Kansankirkko 2020?
42 693 ihmistä erosi vuoden 2011 aikana evankelisluterilaisesta kirkosta. Edellisvuodesta poiketen tämän vuoden uutinen oli eronneiden määrän huomattava pudotus, sillä edellisvuoden 83 097 eron ennätyksestä jäädään huomattavasti. Tilannetta myös hieman tasapainotti 14 082 uutta jäsentä.
Kovin suureen juhlintaa ei varmaan ole aihetta kirkon suunnalla, sillä eronneiden määrä on merkittävä ja kertoo käynnissä olevasta muutoksesta. Oletettavasti lähtijöiden kärjessä ovat jälleen perheen perustamisiässä olevat nuoret aikuiset. Näin maahan muodostuu sukupolvi, jonka elämässä kirkolla on lähinnä kulttuurihistoriallinen rooli. Jos vanhemmat eivät kuulu kirkkoon, eivät he yleensä liitä lapsiaankaan siihen.
Suomalaisesta kirkkoa koskevasta keskustelusta on lähes kadonnut termi kansankirkko. Sodan jälkeisen kirkkohistorian lähteitä tutkiessa se vielä tulee jatkuvasti esille. Onko kirkko nykyään niin sisäänpäinkääntynyt kiistellessään vuodesta toiseen samoista teologisista kysymyksistä, ettei se katso riittävästi ulospäin kohti ihmisiä?
Uusimpien erojen jälkeenkin kirkkoon kuuluu yhä suomalaisen enemmistö, ja myös loput käyvät kirkossa ainakin häissä ja hautajaisissa ja usein myös jouluna. Tätä taustaa vasten kirkosta eroamisen voivottelun sijaan olisi hyvä alkaa nyt käymään avoimesti keskustelua siitä, millainen on 2020-luvun kansankirkko.
Ville Jalovaara
teologian tohtori
Jaa tämä artikkeli: