Lena Andersson on kirjoittanut tarkkanäköisen romaanin pakkomielteisestä rakkaudesta.
Kaipaukseen voi jäädä jumiin
Lena Andersson: Omavaltaista menettelyä. Siltala 2014.
Ester Nilssonilla on toimiva parisuhde, kunnes kuvaan astuu taiteilija Hugo Rask. Ester jättää miehensä ja suuntaa energiansa Hugoon. Seksin jälkeen Hugo alkaa kuitenkin karttaa Esteriä.
Ruotsalaisen Lena Anderssonin palkittu romaani kertoo siitä, miten ihminen pettää itseään saadakseen pakkomielteisen rakkauden kohteen omakseen. Rakkaus on kirjassa valtaa ja peliä, odotuksia ja niiden romahtamisia ja toisen toiminnan herpaantumatonta tulkitsemista.
Hugoa hivelevät Esterin tarkkanäköiset tulkinnat hänen taiteestaan. Ester puolestaan rakentaa haaveissaan elämää Hugon kanssa, jonka satunnaiset lausahdukset hän tulkitsee tueksi kuvitelmilleen.
Kohtaamiset kiitävät nopeasti ohi eikä tekstiviesteihin tule vastausta, mutta Esterin kela jää päälle.
Ystävätärkuoro jakelee lohtua ja hyviä neuvoja, mutta ne eivät päätään seinään hakkaavaa Esteriä auta. Toivo syttyy niin pienestä, aina uudestaan.
Esterin kokemuksesta on tuskallista lukea. Se on niin perin tunnistettava. ”Tämä ainainen puhuminen jota hylätty haluaa harrastaa. Tämä ainainen puhuminen. Hylkääjällä ei koskaan ole tarvetta puhua.”
Teksti on karua ja pelkistettyä. Ja kysymyksiä syntyy solkenaan: Miksi kärsimyksestä ei pääse irti? Miksi petämme ja alennamme itseämme vaikka tajuamme tosiasiat?
Jaa tämä artikkeli: