Kaikkea ei tarvitse saada
Tutkija Terhi-Anna Wilska uskoo, että tulevaisuudessa yhä useampi nuori saattaa sanoa kuluttamiselle ”ei kiitos”.
Teini haluaa uuden älypuhelimen sijaan Mooseksen aikaisen kännykän, jota voi käyttää puhumisen lisäksi vain tekstaamiseen. Mistäs nyt tuulee?
Jyväskylän yliopistossa sosiologian professorina työskentelevän Terhi-Anna Wilskan mukaan kuluttamisesta kieltäytyminen on nuorten vastareaktio nykymaailman menolle. Toistaiseksi se on vielä marginaali-ilmiö.
— Usein ne nuoret, jotka kieltäytyvät kuluttamasta, ovat jo saaneet aika paljon, Wilska muistuttaa.
Kahdenlaista kieltäytymistä
Lapsiperheissä on nähtävissä kahdenlaista kuluttamisesta kieltäytymistä. Toiset downshiftaavat ideologisista syistä, toiset eivät osta, koska rahaa ei kerta kaikkiaan ole. Puhe leppoistamisesta voi kuulostaa suorastaan pilkalta sellaisen korvissa, jolla ei ole varaa edes kaikkein välttämättömimpään.
Suomalaisvanhemmat tinkivät viimeiseksi lastensa harrastuksista. Lapsiin halutaan satsata. Wilskan mielestä se on hyvä asia, niin kauan kuin ”pysytään tietyissä rajoissa”. Lapsi ei saa olla perheen kuluttamisen keskipiste. On hullunkurista, jos perheen lapsilla on pysyvästi parempi elintaso kuin vanhemmilla.
— Tarvitseeko teini tuhannen euron kameran, vaikka hän ei edes erityisesti harrasta valokuvaamista? Wilska kysyy.
— Jos äidin kuukausipalkka on 2500 euroa, järjestelmäkameran hinta on aika iso osa hänen palkastaan.
Minkäikäiselle viikkorahaa?
Mitä enemmän lapset viettävät aikaa kauppakeskuksissa ja mainoksien vaikutuspiirissä, sitä enemmän he haluavat. Vanhempien tehtävä on muistuttaa, että lapsen ei tarvitse saada haluamaansa lelua tai pelikonsolia heti.
— Odottaminen on opettavainen kokemus. Se aikana ehtii pohtia, haluaako ja tarvitseeko haluamaansa todella. Myös pettymykset ovat kasvattavia kokemuksia. Kaikkea ei tarvitse ostaa. Ei, vaikka siihen olisi varaa.
Myös asuinpaikalla on vaikutusta lasten kulutustottumuksiin. Jos kodin lähiympäristössä ei ole kauppoja, lasten viikkorahat pysyvät paremmin tallessa. Viikkorahojen kanssa Wilska neuvoo olemaan tiukkana. Kannattaa sopia lapsen kanssa, mihin kaikkeen viikkorahojen pitää riittää.
— Kun viikkorahat sitten loppuvat, lisää ei saa, vaan pitää odottaa seuraavaan viikkoon, Wilska sanoo.
Alle kouluikäiset eivät Wilskan mukaan tarvitse vielä omaa rahaa. Ala-astetta käyväkään ei tarvitse vielä välttämättä viikkorahaa, mutta viimeistään yläasteiässä lapsen olisi hyvä oppia käyttämään omaa rahaa ja suunnittelemaan menojaan.
Pojilla on käytössään keskimäärin enemmän rahaa kuin tytöillä. Suurin syy siihen ovat poikien rahakkaammat kesätyöt. Apupoikana rakennuksilla tienaa enemmän kuin jäätelönmyyjänä tai lastenvahtina. Poikia myös pidetään fiksumpina rahankäyttäjinä kuin tyttöjä.
— Yleisesti ottaen kuitenkin tytöt ovat järkevämpiä, eettisempiä ja harkitsevampia kuluttajia kuin pojat, vaikka käyvätkin ostoksilla useammin. On toki olemassa hyvin erilaisia tyttöjä ja poikia.
Kaikilla muillakin on
Brändit eivät Wilskan mukaan merkitse nuorille enää yhtä paljon kuin 1990-luvulla.
— Sen sijaan nuorten tarve kokea yhteenkuuluvuutta kavereiden kanssa ei ole kadonnut minnekään, eikä sitä tarvetta pidä väheksyä. Nuorten on tärkeä saada ainakin joskus samanlaisia tavaroita ja vaatteita kuin muilla on.
Wilska on itse kolmen teini-ikäisen tytön äiti. Heidän perheessään on sovittu esimerkiksi siitä, että vanhemmat ostavat rikkoutuneen tai hävinneen kännykän tilalle uuden puhelimen kerran. Jos uusikin puhelin lyhyen ajan sisällä katoaa tai menee rikki, lapsi osallistuu uuden hankintaan omilla rahoillaan. Juuri niin kävi Wilskan esikoiselle.
— Säästäessään rahaa puhelinta varten lapsi ehti miettiä, kuinka kallis puhelin hänen kannattaa ostaa, Wilska kertoo.
Viihde-elektroniikkaan satsataan
Nykyperheet viettävät entistä useammin vapaa-aikaa kaupallisten huvitusten parissa. Sitäkin selkeämpi trendi on teknologiaan satsaaminen. Koteihin hankitaan älypuhelimia, tabletteja, entistä isompia televisioita ja mitä erilaisimpia pelivempaimia. Tarvitaanko niitä kaikkia?
— Minä esimerkiksi sain työni puolesta kesällä tabletin, enkä ole vieläkään keksinyt sille mitään käyttöä. No, veljenpoika on pelannut sillä.
Wilska muistuttaa, ettei liika viihde ole hyväksi. Se aiheuttaa lapsille lyhytjänteisyyttä, keskittymisvaikeutta ja rauhattomuutta.
— Muistan, kuinka lapsena mummolassa mentiin sunnuntaisin kirkkoon. Kirkossa vietetty parituntinen oli lapsen mielestä hirvittävän tylsää. Mutta se oli myös hirvittävän hyödyllistä. Sillä on tärkeää oppia sietämään tylsyyttä ja olemaan tekemättä mitään.
”Aloin saada 9-vuotiaana 5 euroa viikkorahaa. Nykyisin saan äidiltä 40 euroa kuukausirahaa, kun siivoan huoneeni, vien roskia ja tyhjennän ja täytän astianpesukonetta.
Käytän omia rahojani vaatteisiin ja herkkuihin. Jos näen vaikka 80 euroa maksavan vaatteen, minun täytyy säästää sitä varten kahden kuukauden kuukausirahat. Olen tienannut rahaa myös tekemällä enemmän kotitöitä ja pesemällä ja imuroimalla naapureiden autoja.”
Oula, 14
”Nuorempana olin dubbaamassa tv-ohjelmaa. Silloin ostin tienaamillani rahoilla tietokoneen, skeittilaudan ja potkulaudan. Loput rahat laitoin säästöön.
Saan rahaa kotitöiden tekemisestä. Pesen vessan joka toinen viikko ja isosisko joka toinen. Tiskikoneen tyhjennämme vuorotellen. Vessan pesusta saa vitosen, tiskikoneen tyhjentämisestä 10 senttiä. Jos imuroin koko kodin, saan euron. Roskien viemisestä maksetaan 10 senttiä.
Saamistani rahoista laitan osan säästöön. Kun käyn katsomassa jääkiekkoa, maksan itse lippuni. Karkkien, sipsin ja limun ostaminen on turhaa. Niihin en käytä rahaa enää yhtä paljon kuin ennen. Olisihan se joskus ihan kiva saada rahaa, vaikkei tekisi mitään. Mutta on ihan reilua, että rahaa saa, kun tekee jotain.”
Kalle, 12
”Olen saanut lauantaisin euron viikkorahaa, mutta viime aikoina se on unohtunut. Joskus minun pitää siivota huoneeni, että saan viikkorahaa. Yleensä se on mennyt karkkikauppaan.
Olen yrittänyt pyytää isää ja äitiä ostamaan jotain kivaa asiaa ainakin tuhat kertaa, mutta melkein koskaan en ole saanut. Kerran ostin BR-Lelusta säästämilläni rahoilla sormiskeitin. Joskus kun olemme käyneet pikkusiskoni kanssa ruokakaupassa, olemme saaneet ostaa palkkioksi karkkia.”
Aino, 9
Vinkkejä vanhemmille
1. Lapsen kaikkia toiveita ei tarvitse täyttää. Se, mitä ei tarvita, kannattaa jättää kaupan hyllylle.
2. On tärkeää oppia odottamaan. Voidaan sopia, että lapsi saa haluamansa lelun, kun hän on säästänyt puolet sen hinnasta omista viikkorahoistaan.
3. Lapset vetoavat vanhempiinsa usein sanomalla, että ”kaikilla muillakin on”. Kannattaa keskustella lapsen kaveripiirin vanhempien kanssa siitä, mitä kaikkea muilla lapsilla todella on.
4. Oma esimerkki on paras tapa opettaa lasta vastuulliseksi kuluttajaksi. On ristiriitaista kieltää lapselta krääsän osto, jos itse sortuu jatkuvasti turhiin heräteostoihin.
5. Monelle kotoa pois muuttavalle nuorelle on yllätys, kuinka paljon eläminen maksaa. Omaa rahankäyttöä on hyvä opetella suunnittelemaan ajoissa.
6. Mene lapsen kanssa kauppaan vain silloin, kun täytyy hankkia jotain. Kauppakeskusta ei kannata pitää ajanviettopaikkana.
7. Kuluttamiseen kannattaa suhtautua harkiten. Liian tiukkapipoinen ei kuitenkaan tarvitse olla. Järkevä ostosten tekeminen voi olla hauskaakin.
Jaa tämä artikkeli: