Kaikki peliin — ja sieltä pois
Tietokonepeleihin koukkuun jäänyt Mikko irrottautuu peleistä vertaistukiryhmässä.
Kognitiivista terapiaa, keskustelupalstoja, vertaistukiryhmiä, rentoutus- ja mielikuvaterapiaa, laitoshoitoa. Kaksin, ryhmässä, puhelimitse, netissä. Olipa kyse sitten rahapeleistä tai niin sanotuista aikapeleistä, peliriippuvuudesta eroon tahtoville on tarjolla jo monia vaihtoehtoja pääkaupunkiseudulla. Peleistä voi periaatteessa päästä irti vaikka hyvän ystävän tuella, mutta varsinkin silloin, kun peliriippuvuuteen liittyy rahahuolia, yksinäisyyttä, masennusta tai päihdeongelma, kannattaa hakea ammattiapua.
Helsinkiläinen Mikko lähti mukaan peliriippuvaisten vertaistukiryhmään tajuttuaan, kuinka tietokonepelit olivat alkaneet hallita koko elämää. Vertaistukiryhmässä hän pääsi puhumaan avoimesti, sai kohdata tilanteen ymmärtäviä ihmisiä ja nähdä kannustavia esimerkkejä siitä, että ongelman voi selättää.
Arvostusta ja onnistumisen tunteita
30-vuotias Mikko on pelannut lapsesta asti pelikonsolipelejä, tietokonepelejä ja pöytä-roolipelejä. Pelaaminen oli aluksi harmitonta ajanvietettä. Kun Mikko armeijan jälkeen muutti pois kotoa ja alkoi opiskella, pelit alkoivat viedä yhä enemmän aikaa. Mukaan olivat tulleet myös netin kautta pelattavat pelit, kuten tekstipohjaiset roolipelit.
Mikko ymmärsi pelaavansa paljon, muttei osannut ajatella, että pelaamisesta voisi tulla todellinen ongelma. Vähitellen pelaaminen alkoi kuitenkin hallita ajankäyttöä ja univelkaa kertyä. Mikko opiskeli ja kävi töissäkin, mutta aika ei tuntunut riittävän tavallisiin arkiaskareisiin eikä kavereiden tapaamiseen. Kun kaverit pyysivät johonkin, Mikko keksi tekosyitä jäädäkseen kotiin.
— Minulle rakentui kaksi kaveripiiriä: ne kaverit, jotka pelasivat, ja ne kaverit, jotka eivät. Kun jonkinlainen rakentava kriisi lopulta tuli, tajusin, että monet kaverisuhteet olivat menneet poikki ja monet kavereistani tunsin vain netin kautta.
Pelaaminen oli Mikolle pakoa todellisuudesta. Pelatessaan hän koki saavansa arvostusta, saavansa jotakin aikaiseksi ja pystyvänsä tekemään asioita, jotka eivät muuten olisi mahdollisia. Jälkeenpäin nuo saavutukset tuntuvat hölmöiltä ja Mikkoa harmittaa, että esimerkiksi opiskelu kärsi pelaamisesta.
— Pelimaailman saavutukset voivat romahtaa päivässä, kun peli lopetetaan tai joku voi varastaa pelihahmon identiteetin, jolloin on aloitettava alusta.
Riippuvaisuuden rajaa pohtimassa
Todennäköisemmin riippuvaisuutta aiheuttavat nopeatempoiset pelit ja sellaiset, joihin liittyy jokin taitoelementti. Mikkoa suurin osa peleistä ei imaissut mukaansa, mutta muutamat pelit veivät mukanaan sitäkin voimakkaammin.
Mikon suosikkipeliksi nousi koukuttavuudestaan tunnettu World of Warcraft. Peli on rakennettu niin, että mitä enemmän pelaa, sitä enemmän on ryhmäydyttävä, sillä kaikkia pelissä eteen tulevia tehtäviä ei voi tehdä yksin. Samalla voi keskustella pelikavereiden kanssa. Juuri yhteisöllisyys veti Mikkoa puoleensa: tuntui hyvältä, kun hänen taitojaan tarvittiin tai joku pyysi johonkin ryhmään mukaan. Ajantaju katosi, sillä pelissä annetut pienetkin tehtävät saattoivat viedä tunteja.
"Pelaaminen on osa minua, asia, joka ei tule poistumaan."
Peliriippuvaisuuden määrittely on vaikeaa, sillä varsinkin aikapeleissä paljon pelaavan ja riippuvaisen välinen raja on hiuksenhieno. Rahapeliriippuvaisuus on helpompi tunnistaa: peleistä on tullut ongelma viimeistään silloin, kun pelaa yli varojensa. Myös Mikko mietti pitkään, tarvitseeko apua. Toisten arvioon ei voinut täysin luottaa. Itsekin pelien syövereissä olevat voivat sanoa, ettei mitään ongelmaa ole, ja harva tietää koko totuutta, sillä riippuvaisilla on tapana salailla.
Nautinnosta tuli pakko
Mikon toipuminen alkoi, kun hän pysähtyi miettimään arvojaan ja sitä, miksi oikeastaan istui koneella. Ihmissuhteet olivat kärsineet, pelaaminen oli muuttunut huvista pakonomaiseksi toiminnaksi ja Mikko oli usein enemmänkin vihainen mennessään koneelle. Lopulta hän meni näkemänsä lehti-ilmoituksen perusteella mukaan Sosiaalipedagogiikan säätiön vertaistukiverkostoon ja sai etäisyyttä pelaamiseen.
— Oma tilanne on hallussa, mutta taistelen asian kanssa yhä. Pelaaminen on osa minua, asia, joka ei tule poistumaan, Mikko myöntää.
Altistavia tekijöitä riippuvuudelle ovat esimerkiksi nuorena aloittaminen, yksinäisyys, tekemisen puute ja kotoa opitut mallit. Riippuvuutta on selitetty myös aivokemialla: monilla peliongelmaisilla välittäjäaine serotoniinin eritys poikkeaa normaalista. Myös Mikko on miettinyt, miksi juuri hänestä tuli riippuvainen. Hän ei usko asialle olevan yhtä syytä, kyse on kai luonteesta tai monen tekijän summasta.
Nyt Mikko kouluttautuu vertaistukiryhmän vetäjäksi ja toivoo, että yhä useampi hakisi apua peliongelmiin. Ohjaustoiminnan lisäksi pelaamisen tilalle ei ole tullut mitään erityistä. Aika kuluu hyvin töissä, töistä palautuessa ja tavallisissa arkiaskareissa.
Haastateltavan nimi on muutettu.
Asiantuntijana on käytetty ongelmapelaajien hoitoa kehittävän ja tutkivan Pelissä-hankkeen projektisuunnittelija Kaija Smolanderia.
Jaa tämä artikkeli: