Lukiolaiset muslimit Jasmine Shibli (vas.) ja Malak Kinani sekä juutalainen Lelia Ben Horin ovat oppineet ymmärtämään toistensa uskontoja ja kulttuureja Hand in Hand -koulussa, jossa opiskellaan rinnakkain hepreaksi ja arabiaksi. Koulussa perehdytään sekä israelilaiseen että palestiinalaiseen kertomukseen alueen historiasta. Kuva: Anu Heikkinen
Kahden isän unelmasta syntyi kristittyjen, muslimien ja juutalaisten yhteinen koulu Jerusalemiin
Hand in Hand -koulussa perehdytään sekä israelilaiseen että palestiinalaiseen kertomukseen alueen historiasta.
Aurinkoisella koulunpihalla eteläisessä Jerusalemissa aaltoilee iloinen hälinä. Vuorotellen kuuluu hepreaa ja arabiaa.
Kuuden ja puolensadan oppilaan Hand in Hand -koulu eroaa useimmista israelilaisista kouluista siinä, että opetus tapahtuu rinnakkain kahdella kielellä. Samalla koulu rakentaa yhteisyyttä erottelun sijaan. Oppilaina on juutalaisia, muslimeja ja kristittyjä.
Lukiokaverit, juutalainen Lelia Ben Horin sekä muslimit Jasmine Shibli ja Malak Kinani ovat käyneet Hand in Hand -koulua päiväkodista lähtien. Heidän mielestään tärkeintä koulussa on kaikkia arvostava ilmapiiri.
– Täällä eri ryhmät tutustuvat toisiinsa pienestä saakka. Opimme puhumaan toisillemme oikealla tavalla loukkaamatta ketään, Kinani sanoo.
Tyttöjen mukaan koulun oppilaat ovat asenteiltaan ikätovereitaan avoimempia.
– He eivät tiedä, mitä toiset ajattelevat ja miltä heistä tuntuu, eivätkä näe kaikkea, mitä ympärillä tapahtuu, he kertovat.
Nykyjärjestelmä vahvistaa erottelua
Ensimmäinen Hand in Hand -koulu syntyi Jerusalemiin vuonna 1998 kahden isän aloitteesta. Israelin arabi Amin Khalif ja juutalainen Lee Gordon perustivat koulun lapsilleen, koska halusivat heidän varttuvan yhdessä. Parinkymmenen oppilaan minikoulusta on kasvanut kuuden koulun ja yli 1 300 oppilaan verkosto.
Israelissa valtaosa oppilaista käy valtion kouluja, joissa opetetaan hepreaksi. Lisäksi on valtion ylläpitämiä ja itsenäisiä uskonnollisia juutalaisia kouluja, arabiankielisiä kouluja sekä yksityiskouluja.
Ihmiset eivät ole niin kovin erilaisia, vaikka kulttuuri ja uskonto olisivatkin."
– Keren Cohen-Gat
– Järjestelmä vahvistaa erottelua, joka näkyy israelilaisessa yhteiskunnassa yleisesti. Useimmiten eri ryhmiin kuuluvat ihmiset eivät tapaa toisiaan merkityksellisillä tavoilla, sanoo Hand in Hand -koulun tiedottaja Noa Yammer.
Koulu on osittain Israelin valtion rahoittama ja siellä noudatetaan virallista opetussuunnitelmaa muutamin omin lisäyksin. Kuudenteen luokkaan saakka jokaisessa luokassa on kaksi opettajaa, joita toinen puhuu hepreaa, toinen arabiaa. Sen jälkeen opetus tapahtuu vuorotellen kummallakin kielellä. Esimerkiksi uskonnon ja historian opetus poikkeaa muista kouluista.
– Juutalaisuutta, islamia ja kristinuskoa opiskellaan rinnakkain. Pidämme myös esillä sekä israelilaista että palestiinalaista kertomusta alueen historiasta, Yammer kertoo.
– Meidän täytyy oppia jakamaan tulevaisuutemme, pidimmepä siitä tai emme.
"Lapset voivat kohdata toisensa ilman pelkoa"
Koulujen ympärillä toimii noin 3 000 jäsenen yhteisö, johon kuuluu vanhempia ja valmistuneita oppilaita.
Suomessa konsulina työskennellyt Keren Cohen-Gat halusi lapsensa Hand in Hand -kouluun, kun perhe muutti takaisin Israeliin kahdeksan vuotta sitten. Hänestä opetus vaikutti tasokkaammalta ja lapsilla oli enemmän aikuisia ympärillään kuin muissa kouluissa.
– Hand in Hand -koulun tiedottaja Noa Yammer
– Tunnen myös sympatiaa koulun periaatteita kohtaan. Juutalaisten ja arabien tulisi elää yhdessä tasa-arvoisina. Tässä koulussa se näkyy ja toteutuu.
– Kun opitaan tuntemaan omaa taustaa ja hyväksymään toinen, lapset voivat kohdata toisensa ilman pelkoa. Ihmiset eivät ole niin kovin erilaisia, vaikka kulttuuri ja uskonto olisivatkin.
Tuhopolttoyrityksiä ja rasismia
Kaikki eivät ole katsoneet koulua hyvällä. Marraskuussa 2014 kolme juutalaista nuorta miestä yritti polttaa koulun. Seinille oli kirjoitettu rasistisia iskulauseita, kuten "kuolema arabeille".
– Eräs oppilaamme sanoi tuhopolton jälkeen, että tekijät olisi pitänyt määrätä tulemaan Hand in Hand -kouluun joka päivä vuoden ajan oppimaan suvaitsevaisuutta, Noa Yammer kertoo.
Hänen mukaansa oppilailla on ollut vaikeaa silloin, kun alueella on ollut tavallista suurempia jännitteitä, kuten toinen intifada ja Gazan sodat. Sellaisina aikoina kouluun tuleminen on monille lapsille helpotus.
– Täällä ei kiistellä siitä, kuka on syyllinen tai kuka on väkivaltaisin. Oppilaille on tärkeää huomata, että kaikki perheet haluavat elää turvassa. Kun muualla ihmiset perääntyvät omiin nurkkiinsa ja rakentavat muureja ympärilleen, me haluamme avata oven, astua ulos ja kohdata toisemme, Yammer sanoo.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Rauhanpalkinnon saanut piispa Munib Younan: Kristittyjen pitää aina rakentaa siltoja
AjankohtaistaJapanilainen säätiö palkitsi palestiinalaispiispan määrätietoisesta työstään uskontojen välisen rauhan hyväksi.