Kahden kodin teinit
Kun lapsi asuu vuoroin isän ja äidin luona, vanhemmilla pitää olla toimivat välit.
Nuorisolääkäri Elina Hermanson tuntee kahden kodin teinit sekä työstään että yksityiselämästään. Helsingin kouluterveydenhuollon ylilääkärinä työskentelevä Hermanson on eronnut kahdesti. Hänen kolme lastaan ovat asuneet kahdessa kodissa lähes koko elämänsä ajan.
– Kun lapsi asuu vuoroin isän ja äidin luona, vanhemmilla pitää olla toimivat välit. Se on ehdoton edellytys, jotta asumisjärjestely toimii, Hermanson sanoo.
– Asialliset välit ovat vanhempien velvollisuus joka tapauksessa. Riittää, että pystyy sopimaan lapsiin liittyvistä asioista. Jos yhteistyö on vaikeaa, kannattaa hankkia ammattiapua.
Lisäksi kahden kodin asuminen vaatii kohtuullisen lähekkäin sijaitsevia koteja.
– Olen joutunut sanomaan miesystäväehdokkaille, etten voi muuttaa kuopukseni isästä niin kauas, ettei poika voisi juosten tai pyöräillen kulkea kahden kodin väliä.
Kolmas edellytys asumisjärjestelyn toimivuudelle on se, etteivät vanhemmat arvostele lapsen kuullen toista vanhempaa tai kotia.
– Sen sijaan vanhemman velvollisuus on tukea lapsen ja toisen vanhemman hyviä keskinäisiä välejä.
Säännöt kodin mukaan
Eri kotien erilaiset säännöt ovat Hermansonin mukaan asia, joka niin lasten kuin aikuistenkin tulee hyväksyä. Entä jos nuori alkaa vaatia itselleen etuuksia vetoamalla siihen, että toisessa kodissa saa tehdä niin?
– Niinhän ne nuoret tietenkin tekevät, Hermanson toteaa.
– Itse olen sanonut lapsilleni, että kodissa kodin tavoilla. On selvää, että eri kodeissa on eri säännöt. Sen vuoksi on erottukin, että ollaan asioista eri mieltä.
Hermansonin mielestä sillä, mitä sääntöjä missäkin kodissa on, ei ole niin suurta merkitystä. Tärkeintä on, että nuorille on säännöt, joiden noudattamista vanhemmat myös valvovat.
Hermanson arvioi jaksavansa vanhempana paremmin, kun lapsi on joka toisen viikon isänsä luona verrattuna siihen, että hän olisi yksinhuoltaja. Kun poika on isänsä luona, Hermanson voi hoitaa rauhassa asioita, tehdä töitä, harrastaa ja pitää yhteyttä ystäviin.
– Meillä maanantai on muuttopäivä. Muuttaminen on aina vähän raskasta, joten emme halunneet sitä viikonlopun alle. Lapset myös sopivat kavereiden kanssa jo viikolla menoja tulevalle viikonlopulle. Siksi on kätevää, että he ovat saman vanhemman luona seuraavan viikonlopun yli.
– Ennen lapsen tuloa minä voin käydä tekemässä ruokaostokset ja laittaa päivällisen valmiiksi. On ihana tavata ja halata lasta.
Huoltaja jokaiselle päivälle
Hermansonin mukaan paine ja riski juhlavanhemmuuteen on suurempi silloin, jos tapaa lasta harvemmin, esimerkiksi vain joka toinen viikonloppu. Kun lapsi asuu kummankin vanhempansa luona vähintään viikon kerrallaan, molemmissa kodeissa eletään arkea, ei vain juhlaa.
Niinäkin viikkoina, jolloin nuorimmainen on äitinsä luona, hän menee yleensä koulun jälkeen isän luo tekemään läksyt ja viettämään aikaa kavereiden kanssa.
– Jokaiselle päivälle täytyy olla yksi huoltaja, joka tietää, missä lapsi liikkuu. Silloin kun on isän viikko, isä päättää ja sopii lapsen menoista. Kun on minun viikkoni, minä päätän.
Hermanson on jakanut ex-puolisoidensa kanssa lapsille tehtyjen isompien hankintojen kuluja, jos ostoksesta on etukäteen sovittu ja molemmat ovat pitäneet hankintaa tarpeellisena.
Kahden kodin asumisjärjestelyssä hän on kokenut raskaaksi vain vaatteiden kuljettamisen kodista toiseen. Ongelma ratkaistiin aikoinaan hankkimalla kumpaankin kotiin omat sisävaatteet. Teinit huolehtivat jo itse vaatteistaan.
– Kahden vaatekaapin varustaminen vaatii rahaa. Toisaalta en ole ostanut lapsille trendivaatteita ja muotikännyköitä.
– Se, ettei vanhemmalla ole varaa tarjota lapselle omaa huonetta, ei tarkoita ettei hän voisi asua lapsensa kanssa. Ei teinilläkään tarvitse välttämättä olla omaa huonetta, Hermanson muistuttaa.
Juttele vaikka nuori haistattelee
Hermanson kertoo suomalaisen nuorisolääketieteen uranuurtajan Martti Siimeksen muistuttaneen usein, etteivät vanhemmat saisi erota, kun lapsi on 13-vuotias. Hermanson on samaa mieltä.
– 13-vuotiaan kehossa ja mielessä tapahtuu monia muutoksia. Silloin myös siirrytään yläkouluun. Usein harrastuksetkin vaihtuvat. Jos muutosten mylläkkään osuu vielä perheen hajoaminen, se voi olla lapselle liikaa.
Eron jälkeisiä asumisjärjestelyjä mietittäessä lasta pitää kuulla, mutta Hermansonin mielestä aikuisten on tehtävä lopulliset päätökset.
– Päätöksiä seuraa aina vastuu, ja vastuu lapsen asumisesta on liian iso hänen itsensä kannettavaksi. Lapselle on syytä kertoa, että vanhemmat ovat tehneet mielestään parhaan mahdollisen ratkaisun. Kannattaa myös kertoa, että jos päätös osoittautuu huonoksi, ratkaisua voidaan miettiä uudestaan.
Nuortenlääkärinä toimiessaan Hermanson on huomannut, että monet nuorten ongelmat johtuvat vanhemmista. Ongelmia aiheuttavat muun muassa aikuisten vastuuttomuus, kaksoisviestit, joissa sanotaan yhtä ja tehdään toista, sekä sellainen ulkokultaisuus, jossa nuoria kielletään puhumasta perheen ongelmista ulkopuolisille.
Hermanson kannustaa vanhempia keskustelemaan lastensa kanssa.
– Vaikka nuori haistattelee, hän kyllä kuulee ja kuuntelee mielellään, mitä aikuinen sanoo. Nuoria kiinnostaa, mitä asioita vanhemmat arvostavat ja minkälaisia valintoja he ovat elämässään tehneet, vaikka he itse valitsisivatkin toisin.
Hermansonin aikuinen esikoispoika seurasi kerran netissä keskustelua, jossa yksi keskustelija totesi, että asetelma, jossa lapsella on kaksi kotia, on pohjimmiltaan surullinen vaihtoehto.
– Poikani ei ymmärtänyt näkemystä. Hänen kokemuksensa mukaan kaksi kotia on vaihtoehdoista paras silloin, kun vanhemmat eivät voi riitelemättä elää yhdessä.
”Vanhempani erosivat, kun olin noin 6-vuotias. Aiemmin asuin joka toinen viikko äidin ja joka toinen viikko isän luona. Nykyään asun oman tahdon mukaan kumman luona tahansa. Olen kuitenkin molempien luona aika tasaisesti. Olen saanut aina vaikuttaa asumisjärjestelyihin. Joskus julkisilla kulkeminen kahden kodin välillä ärsyttää. Hyvä puoli on, että kodit sijaitsevat lähekkäin.”
Miro, 17
”Olin 8-vuotias, kun vanhempani erosivat. Olen asunut vuoroviikoin äidin ja isän luona. Nyt asun omasta tahdostani kaksi päivää viikossa enemmän äidilläni. Äidin luota on lyhyempi matka kouluun. Säännöt ovat väljempiä isäni luona. Kahdessa kodissa asumisen hyviä puolia on se, että vanhemmat voivat käyttää aikansa riitelyn sijasta meihin lapsiin. Vanhemmat ovat myös ehkä onnellisempia nyt, mikä on tietysti kivaa meille lapsille.
Vanhempani asuvat liian kaukana toisistaan. Heidän viestintänsä ei toimi, joten me lapset joudumme vanhempiemme välikappaleiksi. Viikossa ei ehdi kotiutua kunnolla, ja joudun raahaamaan tavaroitani ja vaatteitani liian usein kodista toiseen. Kahdessa kodissa asuminen ei ole helppoa, mutta jossain vaiheessa siihen tottuu. Olen tullut molempien vanhempieni kanssa läheisemmäksi heidän eronsa jälkeen.”
Elina, 14
”Vanhempieni erotessa olin 15-vuotias. Sen jälkeen olen asunut joka toinen viikko äidin ja joka toinen viikko isän luona. Vanhempien työ- ja muiden matkojen vuoksi asumisjärjestelyissä on välillä epäselvyyksiä ja äkillisiä muutoksia.
Ikävintä on tavaroiden kuljettaminen asuntojen välillä. Tavaroita unohtuu ja niitä pitää lähteä hakemaan huonoillakin hetkillä. Isän luona on enemmän tilaa ja tekemistä. Äitini taas asuu parempien kulkuyhteyksien varrella. Äidin luona teen ehkä hieman enemmän kotitöitä. Hyvä asia on ehkä se, että vanhempien asuessa erillään voi viettää heidän kanssaan enemmän aikaa kahden kesken.”
Johannes, 17
Jaa tämä artikkeli: