
Egyptin koptikristityt kokoontuivat 15.9. Tahririn aukiolle Kairoon suremaan 25 ihmistä, jotka kuolivat mielenosoituksissa.
Kaikilla ei ole vapautta uskoa
Uskonnonvapaus kulkee käsi kädessä muiden ihmisoikeuksien kanssa.
Moni on epäillyt, voivatko puheet kristittyjen vainoista nykyajassa pitää paikkansa. Viime aikojen uutiset koptikristittyjen kohtaamasta väkivallasta Egyptissä ja kristittyyn vähemmistöön kuuluneen pakistanilaisen ministerin murhasta ovat tuoneet esiin kristittyjen tukalan tilanteen noissa maissa. Uskonnonvapaus ja uskontopoliittiset kysymykset ovat viime vuosina ilmestyneet myös YK:n ja EU:n asialistoille.
Vakavasti otettavien arvioiden ja tilastojen mukaan 70 prosenttia maailman väestöstä elää maissa, joissa vähemmistöjen uskonnonvapautta rajoitetaan selvästi.
Sata tai kenties useampi sata miljoonaa kristittyä joutuu piilottelemaan uskoaan rangaistuksen ja vangitsemisen uhalla tai jopa henkensä kaupalla. Jopa kolme neljästä uskonnollisia vähemmistöjä vastaan tehdystä väkivaltaisesta iskusta kohdistuu kristittyihin.
— Olennaista ei kuitenkaan ole kilpailla sillä, ketkä kärsivät eniten. Huonoa kohtelua ja sortoa joutuvat kärsimään monenlaiset ja erilaiset vähemmistöt, muistuttaa ihmisoikeus- ja demokratiasuurlähettiläs Sauli Feodorow Ulkoasiainministeriöstä.
Feodorowin mukaan historiasta löytyy monenlaisia esimerkkejä niin uskonvainosta kuin uskonnollisesta suvaitsevaisuudesta.
— Ajateltakoon vaikka juutalaisia toisen maailmansodan aikana. Holokaustin kokeneet juutalaiset eivät olleet etninen vaan uskonnollinen ryhmä. Toisaalta on hyvä muistaa, että juutalaisia on asunut Palestiinassa koko ajan, myös läpi ottomaanien kauden ja arabien ajan. Itsekin tunnen tällaisten sukujen jälkeläisiä. Muuallakin eri uskonnot ovat voineet elää jopa tuhansia vuosia sovussa rinnakkain.
Taustalla yhteiskunnallista ja taloudellista eriarvoisuutta
Suurlähettiläs painottaa sitä, etteivät kaikki uskontoon liitetyt jaot ja vastakkainasettelut ole pohjimmiltaan uskonnollisia.
— Vaikka esimerkiksi Pohjois-Irlannissa kiistaa on käyty protestanttien ja katolilaisten välillä, kyse ei ole ollut siitä, että kirkkokunnat olisivat julistaneet sodan toisilleen. Silloin, kun ihmisten välillä on selvä sosioekonominen jako, olisi reilumpaa puhua siitä, eikä uskonnollisista eroista, Feodorow sanoo.
Uskontojen välisiltä vaikuttavien jännitteiden taustalta voi löytyä aivan muita syitä niin Afrikan heimo- ja klaanikonflikteissa kuin Euroopan maissakin.
— Ensimmäinen maahanmuuttajasukupolvi tulee nöyrästi lakki kourassa ja on tyytyväinen siihen, mitä saa, onhan se joka tapauksessa parempaa kuin mitä kotimaassa oli. Toiselle tai kolmannelle sukupolvelle sama ei enää riitä, vaan se alkaa vaatia samoja oikeuksia kuin kantaväestöllä on.
Muun muassa sen vuoksi Euroopan maissa syntyy muslimien ja kristittyjen välisiä konflikteja, vaikka varsinaisessa ongelmassa, oikeudenmukaisuuden puutteessa, on kyse muusta kuin uskonnosta.
Irakin pakolaisista melkein puolet kristiityjä
Selväksi käy, että Feodorow näkee uskonnonvapauden tiukasti yhteydessä muihin ihmisoikeuksiin ja suhteessa kehityspolitiikkaan.
— Syrjityt eivät yleensä pysty osallistumaan yhteiskuntansa kehittämiseen täysipainoisesti. Syrjintätoimet kuluttavat valtion voimavaroja, ja syrjintään sisältyy aina konfliktin siemen.
Syrjintä aiheuttaa sekä maastamuuttoa että maastapakoa. Esimerkiksi Irakista lähteneiden pakolaisten joukossa ovat kristityt olleet kymmenkertaisesti yliedustettuina. Pakolaisista 40 prosenttia on ollut kristittyjä, vaikka maan väestöstä heitä on noin 4 prosenttia.
Vähemmistöuskonnon ongelmaa käsitellään eri maissa eri tavoin.
— Koptit ovat Egyptissä voineet olla avoimesti uskonnollisia. Valtio on jo presidentti Mubarakin aikana taannut heille suojelun, mikä valtion kuuluukin antaa kansalaisilleen. Eri asia on, miten suojelu lopulta onnistuu. Kun Libyassa valtio alkoi tappaa kansalaisiaan, kansainvälinen yhteisö puuttui siihen, mutta kristittyjen tilanteen takia ei ole menty näin pitkälle.
— Kiinassa kristittyjä on painostettu hiljaisesti. Kirkollinen toiminta on sallittu, kunhan se ei näy missään. Iranissa bahai-uskonto koetaan uhkaksi valtiolle — ei siksi, että se on uskonto, vaan siksi, että sen harjoittajat ovat järjestäytynyt ihmisryhmä. Sama pätee Kiinaankin.
Yhä uudelleen vedottava ihmisoikeussopimuksiin
Kun valtio pelkää toisinajattelijoita, se saattaa rajoittaa ihmisten vapautta kokoontua yhteen.
— Kun poliittinen toiminta on kielletty, on moskeijaan meneminen islamilaisissa maissa ainoa tapa vaikuttaa. Radikalisoituminen tapahtuu ja ääri-ilmiöt syntyvät moskeijoissa, Feodorow sanoo.
— Palestiinalaisten Hamas tai ääri-islamilainen liike Pakistanissa herättää luottamusta tavallisissa ihmisissä siksi, että se saa sosiaalisen avun jakeluverkot toimimaan sinnekin, minne valtion virallinen apu ei yllä.
Vaikka uskonnonvapaus- ja ihmisoikeustilanne on viime aikoina eräin paikoin heikentynyt, tavoitteena on oikeuksien ja vapauksien sataprosenttinen toteuttaminen.
— Varmaankaan se ei onnistu koskaan, edes kristityiltä. Silti siihen on pyrittävä kaikin voimin: hallitusten välisillä toimilla, diplomaattisilla prosesseilla ja eri järjestöjen kuten Amnesty Internationalin ja Human Rights Watchin aktiivisella työllä.
Mielipiteiden laukomisen sijasta on yhä uudelleen vain vedottava kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin.
— Suvaitsevaisuuteen ja ihmisoikeuksien toteutumiseen ei ole oikotietä. Ne eivät ole vientituote. Jos joku valtio rikkoo sopimuksia, se ei anna toisille syytä olla noudattamatta niitä. Varmaankin jokainen sukupolvi joutuu opettelemaan uudelleen ihmisoikeusasiat. Ne eivät taida itsestään selvästi siirtyä sukupolvelta toiselle.
Irakissa autopommi surmasi elokuussa 15 ihmistä, joiden joukossa oli paikallisen seurakunnan työntekijöitä.
Vastuuviikko 23.–30.10.
Ekumeenisen vastuuviikon aiheen on tänä vuonna uskonnonvapaus.
- Rukousilta vainottujen kristittyjen puolesta ma 24.10. klo 18 Rekolan kirkossa.
Esitetään lyhytdokumentti Huuto Iranista,
joka kertoo marttyyri Haikin tarinan. - Uskonnonvapaus — itsestäänselvyys vai onko? -keskustelutilaisuus ke 26.10. klo 18
Rekolan kirkossa. Pakolaiskoordinaattori
Tirza Keesmaat kertoo burmalaisten kristittyjen tilanteesta Thaimaan pakolaisleireillä.
Lisää vastuuviikon tilaisuuksia www.vantaanseurakunnat.fi
Jaa tämä artikkeli: