null Kaikki halukkaat eivät kelpaa papiksi

Heikki Hietanen haki ensimmäistä määräaikaista papinpaikkaansa puoli vuotta, kunnes löysi sellaisen parinsadan kilometrin päässä nykyisestä kodistaan ja kihlatustaan. Teologian opiskelijoiden keskuudessa suhteiden merkityksestä valintoihin huhutaan. Kuva: Sirpa Päivinen

Heikki Hietanen haki ensimmäistä määräaikaista papinpaikkaansa puoli vuotta, kunnes löysi sellaisen parinsadan kilometrin päässä nykyisestä kodistaan ja kihlatustaan. Teologian opiskelijoiden keskuudessa suhteiden merkityksestä valintoihin huhutaan. Kuva: Sirpa Päivinen

Kaikki halukkaat eivät kelpaa papiksi

Papiksi haluavan teologian maisterin on voitettava kova kilpa työpaikoista. Joskus pappeus jää unelmaksi, vaikka työpaikka löytyisikin.

Teologian maisteriksi viime keväänä valmistunut Heikki Hietanen sai puolen vuoden aikana yli kolmekymmentä tiedotetta, joissa oli sama sisältö: hänen hakemaansa papinpaikkaan oli kutsuttu joku muu.

– Usein nimet olivat tuttuja. Tuli mietittyä, mitä sellaista valitussa on, mitä minussa ei ole, vaikka olisin halunnut vain iloita toisen puolesta, hän myöntää.

Espoolaisella Hietasella on erinomaiset arvosanat opinnoista, cv:ssään monipuolista työkokemusta seurakunnallisista tehtävistä, lähetystyöharjoittelu Tansaniassa sekä jalkapallovalmentajan ja opettajan sijaisen töitä. Hän haki paikkoja Helsingistä Inariin.

– Välillä mietin, pitäisikö omaa nimeä tehdä paremmin tunnetuksi: hankkiutua kohtaamisiin, joissa on paljon kirkkoherroja läsnä, ja kirjoittaa kantaaottavia päivityksiä Facebookiin. Toisaalta piti myös välttää tyrkkyä vaikutelmaa. Osa seurakunnista haluaa papeiksi maan hiljaisia, hän toteaa.

Suhteilla ei lopulta ollut merkitystä. Viidennen haastattelunsa seurauksena Hietanen sai ensimmäisen papinpaikkansa – pikkupaikkakunnalta parinsadan kilometrin päästä. Sinne hän lähtee vuoden alussa ilman Helsinkiin jäävää kihlattuaan.

– Jännittää, mutta on luksusta, että sain kolmen vuoden pestin ja pääsen toteuttamaan kutsumustani, Hietanen sanoo.

Hänen työpaikkansa varmistuu, kun tuomiokapituli päättää vihkimyksestä 14.12.

Valmistuvia enemmän kuin paikkoja

Papin uran alkua vaikeuttaa ennen kaikkea se, että papiksi haluavia valmistuu vuosittain kymmeniä enemmän kuin Suomen kirkko tarvitsee – ja jotta teologian maisteri voi pyytää piispalta pappisvihkimystä, hänellä on oltava tiedossa työpaikka. Erityisesti Helsingin seudulla kilpailu on kovaa: päteviä hakijoita voi yhteen paikkaan olla yli 80.

Pappisliiton koulutuspolitiikan asiantuntija Vesa Engström arvioi, että pappien valinnassa pätevät samat periaatteet kuin työmarkkinoilla muutenkin.

– Kokemus seurakunnallisista töistä, monipuolisuus ja aktiivisuus ovat valtteja, hän summaa.

Kaikki eivät kuitenkaan pääse papiksi, vaikka työpaikka olisikin tarjolla. Aura Nortomaa paneutui tähän joukkoon kirkkososiologian väitöskirjassaan, joka tarkastetaan 9.12. Hänen kyselytutkimukseensa vastasi 314 papiksi haluavilta edellytettävän soveltuvuustutkimuksen vuosina 2006–2010 läpikäynyttä. Tutkimus tehdään tavallisesti kolmantena opiskeluvuonna.

– Vastaajista 13 kertoi hakeneensa pappisvihkimystä mutta ei ollut tullut vihityksi. Soveltuvuustutkimuksen tulos ei kuitenkaan vaikuttanut asiaan, Nortomaa kertoo.

Mikä sitten vaikutti? Aura Nortomaa jakoi keskeytyneet vihkimysprosessit kolmeen ryhmään.

– Ristiriitaisilla oli opillisia tai muita erimielisyyksiä kirkon tai työstä päättävien tahojen kanssa. Epäpäteviltä puuttui opintoja tai ei ollut työpaikkaa valmiina. Epäröivät saattoivat keskeyttää prosessin esimerkiksi perhesyiden takia, hän hahmottelee.

Osa vetäytyi prosessista omasta tahdostaan, osan kohdalla päätös oli tuomiokapitulin. Selkeitä linjoja sille, millaisia ihmisiä tuomiokapituli ei vihi papeiksi, ei löytynyt.

– Mutta ristiriitaisissa oli esimerkiksi naispappeuden vastustajia, Nortomaa sanoo.

Helsingin tuomiokapitulin notaari Heikki Hämäläinen muistaa kahdeksan vuoden ajalta kaksi tapausta, joissa pappisvihkimys on keskeytynyt.

– Luulen, että mistään hiippakunnasta on vaikea saada vihkimystä, jos ei suostu alttariyhteistyöhön naispapin kanssa. Lisäksi vakavat mielenterveysongelmat ovat punainen lippu, hän linjaa.

Aura Nortomaa toivoo, että hänen tutkimuksensa rohkaisisi kirkkoa tiedostamaan, millaisia pappeja se rekrytoi. Nyt sekä papiksi haluavat että tuomiokapituli painottavat varsin vähän opiskelijoille tehtävien soveltuvuustutkimuksien tuloksia.

– Standardoitu soveltuvuustutkimus papiksi haluaville on maailmanlaajuisesti harvinaisuus. Sitä kannattaa hyödyntää, sillä standardoidun menetelmän ennustearvo tulevan työuran kannalta on tutkitusti parempi kuin intuition.

Lue lisää:

Täysillä ihminen, täysillä pappi

 

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: