Perustulomalli. Jokainen tietyn tulorajan alle jäävä saisi ”veronpalautusta”, joka vähenisi ansiotulojen myötä. Tulorajan yläpuolella perustulo muuttuisi veroksi. Jokainen itse tienattu euro kannattaisi. Byrokratialoukut sosiaaliturvan eri muotojen ja ansiotulojen välillä poistuisivat. Piirros: Toni Brantberg
Kannustin vai loukku?
Kannattajien mukaan perustulo estäisi köyhyyttä, vähentäisi sosiaaliturvaan liittyvää köyhyysleimaa, poistaisi työttömyys- ja köyhyysloukkuja sekä kannustaisi työntekoon ja yrittäjyyteen. Mutta myös kriitikoiden lista on pitkä.
Perustulon käyttöönotolle on välitön tarve, koska työmarkkinoiden rakenteellinen epävarmuus, kuten lyhyet ja osa-aikaiset työsuhteet sekä itsensä työllistäminen, on yleistynyt. Näin linjataan parhaillaan vireillä olevassa kansalaisaloitteessa, joka oli vappuviikon maanantaihin mennessä kerännyt 16 474 kannattajaa.
Perustulon kannattajien mukaan nykyinen syyperusteinen sosiaaliturva tekee sosiaalitukien ja ansiotulojen yhdistämisen vaikeaksi. Satunnaisten palkkatulojen hankkiminen johtaa helposti takaisinperintään ja muihin byrokratialoukkuihin ja järjestelmän monimutkaisuus tuottaa väliinputoajia.
Perustuloverkoston vastaus ongelmiin on nykyisten vähimmäisetuuksien suuruinen perustulo, joka maksettaisiin elämäntilanteeseen katsomatta kaikille täysi-ikäisille.
Käytännössä perustulo toimisi niin, että jokainen tietyn tulorajan alle jäävä saisi ”veronpalautusta”, joka vähenisi ansiotulojen kasvaessa. Jokainen olisi perustulon piirissä, mutta määrätyn tulorajan yläpuolella tulo muuttuisi veroksi, joka olisi joko progressiivinen tai tasavero.
Työtulojen ja sosiaaliturvan yhteen sovittaminen on laajasti tunnustettu poliittinen tavoite, joka on kirjattu myös nykyisen hallituksen ohjelmaan. Perustulon idea jakaa kuitenkin vahvasti poliittista kenttää.
Perustuloajatuksen isänä pidetään brittiläistä Thomas Painea, joka hahmotteli jo 1790-luvulla kaikille yli 21-vuotiaille maksettavaa perustuloa. Ensimmäinen konkreettinen perustuloehdotus tehtiin niin ikään Englannissa vuonna 1918, ja eurooppalainen BIEN-perustuloverkosto aloitti toimintansa vuonna 1986.
Suomessa perustuloehdotuksia ovat esittäneet yhteiskuntatieteilijöiden lisäksi vihreät, vasemmistoliitto ja puoluekartalta kadonneet nuorsuomalaiset. Myös keskusta esitti keväällä 1996 ehdotuksen työreformista, johon sisältyisi harkinnanvarainen perustulo.
Sosiaalidemokraattien ja kokoomuksen piirissä tuki on ollut satunnaista. Tällä hetkellä kokoomuksen kansanedustaja Harri Jaskari puhuu yrittäjille suunnatun perustulokokeilun puolesta.
Idean kannattajien mukaan perustulo estäisi köyhyyttä, vähentäisi sosiaaliturvaan liittyvää köyhyysleimaa, poistaisi työttömyys- ja köyhyysloukkuja sekä kannustaisi työntekoon ja yrittäjyyteen.
Mutta myös kriitikoiden lista on pitkä. Heidän mielestään perustulo vaatisi liian suurta reformia, vähentäisi työvoiman tarjontaa, vaarantaisi ansioturvan, johtaisi kaksien työmarkkinoiden syntyyn sekä loisi nuorille houkuttelevan syrjäytymisansan.
Sosiaalipolitiikan tutkijoiden tekemän arvion mukaan perustulo nostaisi puolet toimeentulotuen saajista pois tuen piiristä. Tällä olisi suuri kannustava merkitys, sillä toimeentulotuen saajan tienaamasta eurosta jää käteen vain 20 senttiä. Yrittäjienkin joukossa olisi enemmän hyötyjiä kuin häviäjiä.
Viimeisimmässä Helsingin Sanomien gallupissa perustulolla oli 54 prosentin kannatus, 34 prosenttia vastusti ja 13 prosenttia ei ottanut kantaa.
Kannustamisen idea on vaakalaudalla aina, kun ihmisen oma aloitteellisuus vaarantaa toimeentulon. Tätä mieltä on Helsingin Diakonissalaitoksen kehitysjohtaja, teologian tohtori Liisa Björklund. Hän käsitteli erilaisia kannustinmalleja vuonna 2008 julkaistussa väitöstutkimuksessaan Kannustaminen ja moraali.
Björklundin mukaan moni nykyinen etuus- ja tukimuoto perustuu ihmisten kontrolloimiseen ja erilaisiin sanktioihin. Moni pitkäaikaistyöttömäksi tai työkyvyttömyyseläkeläiseksi määritelty elää tukiriippuvuudessa, jossa tuen saamisen ehtona on toimettomuus.
”Moni heikoimmassa asemassa oleva jää loukkuun uhrin asemaan. Se turvaa erilaiset tukimuodot, mutta ei kannusta parantamaan elämäntilannetta”, Björklund sanoo.
Björklund kannattaa perustulon nimittämistä ”osallistumistuloksi”. Tällöin osallistumiseksi ymmärrettäisiin myös muu yhteiskunnallinen toiminta kuin palkkatyö, johon voitaisiin kannustaa.
”Erilaiset vapaaehtois- ja vertaistoiminnot sekä yhdyskuntapalvelu ovat merkittäviä hyvinvointiyhteiskunnan kestävän tulevaisuuden kannalta”, Björklund sanoo.
Yhteiskuntapolitiikan dosentti Raija Julkusen mukaan perustulo vastaa pitkälle pohjoismaisen hyvinvointivaltion arvoja, jotka korostavat tasa-arvoa, julkista vastuuta sekä kaikki kansalaiset piiriinsä sulkevaa universaalia turvaa.
Käytännössä perustulo nousee yleiseen keskusteluun vaalien alla ja haudataan niiden jälkeen.
Julkunen selittää tilannetta sillä, että perustulokeskustelua ei käydä tyhjiössä. Perustulo törmää – yhteisistä arvoista huolimatta – ”sosiaalidemokraattisiin instituutioihin”, jotka toteuttavat jo samoja tavoitteita.
Siksi perustulokeskustelussa joudutaan väistämättä pohtimaan, mitä nykyisiä sosiaaliturvan muotoja ja palveluita perusturva korvaisi.
Myös Julkusen mukaan hyvinvointijärjestelmä vaatii päivitystä, koska hyvinvointivaltiosta on tullut pitkälti työmarkkinoilla pärjäävän keskiluokan valtio.
”Olemme kuitenkin siirtyneet täystyöllisyyden jälkeiseen aikaan. Siksi tarvitaan jokin tapa, jolla ihminen voi tehdä työtä ja saada samaan aikaan sosiaaliturvaa”, Julkunen sanoo.
Lähteenä on käytetty dosentti Raija Julkusen, kansanedustaja Harri Jaskarin, dosentti Jouko Kajanojan ja sosiaalipolitiikan jatko-opiskelija Johanna Perkiön alustuksia Sosiaalipoliittisen yhdistyksen perustuloseminaarissa 23.4.2013.
Jaa tämä artikkeli: