Kamppailua Palestiinasta käydään muurin varjossa
Äärijuutalaiset rakentavat siirtokuntia myös Jerusalemiin, muun muassa katoille.

Äärijuutalaiset rakentavat siirtokuntia myös Jerusalemiin, muun muassa katoille.

Kamppailua Palestiinasta käydään muurin varjossa

Miehitystä vastaan voi taistella kansalaisyhteiskuntaa rakentamalla.

Käynti holokaustia käsittelevässä Yad Vashem -museossa Jerusalemissa vetää hiljaiseksi. Natsien toteuttaman kansanmurhan teollinen laajuus, julmat yksityiskohdat ja kokonaisen kansan ihmisyyden kieltäminen menevät yli ymmärryksen.

Holokausti on yksi tausta sille, miksi Israelin valtio on syntymästään saakka pitänyt kiinni juutalaisvaltion ajatuksesta ja vahvasta puolustuksesta. Vainojen kaksituhatvuotinen historia, naapurivaltioiden kanssa käydyt sodat ja miehitettyjen alueiden väkivaltaiset kansannousut ovat lisäselittäjiä.

Palestiinalaisnuoret kamppailevat demokratian ja ihmisoikeuksien puolesta.

Holokaustin opetus koko maailmalle on erityisesti se, ettei tällaista saisi tapahtua enää koskaan. Juutalaisten traaginen historia ja nykyinen piiritettynä olemisen tunne eivät ole perustelu sille, mitä nyt tapahtuu palestiinalaisille.

Kolmen uskonnon pyhä maa ei ole vain juutalaisten koti. Se on myös palestiinalaisten kotimaa. Heidän historiansa Israelin itsenäistymisen eli vuoden 1948 jälkeen on synkkä. Siihen kuuluu satojen kylien ja kaupunkien hävitys, miljoonien palestiinalaisten pysyvä pakolaisuus, miehitys ja jatkuva sorto. Palestiinalaiset kutsuvat vuotta 1948 nakbaksi, katastrofiksi.

Sairaala auttaa ja työllistää

Kierros Länsirannan palestiinalaisalueilla ja Jerusalemissa kertoo, miltä konflikti näyttää heidän näkökulmastaan. Miehitysvallan vastustaminen ei ole vain kivien heittelyä. Se on oman kansalaisyhteiskunnan rakentamista ja ihmisoikeuksien puolustamista. Jopa sairaalan ylläpitäminen voi olla osa vastarintaa: sen alue on palestiinalaisten maata ja sadat työpaikat tuovat toivoa paremmasta.

Kyltti varoittaa Israelin kansalaisia astumasta palestiinalaisalueille.

Öljymäellä, aivan kristinuskon pyhien paikkojen vierellä, näkyy Jerusalemin nykytodellisuus. Israelin sotilaat pitävät taukoa ja selaavat kännyköitään. Luterilaisen maailmanliiton ylläpitämän Augusta Victorian sairaalan pihalta aukeaa näkymä läheiseen laaksoon. Oliivilehtojen takana näkyy Israelin rakentama betonimuuri.

Muurin reitti osoittaa, ettei kyse ole vain omien kansalaisten suojelusta. Muuri ei noudata vuoden 1948 rajalinjoja, vaan se on rakennettu myös viemään maata palestiinalaisilta. Jerusalemissa se estää arabien asuttaman alueen luonnollisen kasvun ja katkoo heidän yhteytensä Länsirannalle.

Augusta Victorian sairaala on palestiinalaisten ainoa syöpä- ja munuaishoitoihin erikoistunut sairaala. Se auttaa ihmisiä etniseen taustaan ja uskontokuntaan katsomatta, mutta käytännössä 99 prosenttia potilaista on Länsirannalta ja Gazasta. Sairaalalla on myös liikkuva klinikka, joka on sijoitettu pysyvästi Länsirannalle. Suomen Lähetysseura ja Kirkon Ulkomaanapu ovat tukeneet sairaalan toimintaa. Nyt toiveissa on laajennus, asuntola ja vanhusten asuntoja.

Nuorten ääni kuuluviin

Matkalla Ramallahiin, palestiinalaishallinnon pääkaupunkiin, pitää kulkea muurin aukosta eli Israelin tarkastuspisteen kautta. Suomalaisille rajan ylitys on helppoa, mutta palestiinalaisten on syytä varata siihen aikaa.

Augusta Victorian sairaalan pihalta näkyy Jerusalemia rajaava suojamuuri. Se estää arabialueiden luonnollisen kasvun.

Ramallahin puolella muuria täplittävät graffitit. Muurissa, kuten kadunvarsien pienissä lipuissa, on Israelin elinkautiseen vankeuteen murhista tuomitseman Marwan Barghoutin kuva. Monet palestiinalaiset pitävät häntä Nelson Mandelanaan. Muuria palestiinalaiset kutsuvat apartheid-muuriksi.

Ramallahissa toimii Kirkon Ulkomaanavun tukema kansalaisjärjestö The Palestinian Center for Peace and Democracy, joka tekee väkivallatonta työtä oikeudenmukaisen rauhan eteen tavoitteenaan kahden valtion malli. Kansalaisjärjestö kouluttaa 18–38-vuotiaita nuoria toimimaan oman yhteiskuntansa kehittämiseksi ja vaikuttamaan miehitykseen rauhanomaisin keinoin. Yhteisöön kuuluvat nuoret, kuten Yasmeen Enaga, ovat ehdottaneet muutoksia Palestiinan perustuslakiin. Tavoitteena on saada nuorten ääni kuuluviin päätöksenteossa ja parantaa naisten asemaa.

– Olemme nostaneet esille kunniamurhat, joita tehtiin viime vuonna 43. Haluamme, että Palestiina on maallinen valtio, jossa miehillä ja naisilla on samat oikeudet, korostavat järjestön nuoret.

Rauhantyötä muurin varjossa

Betlehemin tarkastuspisteellä sataa seuraavana aamuna rankasti. Tarkastuspisteen ulkopuolella yritetään pitää auki myyntikojuja siinä toivossa, että joku ahtaassa teräsristikkojen reunustamassa käytävässä rajan yli pääsyä jonottavista päättäisi hakea kahvia, teetä, hedelmiä tai suolapalaa.

Kirkkojen Maailmanneuvoston EAPPI-ohjelman vapaaehtoinen ihmisoikeustarkkailija, Vihreiden entinen kansanedustaja Tuija Maaret Pykäläinen laskee rajaa ylittävät ihmiset ja seuraa, miten pitkään ylitys kestää. Valvovat silmät ennaltaehkäiset väärinkäytöksiä.

Israelilaiset sotilaat pitävät taukoa Öljymäellä.

Muurin juurella on toisen palestiinalaisjärjestön Palestinian Conflict Resolution Centerin pieni toimisto. Järjestö muun muassa pyrkii ratkaisemaan käytännön konfliktitilanteita lähettämällä niihin välittäjiä.

– Monet israelilaiset haluavat rauhaa. On ääri-ihmisiä, jotka eivät halua, ja toisia, jotka eivät tiedä tai välitä siitä, mitä palestiinalaisille tapahtuu. Kerran vein lapsia safarille Israeliin ja minulta kysyttiin, miksi ette tulleet autolla. Selitin, että siihen tarvitaan lupa. Kysyjä ei ymmärtänyt vastausta, sanoo kristillisen järjestön työntekijä Usama Nicola.

– Toivo ja sovinnon rakentaminen nousevat uskostani. Haluan lapsilleni paremman tulevaisuuden. Meillä on Betlehemissä vesipula. Neljästä lähteestä vain yhdestä jaetaan vettä palestiinalaisille, mutta Israelin siirtokunnilla vettä riittää.

Palestiinalaisasuntojen katoilla on vesisäiliöt kuivia aikoja varten, sillä Israel säännöstelee vettä. Siirtokunnissa niitä ei tarvita. 158 siirtokunnan lisäksi Israelilla on alueella 443 tarkastuspistettä.

Länsiranta on jaettu kolmeen vyöhykkeeseen, ja vain 40 prosenttia siitä on palestiinalaishallinnon yksinomaisessa kontrollissa. Palestiinalaisvyöhykkeelle saapumisesta varoittavat punaiset kyltit, joiden mukaan Israelin kansalaisten meno sinne on Israelin lain mukaan kiellettyä ja hengenvaarallista.

– Meidän alueemme on kuin sveitsiläinen juusto. Israel on pitänyt juuston, meille on jätetty reiät, kiteyttää Usama Nicola tilanteen.

Luovuutta, tanssia ja teologiaa

Kaikki palestiinalaiset eivät ole muslimeja, vaan noin kaksi prosenttia heistä on kristittyjä. Betlehemin keskustassa, vajaan kilometrin päässä Kristuksen syntymäkirkosta, on Jordanian ja Pyhän maan luterilaisen kirkon ylläpitämä kulttuurikeskus Diyar eli kotimaa.

– Tuemme luovuutta ja kulttuuria, tanssia, draamaa, dokumenttien tekoa ja urheilua. Järjestimme syrjäkylien naisille koru- ja savityökurssin ja moni heistä elättää nyt perheensä käsitöillä, kertoo Diyarin PR-työntekijä Angie Saba.

Muurissa on Israelin murhista vankeuteen tuomitseman Marwan Barghoutin kuva.

Keskusta johtaa palestiinalainen vapautuksen teologi, kirkkoherra Mitri Raheb. Hänen kirjansa Faith in the Face of Empire käsittelee Raamattua palestiinalaisten silmin. Kirja tuo teologista taustaa palestiinalaisten kansalaisaktivistien valitsemaan strategiaan.

Kirjassaan Rahib muistuttaa Jeesuksen eläneen ja kristinuskon syntyneen miehitystilanteessa. Silloinen Rooma ja nykyinen Israel ovat esimerkkejä alueen lukuisista miehitysvalloista.

Rahibin mukaan Israel, Palestiina ja koko Lähi-itä tarvitsee asennemuutosta: uhriksi asettumisen sijasta on ryhdyttävä rakentamaan demokraattista kansalaisyhteiskuntaa. Muutos kasvaa alhaalta.

Siirtokuntia on myös Jerusalemissa

Se, mikä tapahtuu Länsirannalla laajassa mittakaavassa, on Jerusalemissa läsnä pienoiskoossa. Toivoa on: ihmiset elävät arkeaan yleisesti ottaen sovussa. Mutta rauhan häilyvyydestä kertovat poliisin mellakka-aidat ja sotilaat.

Muslimioppaan tarjoama kierros kaupungin katoilla näyttää, että vanha kaupunkikaan ei ole immuuni miehityspolitiikalle. Äärijuutalaiset ovat vallanneet itselleen rakennuksia tai niiden osia muslimien ja kristittyjen asuinkortteleista, ympäröineet ne aidoilla ja merkinneet Israelin lipuilla.

– Miksi he rakentavat itse itselleen ghettoja? ihmettelee opas.

Parin kilometrin päässä vanhasta kaupungista Suomen Lähetysseuran Shalhevetyah-keskuksessa yritetään vaikuttaa tilanteeseen. Keskus pitää ovensa auki eri ryhmille ja pyrkii edistämään dialogia. Tällaisia paikkoja, joissa palestiinalaiset ja israelilaiset voivat kohdata toisensa muutenkin kuin sotilaina ja mielenosoittajina, tarvittaisiin lisää.

Lisää samasta aiheesta: Taistelu Israelista

Jaa tämä artikkeli: