Mitä tapahtuu, kun seurakunnan avioliittokoulun vapaaehtoinen vetäjä rakastuu avioliittokoululaiseen? Alkaa kimppa-asumiskokeilu ja syntyy kunnon soppa.

Elokuvateattereissa pyörivässä Jörgen Bergmarkin ruotsalaiselokuvassa ollaan keski-iän ytimessä. Tehtaan työntekijä Erland ja tämän opettajavaimo Maj pitävät kirkolla avioliittokoulua — ihan järkevän tuntuisia ja ihanteellisia ihmissuhdeistuntoja keski-ikäisille. Itse he näyttävät ihannepariskunnalta.

Maailma kääntyy kuitenkin ylösalaisin, kun esikuvallinen Erland rakastuu kurssia käyvän työkaverinsa Sven-Erikin vaimoon Kariniin. Itseoppinut parisuhteiden asiantuntija uskoo, että uusi suhde on ohimenevä ja vanhat liitot pääsevät taas oikeuksiinsa, kunhan hullaantuminen tainnutetaan kommuunissa.

Yhdessä asuminen on yhteinen sopimus, mutta pian käy selville, mikä hinta sillä on. Siinä missä Lukas Moodyssonin menestyselokuva Kimpassa (2000) kuvasi humoristisen kirpeästi 1970-luvun kimppakommuuniasumiseen liittyviä piirteitä, Bergmarkin elokuva väistelee kaikkia lajityyppejä. Puitteiltaan se on realistista pikkukaupunkidraamaa. Erlandin rakastava läheistensä nöyryyttäminen kallistelee kuitenkin elokuvaa mustan komedian suuntaan.

Mutta miksi katsojia naurattaa, kun rakastunut Erland masinoi mielivaltaisesti pariskuntien elämää? Nauru kai vapauttaa ahdistusta, sillä tuskin kukaan kestäisi Ruotsalaisen avioliiton asetelmia, ellei olisi pakko… Rakkaus venyy, vai venyykö sittenkään? Kaiken se kestää, vai kestääkö?