Anna-Leena Siikala paketoi elämäntyönsä.
Kalevala palasina
Anna-Leena Siikala: Itämerensuomalaisten mytologia. SKS 2013.
Kalevalan sisältö on enemmän tai vähemmän sattumaa. Elias Lönnrot olisi mielestään voinut koota seitsemän erilaista Kalevalaa keräämänsä aineiston pohjalta.
Tämä selviää Itämerensuomalaisten mytologiasta. Sen 536 sivuun Helsingin yliopiston entinen folkloristiikan professori Anna-Leena Siikala on summannut elämäntyönsä. Loistelias teos esittelee hengästyttävällä tahdilla runonlaulun ja shamanismin käytäntöjä, Kalevalan syntyhistoriaa ja myyttien monia versioita.
Siikala ravistelee Kalevalan myötä lukkiutuneita käsityksiä Itämeren rannan kansojen uskonnollisuudesta. Hän muistuttaa, ettei Kalevalan tausta-aineisto ole suomalaiskansallista, vaan se kuuluu niin karjalaisille kuin eestiläisillekin. Myös yhteydet pohjoismaisiin ja slaavilaisiin perinteisiin ovat tiiviit.
Muinaisuskon muinaisuuden voi kirjan myötä unohtaa: haltiat ja tietäjät vaikuttivat vielä 1900-luvun alun Suomessa. Rajantakaisessa Karjalassa mytologia elää yhä limittyneenä ortodoksiseen maailmankuvaan.
Jaa tämä artikkeli: