Kaksi fobiaa
Jotkin asiat herättävät kauhua kaikissa ihmisissä: sarjamurhat, maanjäristykset, ydinaseet. Niitä on syytäkin pelätä.
Toisia asioita kammoksutaan huonoin perustein. Esimerkiksi hyönteispelkoon tuskin on kunnollista syytä. Sitä ei voi selittää. Sanotaan, että se on järjenvastainen fobia.
Myös homofobia on tunnettu fobia.
Homokammoinen ihminen ei kuitenkaan kammoksu sitä, mitä homot ovat vaan sitä, mitä he hänen käsityksensä mukaan tekevät. Mitä siis? No, kuten taiteenfilosofi Leo Bersani on selvittänyt klassikkoesseessään Onko peräaukko hauta? (1987), homofoobikko ei kestä ajatusta miesten välisestä anaaliyhdynnästä. Siitä kaikki kauhu. Miksi?
Siksi, että mies on patriarkaalisen todellisuuden tukipilari. Kun siitä löytyy heikko kohta ja mies sysätään naisen asemaan, tulee pelko ja vavistus.
Kysymys on mielikuvista. Lesbous tai lesboseksi ei homofoobikkoa askarruta.
Vaikka homokammon syy on hyvin yksinkertainen, sitä potevat pelkurit selittävät tunteitaan usein uskonnolla, moraalilla tai luonnonlailla.
Mutta kuten tiedetään, lässytyksen lisäksi homofobia tuottaa vaikenemista, vähättelyä, väkivaltaa ja surua. Se on tuhoisa neuroosi.
Huonommin tunnettu kammo on kristinuskon pelko, kristofobia.
Kristofobian pinnallinen merkki on ajattelun muotoon puettu kuvitelma, että kristinusko on pohjimmiltaan väärin, että se kieltää iloitsemasta elämästä ja väittää satuja tosiksi. Toisin kuin homokammo, kristofobia ei ole viime aikoina länsimaissa saanut väkivaltaisia ilmauksia. Enkä usko että niitä tuleekaan. Tyypillinen kristinuskon vihaaja on sivistynyt ihminen.
Ehkei kristinoppi tai kirkko häntä edes erityisemmin sapeta?
Ehkä hän pelkääkin Ristiinnaulittua — kristinuskon rietasta, lihallista ydintä?
Krusifiksissa kristofoobikko näkee vain kuolleen, alastoman miehen, joka roikkuu puussa kuin kana vartaassa. Puuttuu kuvanlukutaito.
Toki kristittykin näkee krusifiksissa väkivallan uhrin.
Mutta hän näkee myös, että joutuu joskus itsekin jättämään ruumiinsa tänne lojumaan. Krusifiksi on kuva, jossa kuolevaiset kohtaavat. Se on ihmisluonnon kuva.
Sen kristofoobikkokin ehkä ymmärtäisi, jos vain katsoisi.
Mutta pelostaan hän pääsisi vain, jos osaisi lukea myös tarinan jatkon: pääsiäisen.
Jaa tämä artikkeli: