelee.
Viimein mies pääsi kiinni itsenäiseen asumiseen. Kauan odotettu hetki koitti yhdeksän vuotta sitten. Korhonen sai käteensä avaimet Y-säätiön vuokra-asuntoon. Hän sai kodin. Vihdoinkin hän sai olla oma itsensä.
Hukatut vuodet hyödyksi
Paluun työelämään Jorma Korhonen aloitti keittiötehtävistä. Sen jälkeen hän työskenteli vanhusten avustajana ensin kuntouttavassa työtoiminnassa ja sitten palkkasuhteessa.
— Pidin kovasti vanhusten auttamisesta, koska minuakin on autettu. Mutta polveni nivelrikon takia en voinut jatkaa sitä.
Korhonen on tehnyt kymmenisen vuotta vapaaehtoistyötä Vailla vakituista asuntoa -yhdistyksessä. Hän on muun muassa avustanut yhdistyksen Asukki-lehteä.
Uusi työsarka urkeni kokemusasiantuntijana yhdistyksen Nimi ovessa -hankkeessa. Nyt hän välittää asunnottomien ruohonjuuritason tietoa kehityshankkeisiin Omat avaimet -projektissa. Korhonen kuuluu myös kansainvälisen Hope-verkoston hallitukseen. Hope yhdistää Euroopan asunnottomia ja asunnottomana olleita.
Mies on innostunut työstään.
— En voinut kuvitellakaan, että minusta joskus tulisi kokemusasiantuntija tai että sellaisia on joskus edes olemassa. Koin, että monet vuodet elämästäni menivät hukkaan. Mutta niin ei käynytkään. Kokemukseni asunnottomuudesta on nyt hyödyksi, ja voin auttaa muita.
— Työni on todella sydäntäni lähellä, Korhonen toteaa.
Asunnottomien yön tapahtuma ke 17.10. klo 15–21 Lauri Lairalan aukiolla Tikkurilassa (Asematie 9). Klo 17 Seurakuntien talon auditoriossa (Unikkotie 5 C) paneelikeskustelu, jonka alussa esitellään Katu-kirja. Klo 18 Tikkurilan kirkossa ehtoolliskirkko. Lisätietoja www.vantaanseurakunnat.fi.
Jaa tämä artikkeli: