Pastori Mark Saba on opiskellut myös arkkitehdiksi.
Kansainvälisen työn pappi aloitti Vantaalla
Monikulttuurisuudessa ei ole kyse vain maahanmuuttajista, sanoo Mark Saba.
Pastori Mark Saba asetettiin helatorstaina kansainvälisen työn kappalaisen virkaan Vantaankosken seurakunnassa. Hän on innoissaan uudesta työstään.
– Tämä on minulle unelmapaikka. Pääsen nyt tekemään ja toteuttamaan käytännössä sitä, mitä olen pitänyt esillä ja mistä olen puhunut pääkaupunkiseudulla monta vuotta.
Saba on työskennellyt aikaisemmin muun muassa kuusi vuotta Helsingin ja Espoon hiippakuntien monikulttuurisuustyön sihteerinä eli tukenut seurakuntien työtä koordinoimalla, kouluttamalla ja konsultoimalla.
Vantaankosken seurakunnassa kansainvälisen työn papin ja hänen tiiminsä tehtäviin kuuluvat monikulttuurisuus, maahanmuuttajat, uskontodialogi ja lähetystyö.
– Monikulttuurisuudessa ei ole kyse vain maahanmuuttajista, vaan reagoinnista yhteiskunnalliseen tilanteeseen, siihen millaisessa maailmassa nyt eletään.
Katukuva ja ruokakulttuuri Suomessa ovat muuttuneet. Monet kantasuomalaiset hakevat uusia kokemuksia ja vaikutteita esimerkiksi matkustelemalla. On eri kieliä ja etnisiä ryhmiä.
Suomeen tulevista maahanmuuttajista yli 60 prosenttia on kristittyjä. Vantaankosken seurakunnan kirkkoherran Hannu Pöntisen mukaan seurakunnissa tarvitaan monikulttuurista työotetta ja kansainvälisen työn pappia muistuttamaan siitä.
– Kansainvälinen näkökulma on keskeinen kaikessa toiminnassa, sillä Vantaalle muuttavista ihmisistä on noin 90 prosenttia maahanmuuttajia.
– Kyse ei ole vain siitä, miten saisimme tulijat osaksi seurakuntaa, vaan kuinka seurakunta voi rikastua siitä, että sen keskellä on kristittyjä maahanmuuttajia, Pöntinen sanoo.
Mark Saba kertoo, että ekumenia tuli hänelle tärkeäksi lapsuuden kansainvälisessä perheyhteisössä. Hänen oma egyptiläinen perheensä oli ortodoksinen. Arkkitehdiksi valmistunut Saba muutti Suomeen noin 27 vuotta sitten. Hän liittyi luterilaiseen kirkkoon ennen kuin innostui teologian opinnoista.
Vantaankosken seurakunnan alueella on 2000–3000 maahanmuuttajaa, mutta luvut eivät Saban mukaan kerro riittävästi kokonaistilanteesta. Lisäksi on myös ulkosuomalaisia ja monikulttuurisia perheitä. Monella ikänsä Suomessa asuneella voi olla väestön enemmistöstä poikkeava tausta ja identiteetti.
– Seurakunnassa ei ihmisiä pidä kohdata massana vaan yksilöinä. Kun ihminen etsii omaa identiteettiään, omia arvojaan ja ihmisarvoaan, seurakunnan tulee antaa siihen mahdollisuus.
Käytännössä se tarkoittaa vaikkapa sitä, että jos kongolaiset haluavat kokoontua omana jumalanpalvelusyhteisönään seurakunnan tiloissa, se käy. Tai jos kuka tahansa kaipaa kansainvälisempää, englanninkielistä yhteisöä, sellainen löytyy. Seurakunta voi auttaa monikulttuurista ja -uskontoista perhettä löytämään tasapainoa.
– Uskontodialogia ei käydä vain uskontojen johtajien tai virkamiesten tasolla. Tärkeitä ovat myös monenlaiset uskontoja koskevat pohdinnat ja etenkin arkipäivän kohtaamiset. Seurakunta voi rohkaista jäseniään ja antaa heille välineitä tutustua naapureihin tai kutsua toisuskoisia ystäviä mukaan.
Jaa tämä artikkeli: