Lyöntejä, lukkoja, kuristuksia ja heittoja sisältävä Savate Défense -itsepuolustuslaji yhdistää start up -yrittäjä Sami Kuuselaa ja kirkkoherra Mimosa Mäkistä.– Kirkkoherra on teknisesti niin älyttömän taitava, että treenatessa sukupuoli täysin unohtuu, Kuusela sanoo.
Näin papista tuli lempipappi - lue kolme tarinaa
Miten yrittäjä, näyttelijä-vuorovaikutusvalmentaja ja opettaja-kehityspäällikkö-pariskunta tutustuivat kukin parhaaseen pastoriinsa ja mitä siitä seurasi.
Start up -yrittäjä, Hupparihörhö Sami Kuuselan lempipappi on Kauniaisten suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Mimosa Mäkinen. Lempipapistaan Kuusela pitää, vaikka Mäkinen on potkinut häntä munille ja lyönyt päähän.
Kymmenen vuotta sitten Sami Kuusela halusi oppia tappelemaan.
– Asuimme Hakaniemen pahamaineisilla kulmilla. Olin tulossa isäksi ja halusin oppia puolustamaan perhettäni, 45-vuotias start up -yhtiö Hupparihörhö Oy:n perustaja ja Underhood-palvelun kehittäjä kertoo keittiössään Viikissä.
Itsepuolustuslajeja tutkiessaan Kuusela löysi 1700-luvun Ranskassa herrasmiehille kehitetyn Savate Défensen, jossa itseä puolustetaan kävelykepin kaltaisia arkisia esineitä hyväksi käyttäen.
Lajin sivistyneisyys sai Kuuselan hakeutumaan Defense Clubille Sörnäisten Kurviin. Mimosa Mäkinen oli Kuuselan aloittaessa jo käynyt peruskurssin.
– En tajunnut yhtään, että sinä olet pappi. Alussa oli iso kynnys lyödä muijaa. Pappismuijan lyömisen kynnys oli vielä korkeampi, Kuusela muistelee.
– Pääni meni aluksi aika sekaisin lajin väkivallasta ja jouduin miettimään asiaa perinpohjaisesti
Mäkinen sanoo pohtineensa paljon aggression tunnistamista.
– Aggressio pitää löytää itsestään, mutta tunnetta pitää oppia kontrolloimaan.
Defense Clubin illanvietossa Kuusela sai tietää Mäkisen olevan pappi. Nyt hän ihmettelee, miten päähän potkiminen sopii yhteen rauhanomaisen teologian kanssa.
– On siinä ristiriita. Uskon väkivallasta luopumiseen, mutta tosielämän kokemus on saanut minut miettimään asiaa toisesta näkökulmasta, Mäkinen sanoo. – Treenaan itsepuolustusta välttääkseni yhteenottoja. Defense auttaa varautumaan esimerkiksi työn mukanaan tuomiin riskitilanteisiin.
– Jos kriisi iskisi, minun olisi huomattavasti mukavampi jutella sinun kuin jonkun mölön kanssa. Tietäisin ainakin millainen mölö on vastassa! Sami Kuusela antaa tunnustusta Mimosa Mäkiselle.
Taistelukaverista tuli kastepappi
Neljä vuotta sitten Sami Kuuselasta tuli toisen pojan isä.
– Oli vähän outoa, kun tappelukaveri istui tämän pöydän ääressä ja mietti rauhallisesti, miten kasteliturgia tulisi suorittaa.
Yhdessä sovittiin, että Kusti Sylvester saa nimen Vanhankaupungin kosken rannalla.
– Olin yllättynyt, kun pyysit minua kastepapiksi, Mimosa Mäkinen sanoo.
– Olin ajatellut, että et ehkä kuulu kirkkoon. Muistan, kun sanoit, että sinulle kastetilaisuuden hengellinen sisältö ei ole kovin merkityksellinen, vaan rituaali itsessään.
Kuusela sanoo arvostavansa kirkon rituaalien jäykkyyttä.
– Otetaan esimerkiksi kuolema. Hautajaisiin tarvitaan tarkasti määritelty rituaali, jotta ihmiset pysyvät kasassa. Papin pitää olla pienesti tunteeton eikä se voi itkeä mukana. Kuolemaa käsitellään vuosia, ehkä koko elämä. Sen takia rituaalin pitää antaa illuusio, että nyt vainaja siirtyy nextille levelille.
Kosken rannalla oltiin elämän alkuun kuuluvien tärkeiden ja hauraiden ydinasioiden äärellä. Mäkinen tutustui Kuuselan toiseen puoleen.
– Kastetilaisuus on eri tavalla intiimi tapahtuma kuin kamppailu. Oli koskettavaa, kun sinuun avautui ihan eri ikkuna kuin salilla tai illanvietoissa. Tutustuin tuoreen toukan isään, siihen Samiin, joka laittaa kaikki paukut perheeseen.
Hautajaisiin tarvitaan tarkasti määritelty rituaali, jotta ihmiset pysyvät kasassa. Papin pitää olla pienesti tunteeton eikä se voi itkeä mukana."
Sami Kuusela
Kirkko ja sen nyhveröbrändi
Sami Kuusela kertoo itkevänsä vuolaasti kirkossa. Se ei tarkoita, että hän olisi erityisen hengellinen ihminen.
– Kirkolla on paikkansa hyvinvointiyhteiskunnassa. Kirkon tehtävänä on heittää yleistä hybristä pysäyttäviä läppiä ja muistuttaa tuottamattomista ihmisistä.
Pappi on hänelle seremonioiden suorittaja.
– Mutta jos kriisi iskisi, mun olisi huomattavasti mukavampi jutella sun kuin jonkun mölön kanssa. Tietäisin ainakin millainen mölö on vastassa!
Mimosa Mäkinen haastaa pohtimaan kirkon jäsenyyden merkitystä.
– Minulle kirkon jäsenyys ei ole vain veronmaksuasia. Jäsenyys voi hyödyttää ulkoista organisaatiota, mutta se ei voi olla kirkon työn tai oman työnäkyni keskiössä, vaan pikemminkin juuri se kysymys siitä, miten jäsenyys resonoi kirkon ydinsanomaan.
Kuusela ei innostu kirkon nyhveröbrändistä.
– Hevijumalanpalveluksesta ja Tuomasmessusta tulee mieleen se rento riparijäbä, joka selittää, että Jesse on kiva kaveri. Voisiko ehkä vaihtaa rituaalien ympäristöä tai luoda uusia rituaaleja?
Mäkinen nauraa hakevansa seuraavaksi apua start up -teologiasta.
– Voisiko kirkon ydinsanomaa kirkastaa sosiaalisessa mediassa?
Kuusela nyökkää. Miehen Underhood-palvelun liturgiasta, jonka mukaan synnyimme globaaleiksi, raha on vain väline, elämme hetkessä ja hehkumme energiaa, saattaisi löytyä vastauksia. Underhood mittaa yritysten ja asioiden merkitystä sosiaalisessa mediassa.
– Ensimmäistä kertaa on olemassa datalähde eli sosiaalinen media ihmisten kiinnostuksen mittaamiseen. Kommentit, jaot, äänensävyt ja maininnat kertovat omaa kieltään siitä, miten vahvasti kirkko on olemassa.
Pirkko Yrjölän rohkeus olla oma itsensä tekee vaikutuksen Simo Routarinteeseen, joka on aktiivinen seurakuntalainen Tulkaa kaikki -liikkeessä, yhteisen kirkkovaltuuston jäsenenä ja ympäristötoimikunnan puheenjohtajana.
Lammas ja äitilammas
Näyttelijä ja vuorovaikutusvalmentaja Simo Routarinteen lempipappi on Korson kirkkoherra Pirkko Yrjölä. Yrjölä ei vedä mitään roolia vaan on ennen muuta ihminen, Routarinne kehuu.
Pirkko Yrjölä seisoo Vantaan Pyhän Laurin kirkon edessä ja huhuilee Simo Routarinnettä kuin kadonnutta lammasta.
– Missä se taiteilija oikein viipyy? Yrjölä vitsailee.
Kymmenen minuutin kuluttua kirkkotietä harppoo pitkänhuiskea mies.
– Hei lempipastori, Routarinne huudahtaa Yrjölän nähdessään. Routarinne sanoo miettineensä pastori-sanan etymologiaa.
– Pastori tarkoittaa sielunpaimenta, mutta minun silmissäni Pirkkokin on lammas. Laumanjohtaja, jolla on ihmisen ääni.
Yrjölä nyökyttelee.
– Mieleen tulee ensimmäinen käynti lampolassa. Siellä tajusin, että kaikilla lampailla on erilainen ääni.
Yrjölän mielestä pappi on ennen muuta lammaslaumansa palvelija. Routarinne myöntää, että palveleminen on ihmisyyden ytimessä.
– Mutta ei seurakunnan jäsenen tarvitse tyytyä alamaisen rooliin.
Arvoja ja asioita voi ja pitää kyseenalaistaa.
"Pirkossa ei ole falskiutta"
Pirkko Yrjölä on palvellut Simo Routarinnettä vuodesta 1993, jolloin hän kastoi Simo ja Sara Routarinteen esikoistytär Raakelin.
Viisi vuotta aikaisemmin Yrjölä oli aloittanut papin työn Tikkurilan seurakunnassa. Tuolloin 38-vuotiaana hän kuului Suomen ensimmäisiin naispappeihin.
– Jouduin miettimään, miten elää papin roolissa, koska naispapille ei ollut valmista roolimallia. Se oli vapauttavaa.
Routarinne fanittaa Yrjölää hänen persoonansa vuoksi.
– Pirkossa ei ole falskiutta. Rovastin rooli ei vie Pirkkoa, vaan Pirkko roolia.
Rituaalit kuuluvat Routarinteen mielestä elämän käännekohtiin.
– Niihin ihminen kaipaa turvallisuutta. On hienoa, että paikalla oleva pappi on kuin kaveri, joka oikeasti välittää meistä.
Viimeksi fani ja idoli tapasivat Vantaan yhteisen kirkkovaltuuston kokouksessa.
– Sinä olet aito, Routarinne huokaa.
Tunne on molemminpuolinen.
– Simo oli heti läsnä, sen vuoksi pyysin häntä lukemaan seuraavana jouluna aattoaamun jouluevankeliumin, Yrjölä sanoo.
Luulin, että kirkon järjestämä perheneuvonta olisi empaattista hyssyttelyä. Se olikin vankan ammattitaitoista neuvontaa."
Simo Routarinne
"Järkytyin, kun kerroit, että isäsi on menehtynyt"
24 vuoden aikana Pirkko Yrjölä on suorittanut kirkollisia toimituksia Simo Routarinteen lähipiirissä ja toiminut hänen laajan vantaalaisen sukunsa pappina. Vuonna 2010 hän siunasi Routarinteen isän.
– Isäsi oli maailman ihanin vanhanajan herrasmies! Kävimme samoissa kaupoissa ja samoilla lenkkipoluilla. Järkytyin, kun soitit ja kerroit, että hän on menehtynyt.
Routarinteelle oli helpotus, että Yrjölä tunsi isän.
– Minun ei tarvinnut yrittää sakastissa kertoa, millaisesta ihmisestä on kysymys.
Suru oli Routarinteelle uusi asia.
– Olin itse läsnä isän kuolinhetkellä ja otin hänestä valokuvia. Olin surusta niin sekaisin, että meinasin jakaa isästä kuvan Facebookissa. Onneksi vaimo esti. Sosiaalisessa mediassa suremisessa on vaaransa.
Yksityisempi sureminen onnistuu papin vetämässä seurakunnan sururyhmässä. Routarinne kertoo äitinsä sururyhmässä saamasta vertaistuesta ja voimasta.
– Voisi melkein sanoa, että sieltä alkoi uusi elämä. Paljon sairastellut äiti on nykyään aktiivisempi ja terveempi kuin ennen.
67-vuotias Yrjölä toivoo voivansa vetää vapaaehtoisena sururyhmiä myös eläkkeellä. Syy on yksinkertainen: ne ovat niin antoisia.
Routarinteellä on omakohtaistakin kokemusta seurakunnan palveluista.
– Olemme käyneet vaimoni kanssa perheneuvonnassa. Tosin luulin, että kirkon järjestämä neuvonta olisi empaattista hyssyttelyä. Se olikin vankan ammattitaitoista neuvontaa.
Hessu Nurmi on kulkenut Eero Hyvösen ja Seija Kitulan mukana pitkään. Nuorisopastorista tuli vuosien saatossa uskottu ja perhepappi.
Piippu, myssy, anorakki ja ahdistus
Ylen kehityspäällikön Eero Hyvösen ja ex-opettaja Seija Kitulan lempipappi on Vartiokylän seurakunnan entinen nuorisopappi Heikki Nurmi. Hessu Nurmi auttoi teini-ikäisen Hyvösen irti rajusta ahdistuksesta.
Puotilan kappelissa kaikuu nauru, kun 72-vuotias Heikki Nurmi, 58-vuotias Seija Kitula ja 58-vuotias Eero Hyvönen muistelevat 1970-lukua. Vartiokylän seurakunnan eläkkeellä oleva kirkkoherra on huumorimiehiä. Hän kertoo juttuja ja matkii trumpettia.
Hyvöseen ja Kitulaan tutustuessaan nuorisopastori Nurmi oli 29-vuotias.
– Seija oli rippileirin isosena. Eero asui tuossa naapurissa. Nuoret maleksivat kappelin ympäristössä, Nurmi kertoo.
Rippileirille laitettiin nuorimmat papit. Nuoresta pastorista oli nuorisolle iloa ja seurakunnalle hyötyä: hän muun muassa toi leirille modernimpaa teknologiaa: piirtoheittimen.
Kitula tapasi nuorisopastori Nurmea Puotilan kappelissa järjestetyillä nuorten ehtoollisilla ja Kirkkopäivillä. Erityisen vaikutuksen häneen tekivät Nurmen piippu, myssy ja anorakki.
– Näytit rennolta, mutta sovit isähahmoksi. Reppuselkääsi oli helppo kivuta ja sinua sai halata.
"Homma huipentui siihen, että kävin rajalla"
Puotilan kappeli ja kartanon metsä olivat Rantakartanontiellä asuneen Eero Hyvösen hoodia. Seija Kitula kiinnitti huomionsa kiharatukkaiseen poikaan.
– Istuimme kappelin ovien edessä, kun pyysin Eerolta saada kammata hänen hiuksiaan. Otin ison taskukamman hänen farkkujensa takataskusta ja aloin kammata. Siitä päädyimme ensisuudelmaan.
Ensirakkauden ryppyjä Kitula selvitteli Heikki Nurmen kanssa. Hänestä oli luontevaa soittaa Hessulle ja uskoutua hänelle.
Hyvönen kärsi nuoruuden ahdistuksesta.
– Epämiellyttävä olo iski vuosi rippileirin jälkeen. Kävimme Seijan kanssa katsomassa hänen kahta kehitysvammaista veljeään hoitokodissa, Eero Hyvönen kertoo.
– Etsin vastauksia olemassaoloon ja siihen, kuka itse olen. Lääkärin luona käynti ei auttanut vaan ahdistus syveni. Pelkäsin etenkin yksin ollessani iskevää hajoamisen tunnetta. Oli helpottavaa käydä koulussa ja tavata kavereita. Homma huipentui siihen, että kävin rajalla.
Seija kehotti Eeroa ottamaan yhteyttä Heikkiin.
– Hessulla ei ollut vastauksia. Se oli oikein hyvä, sillä en minä niitä kaivannut, vaan keskustelua.
Rippipappi, vihkipappi, kastepappi...
Heikki Nurmi muistaa Eeron kanssa käydyt keskustelut.
– Nuoruuteen liittyy usein ahdistusta. Olin itse saanut valmiutta mielenterveyden ongelmien käsittelemiseen Nikkilän ja Hesperian sairaaloissa myös miesten suljetuilla osastoilla ja Hesperian nuoriso-osastolla.
Seijalle puhuminen oli tärkeää, mutta aikuisen keskustelukumppanin eli pappi Hessu Nurmen apu oli ahdistuksen hälventämiseksi avainasemassa."
Eero Hyvönen
Nurmi tunsi Eeron isän jo ennen Eeroa. Erkki Hyvönen oli Nurmen työtoveri Kaartin pataljoonassa 1970-luvulla. Hyvösen pojan bändissä soittamisen ja opiskelun aloittamisen välissä kokema kipuilu jäi arjen alle.
– Seijalle puhuminen oli tärkeää, mutta aikuisen keskustelukumppanin eli Hessun apu oli ahdistuksen hälventämiseksi avainasemassa, Eero Hyvönen kertoo.
Nurmi vihki Hyvösen ja Kitulan Puotilan kappelissa 36 vuotta sitten 1.8.1981. Vihkimisen jälkeen pari omi Nurmen. Tämä kastoi parin kolme lasta: Vilman, Pyryn ja Epun. Lasten kastamisen jälkeen yhteydenpidossa oli pitkä tauko. Kun esikoinen pääsi ripille, Nurmi kutsuttiin juhlaan kunniavieraana.
Se oli kapulan siirron hetki. Vilman oma kastepappi ja isän ja äidin vihkinyt pappi antaa nyt elämänohjeita Vilmalle.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Sairaalapappi tukee potilaita, omaisia ja henkilökuntaa
Hyvä elämäHoitaja voi tarjota potilaalle mahdollisuutta keskustella sairaalapapin kanssa.
